Helsinkiläinen Anu Holopainen kirjoittaa spekulatiivista fiktiota nuorille ja aikuisille, harrastaa videopelaamista ja rakastaa luontoa. Holopaisen tieteisromaani Molemmin jaloin (Karisto 2006) oli Finlandia Junior -ehdokas, ja Syysmaa-fantasiasarja sai Suomen Tolkien-seuran myöntämän Kuvastaja-kunniamaininnan 2021.
Kirjailijasivu Facebookissa
löytyy täältä.
Kirjailijahaastattelu (2026)
Kerrotko lyhyesti itsestäsi
Olen helsinkiläinen kirjailija, esikoisteokseni
Kristallien valtakunta ilmestyi vuonna 1996. Olen kirjoittanut yli 30 teosta moneen kategoriaan: fantasiaa, scifiä, satiiria, realismia, lasten helppolukuisia kirjoja sekä kuvakirjoja pienimmille.
Miten sinusta tuli kirjailija?
Minusta tuli kirjailija oikeastaan vähän vahingossa, kun kiinnostuin Atlantis-myytistä ja aloin omaksi huvikseni kirjoittaa Atlantikseen sijoittuvaa tarinaa. Siitä tulikin aika pitkä, joten päätin tarjota sitä kustantamoille, ja lopulta Karisto julkaisi sen.
Mistä saat aiheet kirjoillesi?
Ympäröivästä maailmasta – myös spekulatiivisessa fiktiossa käsitellään pohjimmiltaan meidän maailmaamme, sen asukkaita ja ongelmia. Tartun aiheisiin, jotka saavat itseni pohtimaan asioita pintaa syvemmältä.
Mistä uusin kirjasi kertoo?
Pahansyöjät on varhaisnuorille suunnattu romaani, joka käsittelee vallan väärinkäyttöä. Päähenkilö, nuori Ksiia, ei suinkaan ole sankariainesta, mutta hänellä on erityinen kyky, joka vie hänet vallan ytimeen ja saa aikaan muutoksen. Romaani on tavallaan genrehybridi, siinä on sekä dystopiascifin että fantasian aineksia.
Millainen on kirjoittamisprosessisi?
Kirjoittamiseni on melko käytännönläheistä ja vaistonvaraista, periaatteessa vain istun alas ja alan kirjoittaa. Toki myös hahmottelen etukäteen maailmaa, hahmoja, teeman käsittelyä ja keskeisimpiä tapahtumia, mutta varsinainen luomisprosessi on orgaaninen.
Olen pari kertaa kokeillut myös hyvin tarkkaa suunnittelua, mutta sain huomata, että silloin suunnitelma vangitsee tarinan huonolla tavalla; jotain oleellista jää pois, ja sitten joudun tekemään paljon ylimääräistä työtä, kun muokkaan hatarasti kasassa olevasta tarinasta toimivaa kokonaisuutta. Kirjoitan eheämmin, jos annan tarinan ja sen hahmojen johdattaa sen sijaan että yrittäisin joka hetki tietoisesti ohjailla asioita.
Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Kirjoittaminen on tässä vaiheessa jo ammatti, työ jota teen. Mutta se on myös paljon enemmän, vahva osa identiteettiäni, se on vuoristorata joka välillä tuottaa valtavaa iloa ja välillä saa raivon partaalle. Ja kyllä minulle tarinoiden kirjoittamisessa on myös jokin lähes mystinen elementti; joskus kun tarina oikein vahvasti vie itse itseään, huomaan miettiväni, mistä se kaikki lopulta tulee?
Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi kirjoittamisen saralla
Päällimmäisenä on vain toive saada jatkaa kirjoittamista. Siinä on suunnitelmaa riittävästi, ja jos jotain muuta tulee lisäksi, se on mukavaa ekstraa.
Minkälainen lukija itse olet?
Luen lähes kaikkea, poislukien dekkarit ja sotakirjallisuus, vaikka näidenkin kohdalla teen joskus poikkeuksia, jos saan käsiini teoksen joka rikkoo kiinnostavalla tavalla genren peruskaavoja. Luen mielelläni muihin kulttuureihin sijoittuvia tarinoita, esimerkiksi Afrikan maiden historiasta on ollut kiinnostavaa lukea sekä länsimaisten (mm.
Doris Lessing ja
Karen Blixen) että afrikkalaistaustaisten (mm.
Yaa Gyasi,
Chinua Achebe) kirjailijoiden näkökulmia.
Luen myös huumoria, scifiä, elämäkertoja, viihdettä ja niin edelleen, mutta eniten nautin hämmentävistä, hiukan omituisista kertomuksista.
Mitä haluaisit sanoa lukijoillesi?
Uskaltakaa tarttua myös sellaisiin kirjoihin, jollaisia ette ole ennen lukeneet. Aivot ilahtuvat kynnysten ylittämisestä ja uudenlaisista kokemuksista, samalla lukumaku avartuu ja sen myötä lukuvalikoima! Ja laitetaan some välillä kokonaan syrjään, jotta voimme keskittyä nauttimaan lukemisesta kaikessa rauhassa.
