Kirjailijahaastattelu (2021)

Kerrotko lyhyesti itsestäsi
Olen Maija Kajanto, toimittaja, viestinnän tekijä ja seitsemänvuotiaan pojan äiti. Olen kotoisin Hämeenlinnasta, josta muutin opintojen perässä Turkuun ja kymmenen Turun-vuoden jälkeen päädyin Helsinkiin.

Miten sinusta tuli kirjailija?
Esikoiskirjan valmistuminen oli itselleni seitsemän vuoden prosessi, joka lähti liikkeelle, kun mursin nilkkani kreikkalaisella rantakalliolla vuonna 2011. Olen aina halunnut kirjoittaa kirjan, mutta kuten niin monella muullakin, aikaa ei tuntunut koskaan olevan riittävästi. No, keväällä 2012 kun nilkkani jouduttiin leikkaamaan, ja oli pakko viettää viikkokausia sohvalla, kirjoittaminen alkoi sujua.

Ensimmäinen versio ei vielä kelvannut kustantamoille. Eräs kustantamo pyysi sitten minua kirjoittamaan samoista lähtökohdista toisen version, mutta kun sain sen valmiiksi, he eivät kuitenkaan kelpuuttaneet sitä kustannusohjelmaan. Myllylahdella kustannustoimittaja luki molemmat versiot ja pyysi minua kirjoittamaan niistä kahdesta hybridin, jossa olisi molempien parhaat palat. Tein kuten pyydettiin, ja tämä kolmas versio läpäisi seulan. Toki olin seitsemässä vuodessa tehnyt myös pari muuta juttua – sain lapsen vuonna 2014, mikä ei varsinaisesti auttanut aikataulujen hallinnassa.

Toinen kirjani Itsepä tilasit syntyi luontevana jatko-osana esikoisromaanille. Tällä kertaa aikataulu oli hyvin toisenlainen; siinä kun ensimmäiseen kirjaan käytin seitsemän vuotta, toiseen oli aikaa alle seitsemän kuukautta. Käsikirjoitus syntyi lähinnä iltaisin ja viikonloppuisin sekä työnantajan myöntämän palkattoman vapaan aikana. Kolmannen kirjan kirjoittaminen oli jo mukavaa rutiinia ja trilogian päätösosaa kirjoittaessa oli koko ajan suhteellisen itsevarma olo siitä, että kirjasta tulee ihan hyvä.

Mistä kirjasi kertoo?
Sarjan avausosassa mainostoimiston stressaantunut projektipäällikkö Titta Jokisalo pinnistelee töissä ja koettaa samalla saada hallintaan suvun omakotitalon remonttiprojektin. Kuvioon kuuluu kalliolaista hipsteripoikaystävää, komeaa sähkömiestä, maaseuturomantiikkaa ja työelämän kuvioita.

Toisessa osassa Titan arki on vakiintunut miesystävän kanssa, mutta kun yrityskauppa osuu kohdalle, mukava työpaikka pienen yrityksen viestintäpäällikkönä vaihtuu muurahaisen rooliin jättikonsernin valtavassa koneistossa. Samoihin aikoihin Titta huomaa olevansa raskaana ja yrittää luonteelleen tyypillisesti hallita tilannetta projektipäällikön ottein.

Kolmannessa kirjassa ruuhkavuodet ovat nielaisseet Titan ja arki pyörii yksinhuoltajan asemassa välillä sujuvasti, välillä pahasti nitisten. Unelmien työ on löytynyt järjestökentällä, mutta riittääkö se, kun työn puitteissa pitäisi katsoa esimiehen kyseenalaista käytöstä läpi sormien?

Mistä sait aiheen uudelle kirjallesi?
Tein itse kymmenen vuotta töitä isossa konsernissa. Työajanseurantajärjestelmät ja muut Titan kompastuskivet tulivat tutuiksi. Nykyajan työelämässä käytetään valtava määrä aikaa sisäisiin asioihin, jotka eivät näy työn tuottavuudessa mitenkään, mutta nakertavat työntekijöiden jaksamista ja kuluttavat työaikaa. Myös äitiys on nykyään jo raskausajasta alkaen aikamoista suorittamista, joka saa myös vähän koomisia piirteitä. Kolmososan lähtöä jouduin miettimään pitkään – kun chick lit-romaanin päähenkilö on jo löytänyt rakkauden ja saanut lapsen, joutui vähän hieromaan aivonystyröitä keksiäkseen, miten hommaan saadaan jännitettä.

Mitä haluaisit kirjallasi sanoa?
Olen itse herännyt viime vuosina toistuvasti siihen, että nykyajan työelämä polttaa helposti tekijänsä loppuun. Omalle ikäpolvelleni työuupumus tuntuu olevan jo osa normaalia urakehitystä, mikä ei ole mitenkään hyvä juttu. Vanhemmuudestakin on tullut kovin kilpailtua.

Halusin kirjoittaa kevyitä hyvän mielen kirjoja, mutta samalla käsitellä vähän myös näitä aiheita. Ei oikeasti ole mikään tavoittelemisen arvoinen tila, että kolmekymppiset joutuvat jäämään töistä sairaslomalle, koska oman mielen kovalevy jumittaa. Työssäjaksamista pitäisi tutkia ja tukea paljon paremmin, jos halutaan pitkiä työuria. Samoin vanhemmuuteen pitäisi saada tolkkua, jotta työ ja perhe-elämä voisivat olla vaivattomammin tasapainossa.

Millainen on kirjoittamisprosessisi?
Ruuhkavuosia elävänä nelikymppisenä kirjoitan silloin, kun siihen on tilaisuus, en silloin, kun inspiraatiota löytyy. Jos miehen tai lapsenvahdin ansiosta pääsen muutamaksi tunniksi iltavapaalle, menen kahvilaan, käynnistän koneen, lueskelen edellistä aikaansaannostani ja alan hakata jatkoa. Tärkeintä on saada tekstiä valmiiksi, hiomisen ja editoinnin voi hoitaa sitten, kun raakateksti on kasassa. Välillä epäilen, mahtaako väsyneenä syntyä mitään kunnollista, mutta ihmeesti teksti kuitenkin on rakentunut myös silloin, kun sitä on tehnyt pakkorutiinilla, ei suuressa flow-tilassa.

Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Työkseni tuotan ja editoin tekstejä päivittäin. Kirjoittaminen on siis itselleni arjen työkalu. Pitkän proosan kirjoittaminen oli kuitenkin ihan oma oopperansa ja kirjan kirjoittaminen oli opettavaista. Se on myös arjen henkireikä, jossa välillä voin tehdä myös muuta kuin töitä tai perhearjen pyörittämistä. Esikoiskirjan julkaisu on itselleni ollut tosi iso juttu – kun lapsuusaikainen haave toteutui nelikymppisenä, olihan se skumppapullon paikka.

Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi kirjoittamisen saralla?
Toivon saavani jatkaa kevyen feelgood-kirjallisuuden parissa. Lisäksi haluaisin kokeilla nuortenkirjan kirjoittamista.

Minkälainen lukija itse olet?
Rakastan kevyttä viihdettä. Olen nopea lukija, mutta nykyään kun aikaa on vähän, vaadin kirjan alulta aika paljon – jos kirja ei imaise mukanaan, se jää helposti kesken.

Suosikkikirjailijoitani ovat esimerkiksi Marian Keyes, Jennie Colgan, Sophie Kinsella ja Lauren Weisberger. Suomalaisista kirjailijoista suosikkejani ovat Tuija Lehtinen, Enni Mustonen ja Veera Nieminen.

Mitä haluaisit sanoa lukijoillesi?
On ihan ok lukea viihdettä! Suomessa elää hirvittävän vahvana realismin perinne ja palkitut kirjat käsittelevät pääsääntöisesti raskaita aiheita. Kuitenkin arkeen tarvitaan myös iloa, naurua ja vertaistukea. Ei ole keneltäkään pois lukea hyvän mielen viihdekirjoja muutenkin kuin lomalla uima-altaan reunalla.