Emma Luoma (s. 1987) on sairaalalääkäri sekä akrobatian ja tanssin sekaharrastaja. Hän asuu Tampereella ja lukee mieluiten jännitys- ja dystopiakirjallisuutta.
Kirjailijahaastattelu / 2020
Kerrotko lyhyesti itsestäsi?
Olen Emma, kirjailija, sairaalalääkäri, amatööriakrobaatti, tanssiharrastaja ja sirkusfani. Olen kasvanut Keski-Suomessa Keuruulla, sittemmin asunut pidempään Kuopiossa ja Jyväskylässä ja työskennellyt ympäri Suomea. Nykyään asun Tampereella.
Miten sinusta tuli kirjailija?
Olen kirjoittanut teinistä lähtien. Ensimmäiset lyijykynällä raapustetut ”kirjani” luki ainoastaan siskoni, ja pitkään kirjoitin lähinnä omaksi ilokseni. Opiskeluaikana kirjoittaminen jäi vähemmälle, kunnes 2012 löysin huikean kirjoittajaporukan, jonka kanssa vaihdamme edelleen palautteita ja vertaistukea.
Esikoiskirjani Vain huonoja vaihtoehtoja ei ollut ensimmäinen vakavissani työstämäni käsikirjoitus – itse asiassa se syntyi varsin nopeasti ja sen kirjoittaminen oli todella hauskaa. Aloin kirjoittaa Vain huonoja vaihtoehtoja maaliskuussa 2017, ja kustannussopimus Myllylahden kanssa syntyi heinäkuussa 2018.
Toinen kirjani Perhosten aika sai alkunsa jo 2016, mutta oli monta kertaa tauolla kypsymässä ja koki varsin suuriakin muutoksia. Vain huonojen vaihtoehtojen ilmestyttyäkään en paneutunut Perhosten aikaan täysillä, ennen kuin korona-aika sai käsikirjoituksen poikkeusoloineen tuntumaan todella ajankohtaiselta.
Mistä saat aiheet kirjoillesi?
Inspiroidun helposti – musiikista, kirjoista, keskusteluista, uutisista, päivittäisistä tapahtumista ja ihmisistä, joita kohtaan. Lenkki, suihku ja yksinäiset automatkat ovat minulle parhaita tapoja saada ajatukset virtaamaan. Vain huonojen vaihtoehtojen inspiraationa toimit omat kokemukseni terveyskeskustyöstä.
Perhosten aika sijoittuu entiseen opiskelukaupunkiini Kuopioon, ja alkuinspiraatio syntyi muutamasta painajaismaisesta yöstä eräässä miamilaisessa hotellissa. Koronarajoitusten alettua olin yllättynyt, miten monia poikkeusajan ilmiöitä olin osannut Perhosten aikaan ennustaa, mutta toki vuosi 2020 ja sen aikana muuttunut arki toivat myös oman silauksensa tekstiin.
Mistä uusin kirjasi kertoo?
Perhosten aika kertoo elämästä aikana, jolloin mikään ei ole varmaa. Tuntematon toukkalaji alkaa vallata Kuopiota ja ajaa ihmisiä pois kodeistaan. Myös tatuointistudiolla työskentelevä Viima joutuu evakkomatkalle parhaan ystävänsä Oulan ja tyttökaverinsa Tuikun kanssa. Toukat kehittyvät perhosiksi, ja kaupungin asukkailla alkaa ilmetä omituisia oireita, jotka tuntuvat liittyvän perhosiin. Poikkeusoloissa jaksaminen joutuu koetukselle ja menneisyys iskee takaisin voimalla, jota ei enää voi paeta. Sosiaalisessa mediassa jaetaan tietoa ja pohditaan salaliittoteorioita. Samaan aikaan tutkijat yrittävät etsiä parannusta perhostautiin, ennen kuin on myöhäistä. Aika käy vähiin, ja Viiman ja Oulan on ryhdyttävä taistoon perhosia vastaan pelastaakseen itsensä ja kotikaupunkinsa.
Millainen on kirjoittamisprosessisi?
Hallittu kaaos. Alussa ideoin pääjuonen ja henkilöt. Yksityiskohtia ja lyhyitä kohtauksia kerään muistivihkoon ja erilliseen muistiinpanotiedostoon melkein loputtomasti. Editoin tekstiä useita kierroksia, testailen eri juonikuvioita ja joskus näkökulmiakin, välillä junnaan alkua pitkään pääsemättä kertaakaan loppuun. Pidän editoinnista, erityisesti siitä, kun huomaan tekstin parantuvan ja löydän ratkaisuja ongelmakohtiin. Perhosten ajan matka valmiiseen muotoon oli pitkä. Sain käsikirjoituksesta palautetta koelukijoilta useammassakin vaiheessa, ja monta kertaa teksti oli myös pitkään koneen uumenissa kypsymässä sillä aikaa, kun työstin muita tekstejä, esimerkiksi esikoiskirjaani. Hitaasti valmistuessaan teksti sai kuitenkin paljon lisäsyvyyttä ja ulottuvuuksia.
Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Kirjoittaminen on ollut elämässäni lähes jokapäiväisenä ja monilla eri tavoilla niin pitkään, etten osaa kuvitella elämää ilman sitä. Välillä toki on tiukkaa töissä tai muita kiireitä, mutta normaaleina päivinä pyrin aina kirjoittamaan tai muokkaamaan tekstiä edes vähän. Kirjoittaminen on tapa ilmaista itseäni, heittäytyä mielikuvituksen matkaan, tutkia itseäni kiinnostavia ilmiöitä, ihmismieltä ja -suhteita sekä ottaa vapauksia, jotka muuten eivät ole mahdollisia. Kirjoittaminen on myös loistavaa vastapainoa työlleni. Kirjoittaminen on omaa aikaa mutta se on myös sosiaalista: ajatusten ja ongelmakohtien pohtimista, palautteen saamista ja antamista, muiden tekstien ja kirjojen lukemista ja niistä keskustelemista.
Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi kirjoittamisen saralla?
Aion kirjoittaa niin pitkään kuin ajatus kulkee, kehittyä kirjoittajana ja toivottavasti julkaista jatkossakin. Minulla on jo työn alla seuraava käsikirjoitus, ja muutama idea vielä kehittelyasteella. Liian kiirettä en aio pitää, sillä olen huomannut ajan tekevän tekstille hyvää. Toisaalta kokopäivätyön ohella on kiva olla muutakin elämää kirjoittamisen lisäksi.
Minkälainen lukija itse olet?
Olen varsin monipuolinen lukija: kotimaista ja ulkomaista, nuorten- ja aikuistenkirjoja. Aiemmin luin paljon scifiä, viime aikoina trillereitä, kauhua, japanilaista ja suomalaista kirjallisuutta, joista viimeisen parissa harrastan enemmän genrehyppelyä. Myös säeromaanit ovat viime aikoina löytäneet tiensä lukulistalleni. Hyvät henkilöt ovat minulle tärkeitä, toisaalta on aina mukavaa, jos lukiessa pääsee oppimaan uutta esimerkiksi eri ammateista, kulttuureista tai paikoista. Usein minulla on kerralla kesken useampia kirjoja, joista osan luen nopeammin ja osan hitaammin.
Mitä haluaisit sanoa lukijoillesi?
Nauti kirjallisuudesta, kokeile eri genrejä, pohdiskele, keskustele. Lue ja muutenkin tee sitä, mikä tuntuu hyvältä – älä mieti liikaa, mitä muut ajattelevat tai miten pitäisi olla (niin kauan kuin et vahingoita muita). Anna ja ota vastaan palautetta. Älä luovu unelmistasi. Ja etenkin näinä poikkeusaikoina pidä huolta jaksamisestasi ja kysy välillä myös muilta, mitä heille kuuluu.
