Tunnetko eläväsi omassa kirjassasi, Tero Somppi?

Korona jyllää Suomessa ja koska Myllylahden sakin mukaan tässä oli jotain tuttua, kävimme pöyhäisemässä arkistoja. Sieltähän se löytyi – kymmenen vuoden takainen teos, jossa Helsinki laitetaan eristykseen vakavan viruksen takia. Otimme puhelimen kauniiseen käteen ja soitimme kirjailijalle.

Miten meni noin omasta mielestä, kirjailija Tero Somppi? Onnistuitko ennakoimaan tapahtumat vuosikymmenen takaa ja elämmekö nyt sinun kirjassasi?
No ei nyt sentään! Omassa kirjassani oli aika järeitä juttuja, väestön keskuuteen oli päässyt ebola-tason tappava virus ja sotilaat kaduilla eristivät täysin liikkumisen. Mutta onhan tämä kiinnostava tilanne: nyt nähdään käytännössä, mitä valmiuslain käyttöönotto tarkoittaa ja mitä toimenpiteitä se tuo niin ministeriöihin kuin kadullekin.

Mistä sait aikanaan aiheen ja ajatuksen kirjalle?
Sain uutisia katsellessa idean yhdistellä murhatutkintaa ja katastrofikirjallisuutta toisiinsa. Taustoihin perehtyessäni luin mm. 5000 sivua viruksista ja välillä tuntui, että olen haukannut liiankin ison palan.

Viimeinen linja kertoo vaarallisesta viruksesta, joka on kehitetty terroristisiin tarkoituksiin. Sitä alkaa levitä Helsingissä järjestettävän rauhankonferenssin yhteydessä, joten kaupungissa joudutaan ottamaan käyttöön poikkeustila ja järeät eristystoimet. Mukana on useita kansainvälisen tason toimijoita ja ylimmän tason juonittelua.

Lopputulos on kyllä ilmeisen onnistunut, koska sitä ovat kiitelleet todenmukaisesta kuvauksesta niin poliisit kuin lääkärit. Puolustusvoimien biouhkien osaamiskeskuksen johtaja esimerkiksi pitää sitä pakollisena lukemisena heille töihin tuleville lääkäreille.

Et kuitenkaan osannut arvioida, että ihmiset alkavat hamstrata vessapaperia?
No en. Kirjassa kuvataan kyllä, miten valtava logistiikka tarvitaan pelkästään kriisiorganisaation ruokkimiseksi, joten sitä taustaa vasten ei ollut yllätys, että kauppojen hyllyt tyhjenivät tilapäisesti.

Kun koronauutisointi alkoi, oliko oma olo epätodellinen?
Ehkä vähän. Viimeisen linjan loppukohtauksen jälkeen kirjoitin vielä kirjailijan sanat. Siinä kerroin, että tutkijoiden mukaan on vain ajan kysymys, milloin eläimestä ihmiseen hyppäävä virus pystyy tarttumaan ihmisestä toiseen ja tulee leviämään maailmanlaajuisesti. Nyt olemme siinä pisteessä ja tällä hetkellä tutkijat arvioivat, että tulevaisuudessa edessä voi olla vielä pahempia vastaavanlaisia pandemioita. Paljon on muuttunut parissa viikossa.

Sinulta on ilmestynyt dekkareita tasaisena virtana, viimeisenä teos Vääryyden hinta. Ollaanko tässäkin virusasioiden äärellä?
Ei sentään. Vääryyden hinta -romaanissa murhataan eläkeikää lähestyvä nainen, joka on Kelan korvauskäsittelijä. Halusin teoksellani sivuta sitä, miten paljon valtaa Kelan tapaisella organisaatiolla on ihmisten elämässä ja usein vielä sellaisten ihmisten, jotka ovat monella tavalla kaikkein haavoittuvaisimmassa tilanteessa.

Myllylahti myös ratkaisi kirjan nimen arvoituksen: Vääryyden hinta on tällä hetkellä 24.90 euroa. Kotiintoimitus Suomeen veloituksetta.

• Viimeinen linja -kirjan löydät tästä
• Viimeinen linja kirjan löydät e-kirjana Elisa Kirjasta

• Vääryyden hinta -kirjan löydät tästä
• Vääryyden hinta -kirjan löydät e-kirjana Elisa Kirjasta

Lukemista, ulkoilua ja rutiineja

Koulut sulkeutuivat tällä viikolla koronan takia ja oppilaat siirtyivät suurelta osin etäopetukseen. Myllylahden dekkaristi, opettaja Tuire Malmstedt kertoi meille parhaat vinkkinsä uuteen arkeen koululaisten kanssa.

Tuire-open etätyöpiste.

1. Laita herätyskello soimaan aamulla ja pää ajoissa tyynyyn illalla.

Kun uutta arkea rakennetaan, kannattaa panostaa ihan tavallisiin asioihin. Ei ole pakko herätä kuudelta tai puoli seitsemältä, vaikka se arjessa olisikin pakollista, mutta ihan lomamoodiin ei kannata nyt lipsua. Iltaisin varmasti monella on kiusaus valvoa tavallista myöhempään, mutta myös nukkumaanmenoajoista kannattaa pitää kiinni.

2. Rutiinit kuntoon.

Aloita päivä ihan niillä samoilla rutiineilla kuin ennenkin: pukeutumisella, aamupalalla, arjen käynnistämisellä. Monessa perheessä lapset ovat nyt kotona etäopetuksessa ja vanhemmat kotona etätöissä ja niin koulu- kuin työpäivienkin olisi hyvä alkaa aamuyhdeksään mennessä, vaikka kukaan ei sitä vahtisi.

3. Lisää päiviin ulkoilua.

Ulkoilman hyvää tekevien asioiden lista on pitkä: raitis ilma parantaa ruokahalua, unta ja keskittymistä. Jos sekä aikuiset että lapset tekevät aamulla ensimmäisen happihyppelyn ennen hommiin ryhtymistä, se voi auttaa saamaan päivän käyntiin. Ja vaikka kavereita ei voisikaan nyt tavata, ulkoilu iltapäivällä on koululaisille silti hyvä idea – ottaa sen sitten vaikka liikuntatuntina!

4. Huomataan kivat asiat.

Olen ilokseni huomannut, että moni oppilas ottaa yllättävän aktiivisesti vastuuta omasta oppimisestaan nyt, kun luokkahuone on vaihtunut kotiopetukseen. Tämä on ollut tosi ilahduttava juttu! Seuraavina viikkoina nähdään varmasti paljon myös hyviä asioita, niihinkin on hyvä kiinnittää huomiota.

5. Muista tauot, älä yritä tehdä kaikkea kerralla!

Kannattaa muistaa, että koulupäivät eivät ole normaalistikaan yhtä pötköä, vaan välissä on välitunteja ja siirtymisiä. Samalla tavalla myös kotikoulua käyville koululaisille olisi hyvä järjestää taukoja ja lyhyitä ulkoiluhetkiä pitkin päivää. Jos kaiken koettaa tehdä putkeen, väsähtää varmasti.

6. Lisää lukemista.

Sujuva lukeminen tukee jokseenkin kaikkea muutakin oppimista. Nyt kun harrastuksetkin ovat tauolla ja aikaa on enemmän, kannattaa välillä laittaa ruudut kiinni ja panostaa ylimääräiseen lukemiseen. Jos sopivaa luettavaa ei tahdo löytyä, kannustetaan lapsia kysymään kirjavinkkejä kaverilta – jos paras ystävä tykkäsi, on hyvä mahdollisuus, että kirjasta tykkää omakin koululainen.

Myllylahti toivottaa tsemppiä kaikille koululaisten vanhemmille! Muista ottaa omaa aikaa vaikka dekkarin parissa – Tuire Malmstedtin kirjat nyt 25% alennuksella ilmaisella kotiintoimituksella Suomeen. Saat alennuksen syöttämällä koodin KEVÄT tilauksen vahvistussivulla. Tarjous voimassa 25.3.2020 asti.

• Pimeä jää -dekkarin löydät tästä
• Mykkä taivas -dekkarin löydät tästä

Pekka Hyytin Tummat pilvet eilisen on vuoden esikoisdekkari

Julkaisuvapaa 11.2.klo 14

Suomen Dekkariseura ry on myöntänyt Vuoden esikoisdekkari –kunniakirjan 2020 Pekka Hyytin teokselle Tummat pilvet eilisen (Myllylahti 2019).

Dekkariseuran perusteluissa kiiteltiin erityisesti dialogia ja erinomaista historian tuntemusta.

Teoksen erityisiä ansioita ovat sujuva dialogi ja virheetön kieliasu. — Kaiken lisäksi valitettavan usein rikosromaaneja kiusaavat kerronnallinen tyhjäkäynti ja turhat sanat puuttuvat tyystin. Ilmaisu on kannesta kanteen napakkaa ja täsmällistä. Harvasta esikoisteoksesta voi sanoa samaa kuin tästä, että sille ja sen päähenkilöille toivoo mielihyvin jatkoa.

Lempääläläinen Pekka Hyyti on ilmailutekniikan parissa työskentelevä insinööri, jolle kirjoittaminen on vapaa-ajan intohimo. Tummat pilvet eilisen saa jo tässä kuussa jatkoa, kun samojen päähenkilöiden miehittämä dekkari Musta talvi saapuu kirjakauppoihin.

Palkinnosta päätti Dekkariseuran Johtolankaraati, jossa istuivat tänä vuonna Raija Perälä, Voitto Ruohonen ja Eeva Vuortama.

Voitto on kirjankustantamo Myllylahdelle jo toinen peräkkäin. Edellisenä vuonna voiton vei niin ikään Myllylahden esikoisdekkari, Tuire Malmstedtin teos Pimeä jää.

Vuoden johtolanka 2020 -palkinnon teoksellaan Verivelka saanut Arttu Tuominen on aloittanut uransa dekkaristina Myllylahden julkaiseman neljäosaisen Labyrintti-dekkarisarjan merkeissä.

• Kirjan esittelyn löydät tästä
• Kirjan lukunäytteen löydät tästä
• Pekka Hyytin kirjailijahaastattelun löydät tästä

Kirjan lisätiedot, arvostelukappaletilaukset ja kirjailijan yhteystiedot: tiedotus@myllylahti.fi

Kirjailija Marja-Leena Tiainen: ”Vihervaaran Anna innoitti minua kirjoittamaan”

Julkaisimme tänä syksynä Marja-Leena Tiaisen nuortenromaanin Rakas Natasha. Kirja on saanut kiitos raikkaasta ja selkeästä kerronnastaan ja nuorten maailman uskottavasta kuvauksesta. Se ei ole ihme – Marja-Leena Tiainen on oikea konkarikirjailija. Lue kirjailijahaastattelu!

Olet kirjoittanut huiman määrän kirjoja. Kuinka monta niitä on yhteensä?
Minulta on ilmestynyt tähän mennessä 45 teosta lapsille, nuorille ja aikuisille. Joukossa on myös viisi selkokirjaa.

Miten sinusta tuli kirjailija?
Kirjailijaksi tuloni kulkee paljolti samaa reittiä kuin monen muun kollegan kohdalla. Innostuin lapsena lukemisesta ja kymmenvuotiaana aloin kirjoittaa omia tekstejä opettajan kehuttua aineitani. Kirjailijaksi minua innoitti myös syntymäpäiväni, joka on sama kuin Aleksis Kivellä, ja rakastamieni kirjojen kirjoittavat hahmot Vihervaaran Anna sekä Virva Selja.

Mitkä kirjoihisi tai laajemmin kirjailijana oloon liittyvät asiat tai tapahtumat ovat jääneet erityisesti mieleesi?
Olen toiminut kirjailijan ammatissa yli 30 vuotta, ja sinä aikana olen kokenut monenlaista, niin iloa kuin pettymyksiäkin. Parasta ovat olleet kohtaamiset lukijoiden kanssa ja heiltä saadut palautteet. Vuonna 1999 ilmestynyt Rakas Mikael -nuortenromaanini on saavuttanut nykyklassikon aseman, ja sitä luetaan yhä ahkerasti. Kohokohtia ovat olleet myös Topelius- ja Savonia-palkinnot sekä muut tunnustukset, joita olen saanut. Mieleen jääviä ovat myös lukuisat kouluvierailut. Kirjailijan työhöni on liittynyt myös paljon tutkimustyötä ja matkustelua. Khao Lakin sydämet -romaanin vuoksi kävin Thaimaan Khao Lakissa tutustumassa 2004 tsunamin runtelemia paikkoja. Kohtasin myös ihmisiä, jotka olivat kokeneet katastrofin. Tämä matka ei painu koskaan mielestäni.

Kerro nuortenromaanista Rakas Natasha. Mistä sait kirjan idean ja millainen kirja on?
Rakas Natasha on jännityksellä ja romantiikalla höystetty nuortenromaani. Sain idean siihen, kun mieleeni tuli kauan sitten MeKaks-lehteen kirjoittamani jatkosarja nimeltään Rakas Natasha. Itse tarinan yksityiskohtia, saati juonta, en muistanut, mutta kuitenkin sen, että siinä oli kaunis mallityttö Natasha ja nuorukainen, joka oli syvästi rakastunut tyttöön. Näistä vanhoista aineksista sitten keitin uuden sopan, jonka Myllylahti ilokseni kustansi.

Kenelle suosittelet Rakas Natasha -romaania?
Romaanin päähenkilö Joel on 18-vuotias nuori mies, eli kyseessä on nuorille aikuisille suunnattu romaani. Ihanteellisin lukija olisi mielestäni ammattiin opiskeleva tyttö tai poika. Kirja soveltuu myös aikuisten luettavaksi.

Millainen lukija itse olet? Millaisia kirjoja suosit, entä mitä luet juuri nyt?
Luen paljon kaikenlaista: kotimaisia ja käännösromaaneja, elämäkertoja ja muistelmia, lasten- ja nuortenkirjoja. Luen mielelläni myös dekkareita. Tällä hetkellä kesken on Svetlana Aleksijevitsin Neuvostoihmisen loppu. Sitä ennen luin Antti Röngän Jalat ilmassa -romaanin, joka sopii mielestäni aikuisten lisäksi lukioikäisille.

Seuraat varmasti laajasti lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Antaisitko muutaman lukuvinkin?
Joulu on tulossa. ja toivon kovasti, että isät, äidit ja isovanhemmat ostaisivat lapsille ja nuorille kirjoja. Vinkkejä löytyy kustantajien sivuilta ja blogeista. Voisin suositella esimerkiksi Raili Mikkasen Minna Canthin aikaan sijoittuvaa nuortenromaania Kunhan ei nukkuvaa puolikuollutta elämää ja Anu Holopaisen riemastuttavaa Kauhukännykkä-lastenromaania.

• Tutustu Rakas Natasha -romaaniin tästä

Immu ja Torninvartijat valittiin vuoden parhaaksi lastenkirjaksi

Tämän vuoden parhaaksi lastenkirjaksi Lasten LukuVarkaus -kisassa on valittu Marjut Brunila teoksellaan Immu ja Torninvartijat. Kirja on Brunilan esikoisteos.

Kirjan jatko-osa Immu ja Salattu saari ilmestyi keväällä 2019. Ja jatkoa on tulossa…

• Tutustu kirjaan Immu ja Torninvartijat tästä
• Tuttustu kirjaan Immu ja Salattu saari tästä

Pirita Tolvasen Paroni-kirja on valittu finalistien joukkoon arvostetussa “World Illustration Awards” -kisassa. Kirjan kuvituksia on mukana Lontoon Somerset Housessa järjestettävässä näyttelyssä heinäkuussa 2019.

• Tutustu finalisteihin tästä.

Näin innostut lukemisesta

Lukeminen on kuin uuteen kaveriin tutustumista. Kolme kirjailijaamme kertoo, miten koululainen, nuori tai kuka tahansa voi innostua kirjoista ja löytää uutta luettavaa. Lue Sini Helmisen, Heidi Silvanin ja Janne Mäkitalon kirja- ja lukemisvinkit.

Kaikki tietävät, että lukeminen on hyödyllistä. Mutta miksi lukeminen on hauskaa?

Sini: Lukemisessa parasta on se, että lukemalla pääsee astumaan muihin maailmoihin ja toisten ihmisten nahkoihin. Elokuvaa katsellessa näet kaukaa, miten sankari hyppää vesiputoukseen tai väistelee luoteja; kirjaa lukiessa saat eläytyä siihen, miltä vaikkapa lentäminen tai ensisuudelma tuntuvat. Voit olla kuka tahansa, tehdä mitä tahansa – ja aina kirjan kannen voi vain sulkea ja hypätä uuteen seikkailuun.

Heidi: Lukeminen on kuin uuteen kaveriin tutustumista: aluksi tuntuu vieraalta, mutta hetken kuluttua kaveriin kiintyy. Mikäs sen hauskempaa kuin uusien kavereiden löytäminen!

Janne: Lukeminen ruokkii mielikuvitusta ja sen avulla voi kohdata asioita, joita ei reaalimaailmassa ole kenties mahdollista tavoittaa. Saat uusia kokemuksia ja elämyksiä!

Miten lukemiselle voi löytää aikaa ja miten lukemisessa pääsee alkuun?

Sini: Muiden kiireiden keskellä voi välillä tuntua, että on aina aikaa katsoa yksi Youtube-video, mutta ei lukea kokonaista kirjaa. Hyvä vinkki on pitää aina kirjaa mukana ja nautiskella siitä palasen silloin kuin ehtii, vaikka bussissa tai kaveria odotellessa. Jos kirjan paksuus ahdistaa, sarjakuvat ja runot ovat hyviä haukkapaloja, jotka kasvattavat lukemisen nälkää.

Heidi: Mitä jos vaihtaisi nettiselailun vaikkapa illalla ennen nukkumaanmenoa kirjaan? Tai kokeilisi e-kirjan lukemista? Äänikirjaa? Kun tarina vie, aikaa tarinan pariin palaamiseen alkaa kummasti löytyä.

Janne: Ensimmäinen ohje on antaa kirjalle mahdollisuus. Älä luovuta ensimmäisen tai toisen sivun kohdalla, vaan lue ainakin luku loppuun. Pieni kärsivällisyys voi avata tien jännittävälle ja mielenkiintoiselle tarinalle. Lue vaikka joka ilta pieni pätkä.

Mistä koululaiset ja nuoret voivat löytää lukuvinkkejä?

Sini: Lukuvinkkejä kannattaa käydä kysymässä kirjastosta erityisesti meiltä lasten ja nuorten kirjavinkkareilta, koska voimme sitten keksiä, mikä on kenellekin se oikea kirja. Lasten- ja nuortenkirjoja esittelevä Lukufiilis-lehti löytyy myös netistä, ja siihen kirjoittavat myös nuoret itse kirjavinkkejä. Vanhemmille nuorille ja nuorille aikuisille suosittelen minun ja Elina Pitkäkankaan Youtube-kanavaa For YA, jossa on nuortenkirjavinkkejä, kirjailijavieraita ja YA-kirjakeskustelua. For YA:sta löytyy myös kirjoittamisneuvoja itse kirjailijaksi halajaville.

Heidi: Perinteisesti lukuvinkkejä saa kirjastosta, netistä, kavereilta… Lisäksi suosittelen tutkimaan tarkkaan myös opettajan antaman kirjalukulistan. Listalle ei valita kirjoja sen mukaan, mitä kukaan ei lukisi, ellei koulun vuoksi olisi pakko, vaan listoille valitut kirjat on tarkkaan harkittu sen mukaan, mikä olisi hyvää, hauskaa, kiinnostavaa ja sopivaa luettavaa kullekin ikäryhmälle.

Janne: Kyselepä kirjastosta, äidinkielenopettajilta ja etenkin vertaisilta. Someen voisi heittää lukuvinkkejä paljon lisää ja tehdä kirjojen lukemisesta in-juttua nuorten keskuuteen!

Mitä kirjaa suosittelet yläkouluikäiselle tai nuorelle?

Sini: Voisin suositella tuhansittain kirjoja, joten minun on nyt yritettävä hillitä itseni! Tällä hetkellä suosittelen varhaisnuorille erityisesti Jessica Townsendin Nevermooria, Siri Pettersenin Kuplaa sekä Vuokko Hurmeen Kiepausta. Yläkoululaisille suosittelen näitä kirjoja: Angie Thomasin Viha jonka kylvät, Karen M. Mcmanusin Yksi meistä valehtelee ja Siiri Enorannan Tuhatkuolevan kirous. Kankeasti lukevalle varhaisnuorelle saattaisi sopia Max Brallierin Maailman viimeiset tyypit ja yläkoululaiselle taas Jyri Paretskoin K15.

Heidi: Riippuu nuoresta, sillä kaikki eivät tykkää samasta. Sen sijaan kaikenlaisia kirjoja kannattaa kokeilla! Kirjat ovat siinäkin mielessä ihania, että kirja ei suutu, jos lukija jättää sen kesken.

Janne: Ulkomaalaisista Louis Sacharin Paahde tuntuu kolahtavan monelle. Kotimaisista tarjontaa on paljon fantasiasta realistisiin tarinoihin. 

Kenelle sinun uusin kirjasi sopii ja miksi se kannattaisi lukea?

Sini: Maan povessa sopii muiden Väkiveriset-kirjojeni tapaan kaikille kuudesluokkalaisesta ylöspäin, erityisesti yläkouluun ja lukioon sekä YA-kirjojen ystäville. Maan povessa kokoaa yhteen edellisten kirjojeni hahmot ja teemat. Jännittävä panttivankidraama, hersyvä huumori ja romantiikan hippuset yhdistyvät kotimaisesta mytologiasta ammentavaan reaalifantasiaan. Maahisten, näkkien ja metsänneitojen lisäksi kirjoitan ajankohtaisista ympäristöongelmien ja nuorten radikalisoitumisen teemoista.

Heidi: Tytti Seckelinin elämä ja esikoisteos sopii erityisesti tytöille, joiden oma päänsisäinen maailma on rikkaampi kuin kukaan ulkopuolinen ikinä arvaisi; kenties tuleville kirjailijoille tai niille, joiden on joskus vaikea löytää omaa paikkaansa ihmisjoukoissa. Kirja kannattaa lukea jo sen vuoksi, jotta muistaa, että jokainen ihminen on oman elämänsä päähenkilö. Ketään ei ole luotu sivuhenkilöksi. Niin, ja että kaikki on mahdollista. Ihan kaikki.

Janne: Pääkallokiitäjät ja salaisuus Kanarialla sopii seikkailunjanoisille lapsille ja nuorille noin vitosluokkalaisista kasiluokkaan. Kirja sopii myös vanhemmille, sillä tällä kertaa Pääkallokiitäjät-seikkailun ohella esiin nousevat myös lasten oikeudet.

Eemut innostavat lukemaan ja kirjoittamaan – näin kirjasarja syntyi ja näin se jatkuu

Helsinkiläinen Maarit Nurmi tekee opettajansijaisuuksia alakouluissa ja kirjoittaa myös suuren suosion saanutta Eemun tarinoita -kirjasarjaa alakouluikäisille. Tervetuloa tutustumaan Eemuihin, kirjoihin, jotka sopivat kaikille nuorille lukijoille.

Mistä sait idean Eemu-kirjoihin?
Olen jo pitkään halunnut kirjoittaa lastenkirjoja. Kun siirryin töihin koulumaailmaan, huomasin pian, että luokissa on aina muutama oppilas, joka ei millään löydä luettavaa. Halusin kirjoittaa lämminhenkisen kirjasarjan, johon melkeinpä kenen vain alakoululaisen on helppo tarttua, oli lukutaito millainen tahansa.

Miten Eemujen tyyli syntyi?
Eemun tarinoissa on minäkertoja, joka kirjoittaa arkisista tapahtumista koulussa, kotona ja kaveripiirissä. Tällöin lukijan on helppo samastua päähenkilön tunteisiin ja kokemuksiin. Mietin pitkään, kuinka kirjakielistä Eemun teksti voi olla – tai sen pitäisi olla. Kyselin mielipiteitä kirjan kielimuodosta tuttavapiirin lasten vanhemmilta, opettajilta, kielen ammattilaisilta ja kustantajalta. Heidän kommenttiensa pohjalta päädyin siihen, että Eemun tekstissä voi olla joitakin puhekielen piirteitä, mutta pääasiassa se on melko huoliteltua.

On ollut hauska huomata, kuinka tarkoin jo alimpien luokkien oppilaat ovat selvillä puhutun ja kirjoitetun kielen eroista. He ovat ilmoittaneet, että kirjassa on virhe esimerkiksi siinä, kun Eemu kirjoittaa ”Mun parhaat kaverit on tämän näköisiä” eikä ”ovat”. Ei ole oppi mennyt hukkaan!

Tekstin lisäksi myös kirjojen visuaalinen ilme on tärkeä. Aukeamat on rakennettu ilmavan näköisiksi käyttämällä runsasta kuvitusta ja puhekuplia sekä jakamalla teksti lyhyiksi luvuiksi. Tekstin tavoin kuvatkin ovat ”Eemun omaa tekoa”.

Mitä tiedät Eemujen lukijoista? Millaista palautetta olet saanut kirjoista?
Olen kuullut, että nuorimmat Eemuun tutustuneet ovat esikouluikäisiä, joille kirjoja on luettu ääneen, ja vanhimmat ovat alakoulun ylimmillä luokilla. En olisi etukäteen arvannut, että kirjasarjan lukijakunta muodostuisi ikähaitariltaan näin laajaksi. Sarjaa lukevat yhtä innokkaasti niin tytöt kuin pojatkin, vaikka minäkertoja onkin poika. Lisäksi tiedän, että Eemun tarinoita on käytetty kouluissa luokkakirjana sekä suomenkielisten että maahanmuuttajaoppilaiden opetuksessa.

Palautetta olen saanut suoraan lukijoilta, kustantajan kautta sekä lehti- ja blogiarvioista. Kirjoittajana on ollut mukava kuulla, että jollekulle Eemun tarinoiden aloitusosa Musta tulee sankari on ollut ensimmäinen itse luettu lastenromaani, toinen on alkanut kirjoittaa päiväkirjaa Eemun esimerkin innoittamana, kolmas on lukenut kirjat moneen kertaan ja neljäs on kysynyt malttamattomana, milloin seuraava osa tulee. Toki varmasti on niitäkin lukijoita, joista ei ole tullut Eemun ystäviä, mutta näitä kommentteja ei ole minulle asti kantautunut. Sen sijaan olen monesti kuullut, että Eemun tarinat sopivat hyvin ääneen luettaviksi ja että niiden parissa viihtyvät niin lapset kuin aikuisetkin.

Miten Eemun tarina jatkuu?
Neljäs osa Eemun tarinoita ilmestyy elokuussa. Sen nimi on Huijareita ja merirosvoja. Tämänkin jälkeen sarja jatkuu, koska Eemun elämässä sattuu ja tapahtuu kaiken aikaa. Äskettäin olen aloittanut viidennen osan kirjoittamisen.

Miksi lukeminen on niin tärkeää?
Lukeminen ruokkii lapsen mielikuvitusta, kasvattaa sanavarastoa ja avaa lapselle omaa kokemuspiiriä laajemman näköalan maailmaan. Elämä voi nykyään olla hektistä jo pienilläkin lapsilla, mutta lukiessaan lapsi rauhoittuu ja keskittyy yhteen asiaan. Lukeminen edistää myös tunne-elämän kehittymistä, ja lukukokemukset rikastuttavat lasten omaa leikkiä.

Lukutaidosta on hyötyä läpi elämän. Sujuva lukutaito voi parantaa koulumenestystä, ja nykyajan työelämässä luku- ja kirjoitustaitoa tarvitaan melkein tehtävässä kuin tehtävässä. On vaikea keksiä yhtään syytä, miksi lukeminen ei olisi tärkeää!

Miten lasta voi kannustaa lukemaan?
Jo aivan pienellekin lapselle voi lukea säännöllisesti iltasatuja. Perheessä, jossa vanhemmat lukevat paljon, lapsi kasvaa kuin huomaamattaan siihen, että lukeminen on osa arkielämää. Mutta vaikkei itse olisikaan innokas lukija, lukemisen tärkeyttä kannattaa silti korostaa lapselle. Jos omat ideat lapsen ikäkauteen sopivista kirjoista ehtyvät, kirjastosta saa varmasti hyviä vinkkejä.

Kaikista lapsista ei tule kovia lukijoita – mutta kaikkien tulisi silti lukea. Yksi vinkki on sopia lapsen kanssa päivittäinen tai viikoittainen lukutavoite, jonka toteutumista seurataan. Lastenhuoneeseen voi myös askarrella paperisen lukutoukan. Aluksi toukalla on pelkkä pää, mutta jokainen luettu kirja kasvattaa toukan vartaloa. Jos toukka kasvaa lasten mielestä liian hitaasti, sitä voidaan ruokkia koko perheen voimin.

Myös yhteiset lukuhetket perheen kesken ovat hauskoja. On yllättävää, miten paljon on sellaisia lastenkirjoja, joista pitävät sekä lapset että aikuiset. Silloinkin, kun lapsi osaa jo itse lukea, hän nauttii kuunnellessaan vanhempien lukevan hänelle ääneen. Ja voihan lapsikin lukea ääneen perheelleen tai isovanhemmilleen! Lukemisen ei siis tarvitse olla yksinäistä puuhaa, vaan se voi olla koko perheen yhteinen harrastus.

Anu Holopainen kirjoitti kauhuromaanin lapsille: ”Lapsena tykkäsin aivan kauheasti lukea pelottavia kirjoja”

Iik! Kauhukännykkä on täällä. Kauhukännykkä on alakouluikäisten kauhuromaani. Se kertoo nimensä mukaisesti kauheasta kännykästä –puhelimesta, joka tuntuu sieppaavan ihmisiä… Kauhukännykkä aloittaa Iik!-kauhukirjasarjan. Esitimme kirjailija Anu Holopaiselle muutaman kauhean kysymyksen.

Mistä sait lasten kauhukirjan idean?
Eräältä toiselta kirjailijalta, joka kerran mainitsi lastensa harmitelleen, kun lapsille suunnattuja kauhukirjoja löytyy niin vähän. Niistäkin suurin osa oli käännöskirjoja, eikä kuulemma aina kovin hyvin suomennettuja, tai sitten ne eivät olleet kovin pelottavia. Mieleeni juolahti, että minähän voisin kirjoittaa kauhua lapsille. Ajatus jäi hautumaan muutamaksi vuodeksi, kunnes päätin tarttua toimeen.

Miten idea tarkentui kännykäksi, jonka ruutuun voi merkillisellä tavalla kadota?
Itse asiassa sain suoraan idean kokonaiseen kirjasarjaan, jonka jokainen osa perustuu kauhuelokuvaklassikoihin – ehkä vain väljästikin tai niin sanotusti inspiraationa. Japanilainen Ringu-elokuva on itselleni yksi pelottavimpia leffakokemuksia, joten siitä oli hyvä aloittaa.

Kenelle suosittelet Kauhukännykkä-kirjaa?
Kaikille jotka haluavat kokea hurjan kauhuseikkailun Sussan, Sakun ja Siirin kanssa!

Suomesta ei juuri löydy esikuvia lasten kauhuromaanille. Entä maailmalta: onko kirjallasi esikuvia tai oletko lukenut lasten kauhukirjallisuutta?
Lapsena tykkäsin aivan kauheasti lukea pelottavia kirjoja. Mieleeni ovat jääneet esimerkiksi Eva Ibbotsonin Pelastakaa kummitukset sekä Otfried Preusslerin Mustan myllyn mestari. En ihan osaa nähdä suoraa esikuvallista yhteyttä näistä Kauhukännykkään, mutta aivan varmasti kaikki luettu vaikuttaa kaikkeen kirjoitettuun.

Entä oletko lukenut aikuisten kauhukirjallisuutta? Mikä kauhukirjallisuudessa kiehtoo?
Teini-ikäisenä hurahdin Stephen Kingiin ja luin hänen tuotantoaan toistakymmentä vuotta. Nykyään en lue enää kovin paljon kauhua, ehkä sitä tuli kulutettua nuorempana riittävästi.

Kauhukirjallisuudessa kiehtoo se, että saa kokea pelkoa, mutta turvallisissa puitteissa. Etenkin kasvuikäisen kohdalla kauhukirjallisuus voi kenties tukea tunteiden säätelyn oppimista, kunhan se on juuri sopivasti pelottavaa. Liian lällystä ei saa niitä värisyttäviä ”pelkokiksejä”, ja liian kammottavat tarinat taas saattavat olla haitaksi.

Kauhukännykkä aloittaa Iik!-sarjan, jonka toinen osa ilmestyy syksyllä. Haluatko paljastaa vähäsen, mitä toisessa osassa tapahtuu?
Iik!-sarjan kakkososassa kohdataan yksi tunnetuimmista kauhuhahmoista, ihka oikea vampyyri.

• Tutustu Anu Holopaisen Kauhukännykkä-kirjaan tästä!