Pauli Jokinen työskentelee toimittajana, tietokirjailijana ja kävelyoppaana. Häneltä on aikaisemmin julkaistu useita tietokirjoja, kuten Helsingin murhahistoria (2020) sekä Verikoirat (2021). Jokinen vetää Helsingissä suosittuja Murhakävelyjä, joissa tutustutaan kaupungin värikkääseen rikoshistoriaan Punavuoressa, Töölössä ja Kalliossa.

Kirjailijahaastattelu / 2021

Kerrotko lyhyesti itsestäsi.
Olen helsinkiläinen kirjailija, toimittaja ja kävelyopas. Olen sekä kirjoissani että kävelyopastuksissani erikoistunut Helsingin paikallishistoriaan. Erityinen mielenkiinnon kohteeni on rikoshistoria ja sotahistoria. Olen vetänyt Helsingissä sota-aiheisia kävelyretkiä sekä Murhakävelyitä, joissa vieraillaan vanhoilla rikospaikoilla.

Miten sinusta tuli kirjailija?
Ennen kuin julkaisin ensimmäisen dekkarini, julkaisin monta Helsingin historiaan liittyvää tietokirjaa ja kävelykirjaa (mm. Sunnuntaikävelyllä Helsingissä, Helsingin murhahistoria, Verikoirat). Alkujaan kävelykirjat saivat alkunsa, kun harrastin juoksua ja suunnittelin itselleni teemareittejä. Niitä reittejä kokosin kirjaksi.   

Debyyttidekkarini, Jääleinikin kuolema, sai alkunsa koronakeväänä 2020. Työni loppuivat kuin seinään ja kaipasin todellisuuspakoa. Ryhdyin kirjoittamaan 1930-luvun Helsinkiin sijoittuvaa rikosromaania. Kirjoittamalla sain tekemistä päiviini sekä pääsin lähes sadan vuoden taakse pois ikävästä koronatodellisuudesta.

Mistä saat aiheet kirjoillesi?
Aiheeni ammennan Helsingin paikallishistoriasta. Tunnen kaupungin historian monesta kantista. Siellä riittää kertomattomia tarinoita, joita voi tarvittaessa höystää mielikuvituksella.

Mistä esikoiskirjasi kertoo?
Murhakävelyä suunnitellessani tutustuin tapaukseen, jossa Sepänkadun asunnosta löytyi murhattu prostituoitu vuonna 1932. Murhan tutkinnan lonkerot ulottuivat moneen suuntaan. Otin tuon tositarinan rikosromaanini lähtötilanteeksi. Jääleinikin kuolema -romaani kertoo tuon murhan selvittelystä. Kirjassa vilahtaa todellisia henkilöitä, mutta tuota lähtötilanteena olevaa murhaa lukuun ottamatta kaikki on fiktiota.   

Millainen on kirjoittamisprosessisi?
Kirjoitan hyvin systemaattisesti. Hahmottelen juonen ja henkilöt melko tarkkaan ennen kuin ryhdyn varsinaiseen kirjoitustyöhön. Teen tarinan rungon ja juonen valmiiksi luku luvulta. Sitten kirjoitan järjestyksessä alusta alkaen luku kerrallaan. Toki matkalla saattaa tulla muutoksia, mutta tarinan runko toimii selkärankana.

Pidän kirjan luvut melko lyhyinä, ja varaan kirjoittamiseen aina sen verran aikaa, että ehdin kirjoittaa luvun valmiiksi. Seuraavana päivänä muokkaan ja korjaan edellisen päivän työtä ennen kuin ryhdyn kirjoittamaan seuraavaa lukua.       

Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Olen aina kirjoittanut. Lehtijuttuja, blogia, päiväkirjaa, kirjoja, novelleja pöytälaatikkoon, mitä milloinkin. Kirjoittaminen on tapa jäsennellä ajatuksia. Historiallisen romaanin kirjoittaminen on myös todellisuuspakoa.     

Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi kirjoittamisen saralla?
Haluan jatkossakin keskittyä kirjoissani Helsingin historiaan. Henkilökohtainen missioni on tehdä Stadin historiaa tutuksi nykypäivän ihmisille. Se voi tapahtua kirjojen, kävelyopastusten, blogitekstien tai lehtijuttujen kautta.

Dekkaristina haluan kirjoittaa Jääleinikin kuolemalle jatkoa. Sen lisäksi mielessäni siintää muitakin historiallisten rikoskirjojen aiheita.

Minkälainen lukija itse olet? 
Luen paljon. Pääosin luen tietokirjallisuutta, ennen kaikkea historiaa ja filosofiaa. Jonkin verran luen klassikkoja, viimeksi Alberto Moraviaa ja Juhani Ahoa. Rikoskirjallisuutta luen myös aika paljon. Sitä genreä yritän lukea laajasti ja monipuolisesti; eri maalaisia kirjailijoita eri aikakausilta. Viimeisen vuoden aikana olen lukenut muun muassa Seppo Jokista, Ian Flemingiä, Dashiell Hammettia, Liza Marklundia, Jo Nesbota, John Grishamia, Mika Waltaria, James Ellroyta ja Jack Higginsia. Todella laidasta laitaan.

Jos analysoin omaa romaaniani, niin se on soppa, johon on sekoittunut kymmeniä inspiraation lähteenä olleita kirjailijoita.

Mitä haluaisit sanoa lukijoillesi?
Lue paljon ja monipuolisesti. Uskon, että sivistynyt ihminen osaa toimia yhteiskunnassa keskimäärin oikeammin kuin sivistymätön. Ja lukeminen on paras tie sivistykseen. Tehdään lukemalla maailmasta parempi paikka.