Milka Hakkarainen on asunut Ruotsissa yli kymmenen vuotta. Hän on työskennellyt uudessa kotimaassaan toimittajana ja suomen kielen opettajana ja julkaissut novelleja Suomessa ilmestyvissä lehdissä.
Kirjailijahaastattelu
Kerrotko lyhyesti itsestäsi.
Olen Milka Hakkarainen, ruotsinsuomalainen dekkarikirjailija.
Miten sinusta tuli kirjailija?
Tulen perheestä, jossa luettiin paljon kaikenlaisia kirjoja. Sain oman kirjastokortin jo ennen kouluun menoa. Rakkaus kirjallisuuteen heräsi minussa siis varhain. Ensimmäiset omat kirjoitteluni olivat kuulemma pieniä runoja, joita en itse muista ollenkaan. Kouluaikoina pidin myös aina päiväkirjaa.
Aloin kirjoittaa vakavissani vasta muutettuani Ruotsiin. Olin aina huomaamattani pitänyt äidinkieltä itsestäänselvyytenä, mutta silloin vetäistiin matto alta. Kirjoittaminen oli jonkinlainen puolustusreaktio, jolla todistin itselleni, että pystyn vielä ilmaisemaan itseäni esteettä. Sen avulla pääsin pakoon omaan kuplaani.
Julkaisin ensin joitakin novelleja suomalaisissa lehdissä ja antologioissa, mutta tarinani tuppaavat aina venymään romaanimittaan, joten pian minulla oli kokopitkiä käsikirjoituksia työn alla. Alun perin NaNoWriMo- projektina alkunsa saanut Ei verta rantaa rakkaampaa lähti kustantamokierrokselle syksyllä 2019.
Mistä saat aiheet kirjoillesi?
Kipinän uudelle tarinalle antaa usein jokin ihmeellinen pieni tapahtuma, jonka näen tai josta kuulen. Käännän myös tietoisesti tilanteita päälaelleen ja mietin, mitä jos? Elokuviakin katsoessani kehittelen jo alusta pitäen mielessäni teorian juonikulusta, ja kun se ei sitten menekään niin, jää idea joskus ajatuksiin kytemään, ja minun on käytettävä sitä omassa tekstissäni. Näen myös paljon unia, joista mielenkiintoisimpia kirjoitan ylös.
Mistä uusin kirjasi kertoo?
Neljännen romaanini Vieno Helzeniuksen täytyy kuolla tapahtumat sijoittuvat Gävlessä toimivaan kuvitteelliseen suomenkieliseen vanhusten kotipalveluun eli hemtjänstiin. Päähenkilö Ilona Sammalisto muuttaa Ruotsiin avopuolisonsa töiden takia ja saa työn vanhustenhoitajana ilman mitään hoitoalan kokemusta. Kirjan värikkääseen ruotsinsuomalaiseen henkilögalleriaan sisältyy niin kotipalvelun persoonallisia asiakkaita kuin Ilonan uusia työtovereita. Juorut juoksevat yrityksen lakisääteistä vaitiolovelvollisuutta nopeammin, mutta kaikilla vaikuttaa olevan salaisuuksia, joita ei haluta päivänvaloon. Kun vanhusten piirissä tapahtuu outo kuolemantapaus, Ilona oppii, että on asioita, joita ei voi koskaan saada anteeksi. Luvassa on hykerryttäviä väärinymmärryksiä, tummanpuhuvaa huumoria ja tietenkin jännitystä.
Millainen on kirjoittamisprosessisi?
Näen yleensä nopeasti mielessäni, miten tarina alkaa ja miten se loppuu. Voin päivässä tai parissa hahmotella päässäni kokonaisen käsikirjoituksen. Suurimman innostuksen aikana kirjoitan solkenaan myös ideoita muistikirjaan tai kännykkään. Ikävä kyllä pakoilen silti lahjakkaasti varsinaiseen kirjoittamiseen ryhtymistä, ja minulla on muistikirjoja usealle eri käsikirjoitukselle samanaikaisesti.
Lopulta minulla on kuitenkin muita pidemmälle kehittynyt synopsis tai hahmotelma luvuista, ja silloin pakotan itseni tietokoneen eteen. Aiemmin kirjoitin tarinoitani aikajärjestyksessä, synopsista seuraten, mutta nykyään voin hypätä kirjoittamaan mitä kohtausta tahansa mielialan ja innoituksen mukaan. Tapahtumat alun ja lopun välissä läpikäyvät työn edetessä suurimmat muutokset.
Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Kirjoittaminen on minulle elintärkeää todellisuuspakoa, sekä työkalu, jolla jäsennän elämää ymmärrettävämpään muotoon.
Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi kirjoittamisen saralla?
Haluan saada valmiiksi lisää romaaneja, joita olen jo muistikirjoihini hahmotellut.
Minkälainen lukija itse olet?
Voin innostua silmittömästi melkeinpä aiheesta kuin aiheesta. Olen siis varsin ennakkoluuloton lukija. Ensirakkauteni kirjallisuudessa olivat fantasia ja kauhu, mutta löysin ala-asteella Carolyn Keenen Neiti Etsivät ja Agatha Christien, joten rikoskirjallisuus on aina vetänyt minua puoleensa. Minulla on myös aina luvussa jokin tieteisromaani.
Suosikkikirjailijoitani ovat mm. Edgar Allan Poe, Franz Kafka, Mary Robinette Kowal, Gillian Flynn, Asko Sahlberg, Catriona Ward ja Marko Hautala.
