Maria Mustranta

Maria Mustranta (s. 1976) on helsinkiläinen kirjailija ja vapaa toimittaja. Te olette liian nuoria (2024) on hänen ensimmäinen nuortenromaaninsa ja Me olemme päättäneet (2026) sen itsenäinen jatko-osa. Nuortenkirjojen lisäksi Mustranta on kirjoittanut useita romaaneja aikuisille sekä tietokirjan Demokratia suomalaisessa lähiössä yhdessä sosiologian professori Eeva Luhtakallion kanssa.

Kasvoin Espoossa. Rakastuin romaaneihin varhaislapsuudessa, kun veljelle ja minulle luettiin ääneen ennen nukkumaan menoa. Aloin lukea romaaneja itse heti kun pystyin. Lukeminen laajeni pian kirjoittamiseen ja haaveeseen kirjailijan työstä. Ensimmäisen romaanikäsikirjoituksen tein Kallion lukiossa kirjallisen ilmaisun lopputyönä. Siitä kiinnostuttiin parissakin kustantamossa, mutta sopimusta en saanut. Varmaan hyvä niin. Opiskelin journalistiikkaa Jyväskylän yliopistossa ja kehitysmaatutkimusta Helsingin yliopistossa. Välillä olin töissä maakuntalehdissä, Helsingin Sanomissa ja Ylioppilaslehdessä. Opiskelin myös puolitoista vuotta elokuva- ja tv-käsikirjoittamista Teatterikorkeakoulun täydennyskoulutuskeskuksessa. Ja kirjoitin.

Valmistuin lopulta vuonna 2007 maisteriksi Jyväskylästä ja valtiotieteiden kandidaatiksi Helsingistä. Media-alalla meni silloin vielä hyvin ja uskalsin jäädä vapaaksi toimittajaksi. Laskin, että freelancerina minulla olisi paremmat mahdollisuudet kirjoittaa fiktiota kuin päivätöissä. Aloitin uuden romaanikäsikirjoituksen, jota edistin vähitellen töiden ja kahden vanhempainvapaan lomassa. Vuonna 2015 sain kirjoituskurssilta yllättäen kustannussopimuksen. Romaani Sokeita hetkiä (Wsoy) julkaistiin kaksi vuotta myöhemmin vähän kolmannen lapseni syntymän jälkeen. Siitä lähtien olen ollut käytännössä päätoiminen kirjailija. Fiktion ohella teen yhä jonkin verran toimittajan töitä lähinnä Helsingin Sanomille.

Romaanisuunnitelma jakaantuu mielessäni aina tarinaan ja teemaan. Joskus mielessäni on ollut ensin teema, jota haluan käsitellä, toisinaan suunnitelma on syntynyt tarina edellä. Kirjoitan hitaasti valmista tekstiä. Siksi ensimmäisen version tekeminen kestää kauan, mutta muokkausvaihe on lyhyt.

Toisen romaanini jälkeen minusta tuntui, että täytyy kirjoittaa jotain ihan muuta, jotta saan tietyt päässäni pyörivät kelat poikki. Olin oman perheen myötä alkanut ajatella lapsille tai nuorille kirjoittamista. Pian tiesin myös, mitä haluaisin käsitellä: politiikkaa. Se tuntui tärkeältä aiheelta, josta on kuitenkin kirjoitettu nuortenkirjallisuudesta vähän. Vakavamman asian lisäksi halusin kirjaan huumoria, vetävän juonen ja kiinnostavia henkilöhahmoja, koska sellaisista romaaneista pidin itse eniten nuorena. Näin syntyi Te olette liian nuoria ja myöhemmin sen jatko-osa Me olemme päättäneet.