Marja Aho (s.1972) on Asikkalan Vääksyssä asuva kirjailija ja kuvittaja. Ahon ”Hii-o-hoi! Aarre näkyvissä!” -teos valittiin Lasten LukuVarkaus 2015 -finalistiksi.
Kirjailijahaastattelu / 2024
Kerrotko lyhyesti itsestäsi
Olen kotoisin Hartolasta, pienestä itäisen Hämeen kulttuuripitäjästä. Vietin lapsuuteni viljapeltojen, kukkaniittyjen ja villinä virtaavan Tainionvirran maisemissa. Opinnot ja matkailualan työt kuljettivat minua eri puolille maailmaa, kunnes asetuin asumaan idylliseen Vääksyyn, Vesijärveä ja Päijännettä yhdistävän kanavan varrelle. Perheeseeni kuuluu mieheni lisäksi kaksi jo aikuista tytärtä. Harrastan veneilyä ja puutarhanhoitoa. Luonto ja eläimet ovat minulle tärkeitä.
Miten sinusta tuli kirjailija?
Ensin minusta tuli kuvittelija, sitten kuvittaja ja lopuksi kirjoittaja. Olen aina elänyt toinen jalka vahvasti mielikuvitusmaailmassa. Jo lapsena rakentelin mielessäni mitä villeimpiä toisia todellisuuksia. Alkuun ne eivät löytäneet väyläänsä paperille, kunnes työni sanomalehtitoimituksessa antoi sysäyksen ensin kuvittamisen ja myöhemmin kirjoittamisen tielle. Lehtiin kirjoittamieni pakinoiden, novellien ja jatkokertomusten myötä luova kirjoittaminen imaisi mukaansa ja sille tielle jäin.
Tähän mennessä minulta on ilmestynyt kuusitoista kirjaa. Kirjoitan sekä lapsille ja nuorille että aikuisille.
Mistä saat aiheet kirjoillesi?
Aiheita putkahtelee mieleeni liiaksikin asti. Tavallisesti minulla on monta viritelmää yhtä aikaa työn alla. Kun viimeistelen käsikirjoitusta, takaraivoa kolkuttaa jo pari uutta, niin herkullista aihetta, että on vaikea olla kärsivällinen ja viedä käsillä oleva teos loppuun. Maailma on täynnä aiheita! Kunpa vain olisi aikaa kirjoittaa niistä kaikista.
Millainen on kirjoittamisprosessisi?
Kun mielenkiintoinen aihe putkahtaa päähän, alkaa tarina vyöryä mieleen hyökyaallon lailla. Henkilöhahmoja, dialogeja ja pieniä ideanpoikasia sinkoilee ilmassa ja ne on napattava kiinni ja kirjattava ylös sinne, mitä milloinkin sattuu olemaan käsillä. Muistilappuihin, nenäliinaan, käsivarteen, puhelimeen. Nämä pienet palaset siirrän sitten koneeni tiedostoon odottamaan vuoroaan.
Mieli työstää uutta tarinaa jatkuvasti. Saatan olla lähikaupan kassalla tai puutarhatöissä, mutta pääni sisällä hion tarinan dialogia tai täydellistä loppuratkaisua.
Kun edellinen käsikirjoitus on saatettu valmiiksi, ryntään uuden tarinan kimppuun. Kasaan muistiinpanoistani tekstiä samaan tapaan kuin rakentaisin palapeliä. Koska teksti on hautunut ja kypsynyt mielessäni jo pitkään, se purskahtaa paperille kuin pitkään muhinut finni. Silloin kirjoitan kuin riivattu. Auta armias, jos jokin minua silloin häiritsee!
Saan yleensä ensimmäisen version käsikirjoituksesta valmiiksi lyhyessä ajassa. Raakatekstin muokkaaminen luettavammaksi ja lopulliseen muotoonsa on kuitenkin hidas vaihe. Silloin kärsivällisyys on koetuksella. Mieli tekisi jo siirtyä loihtimaan uutta tarinaa.
Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Kirjoittaminen on minulle koko elämä. Jos en saa kirjoittaa muutamaan päivään, olen kuin tulisilla hiilillä. Kun kirjoittamisen makuun on päässyt, sitä ei haluaisi enää lopettaa. Jollekin toiselle saman tunteen tuo urheilu, jollekin musiikki, minulle kirjoittaminen antaa hyvänolon ja itsensä toteuttamisen tunteen.
Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi ja toiveesi kirjoittamisen saralla?
Haluaisin kehittyä edelleen kirjoittajana. Toivon, että voisin profiloitua kirjailijaksi, joka luo mukaansatempaavaa, jännittävää ja viihdyttävää tekstiä sekä lapsille, nuorille että aikuisille. Haluaisin innostaa etenkin nuoria lukemaan enemmän ja arvostamaan kirjoja ja kirjallisuutta. Toivon, että he eivät unohtaisi lukuharrastusta tietokoneiden, lukuisien viestintävälineiden ja pelien keskellä.
