Vähämaa Veera

Kerrotko hieman itsestäsi
Olen Turussa asuva taiteen sekatyöläinen ja kahden pienen pojan äiti.

Miten sinusta tuli kirjailija?
Minulla on ihan lapsesta asti ollut hirveä määrä keskeneräisiä kirjoitusprojekteja. Kirjailijan minusta teki ehkä vasta omien lasteni syntymä. Silloin tajusin, että kirjoittamiseen jää aika vähän aikaa ja minun oli pakko alkaa määrätietoisemmin viedä loppuun projektejani.

Mistä saat aiheet kirjoillesi?
Sanataiteilijana ja teatterin tekijänä olen työskennellyt monissa eri paikoissa: vanhusten palvelutaloissa, sairaaloissa, päiväkodeissa, kouluissa, asunnottomien päiväkeskuksessa… Yritän aina pitää silmät ja korvat auki, sillä koko maailma on täynnä meheviä henkilöitä, raikasta kielenkäyttöä ja inspiroivia ympäristöjä.

Mistä esikoiskirjasi Muistoroiston jäljillä kertoo?
Esikoiskirjassani rotta ja mursu perustavat yhdessä etsivätoimiston ja alkavat selvittää kadonneiden muistojen arvoitusta. Syvemmällä tasolla se kertoo siitä, millaista on elää vähän yhteiskunnan laitamilla.

Millainen on kirjoittamisprosessisi?
Kirjoitusprosessini on hidas ja haahuileva. Minulla saattaa olla päässäni sarja erilaisia kysymyksiä, joihin etsin vastausta, erilaisia tilanteita, erilaisia hahmoja. Niistä alan sitten vähitellen kursia kokonaisuutta. Tykkään tosi paljon ideointivaiheesta ja kehittelystä, mutta itse kirjoittaminen on minulle vaikeaa, sillä en tykkää istua paikallani. Kirjoituspäivinä siirrynkin usein paikasta toiseen. Saatan aloittaa päivän kotona, siirtyä parin tunnin jälkeen työhuoneelle ja jatkaa lounaan jälkeen kahvilassa tai kirjastolla.

Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Kirjoittaminen merkitsee samanaikaisesti monia asioita. Se on kepeyttä ja raskautta, se on yksinoloa ja kommunikointia. On ihanaa kirjoittaa juonivetoista, humoristista ja toiminnallista tekstiä, mutta toisaalta nautin myös runojen kirjoittamisesta ja ilmaisun pikkutarkasta viilaamisesta. Olen tehnyt paljon myös soveltavaa sanataidetta ja kirjoittanut tekstejä esimerkiksi muistisairaiden vanhusten kanssa. Silloin kirjoittaminen merkitsee minulle ennen kaikkea toisen kohtaamista, toisen kuuntelemista ja toisen ääreen rauhoittumista.

Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi kirjoittamisen saralla?
Haluan kirjoittaa monipuolisesti eri lajeja: näytelmiä, runoja sekä proosaa lapsille ja aikuisille. Minulla on myös koira-avusteiseen sanataideopetukseen liittyvä tietokirjaprojekti. Ja tietysti Etsivätoimisto Muro saa jatkoa!

Minkälainen lukija itse olet? 
Olen aika monipuolinen lukija ja minulla on kausia, kun ahmin tietyntyyppistä kirjallisuutta. Koska työskentelen kahdella koululla ja yhdellä esikoululla koulutaiteilijana ja minulla on kaksi pientä lasta, olen lukenut viime aikoina paljon lastenkirjoja. Lastenkirjailijoista tämän hetken suosikkejani ovat mm. Reetta Niemelä, Pasi Pitkänen, Eduard Uspenski ja Janosch. Aikuisten proosassa ehdottomat suosikkini ovat Monika Fagerholm ja Marianne Fredriksson. Runoudessa lemppareita ovat Bo Carpelan ja Tua Forsström.

Mitä haluaisit sanoa lukijoillesi?
Pienemmille lukijoille sanoisin, että lukeminen on hieno juttu! Tarttukaa vaan rohkeasti kirjoihin! Etsikää uusia suosikkeja ja lukekaa vanhoja uudestaan! Älkääkä lannistuko, vaikka joku kirja näyttäisi tosi paksulta tai siinä olisi vähän vaikeita sanoja. Lukemalla oppii!

Isommille sanoisin, että lukekaa vaan ääneen niille pienemmillekin, vaikka he jo itse osaisivatkin lukea!

 Kirjailijakuva: Nadi Hammouda