Koiranen Mikko

Kerrotko lyhyesti itsestäsi?
Olen Mikko Koiranen, technical artist ja nuortenkirjailija. Kotoisin olen Oulusta, mutta nykyään asun Limingassa, Tupoksen kylässä vaimoni ja kolmen poikani kanssa. Aivojen nollaamiseksi harrastan musiikkia soittamisen ja tuottamisen muodossa, ja jokin aika sitten aloitin tietokonepelaamisenkin uudestaan.

Miten sinusta tuli kirjailija?
2000-luvun alussa yläasteen äikänope antoi niin hyvän ensiperehdytyksen kirjallisuuteen, että siitä jäi kytemään vaisu mutta sammumaton liekki. Samaan aikaan alkoi suomiräpbuumi, johon itsekin hurahdin täysin, ja se sai minut kiinnostumaan luovasta suomen kielen käytöstä. 2010-luvun puolella levittäydyin laululyriikkaan ja mitalliseen riimirunouteen, kunnes minutkin valtasi huoli teinipoikien koko ajan huonontuvasta lukuinnosta ja jopa -taidosta. Rupesin miettimään, voisinko minäkin antaa panokseni tuohon ongelmaan, ja tässä sitä nyt ollaan, kaksi nuortenromaania julkaisseena kirjailijana.

Mistä saat aiheet kirjoillesi?
Aiheita voi ilmestyä mistä ja milloin tahansa, eli koko ajan on hyvä olla silmät ja korvat auki sekä ”aiheenjalostuskone” käynnissä. Eniten minua viehättävät aiheet, joissa tylsää peruselämää viettävä nuori joutuu ongelmallisen, mielenkiintoisen ja epätavallisen tilanteen äärelle. Vastaan tullutta tarina-aihetta vertailen sitten omien mielenkiinnon kohteideni kanssa; mitä enemmän yhteneväisyyksiä, sitä herkullisempi aihe.

Mistä uusin kirjasi kertoo?
Jättiloikka Jan Valkoselle -nuortenromaanissa lieksalainen teinipoika Jan yrittää löytää kylähihhulina pidetyn Ihmenaisen, jotta tämä voisi huhutuilla ihmekyvyillään parantaa kuolemanmasentuneen tytön. Ihmenainen on kuitenkin kadonnut, eikä Jan ole ainoa, joka hänet haluaa löytää… Teematasolla mietitään, mistä saada tarvittava rohkeus kaikkeen siihen, mitä ei aiemmin ole uskaltanut tehdä, mutta yhtäkkiä onkin pakko.

Millainen on kirjoittamisprosessisi?
Ensin tulee epämääräinen ajatus, joka on yleensä koko tarinan idea. Tämän jälkeen, jos idea on hyvä, alkaa sen ”kukkiminen”, eli mieleen tulee kaikenlaista, kuten mahdollisia kohtauksia, henkilöitä ja jopa vuorosanoja. Ensimmäinen varsinainen kirjoitusurakka on tarinan tarkka suunnitteleminen, jossa hyödynnän muun muassa Blake Snyderin, Jack M. Bickhamin ja Eric Edsonin metodeja. Sitten alkaa likaisin työ, eli koko tarinan kirjoittaminen ja editoiminen alusta loppuun suunnitelmaani seuraten.

Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Kirjoittaminen antaa mahdollisuuden tutkia niitä elämän osa-alueita, joita ei normiarjessa tule tarkasteltua; on äärettömän mielenkiintoista ja antoisaa kulkea hahmojeni mukana ja miettiä, miten kukin missäkin tilanteessa toimii ja millaiset motiivit heitä ajavat. Lisäksi, kun saan tarinan kaikki juonielementit sopimaan täydellisesti yhteen, lopputulos on yhtä upea ihailtava kuin jokin hurja arkkitehtoninen luomus.

Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi kirjoittamisen saralla?
Uusia tarinaideoita on kertynyt jo ihan mukava määrä, eli tavoitteenani on saada nekin ihan kirjoiksi asti (ainakin parhaimmat niistä, kaikkiin ei taida yksi elämä riittää). Kolmas käsikirjoitus onkin jo suunniteltu valmiiksi, ja nyt vain pitäisi saada naputeltua se läpi.

Minkälainen lukija itse olet? 
Lukijana olen kammottavan hidas, sillä luettua tulee lähinnä vain nukkumaan mennessä. Onneksi on kuitenkin äänikirjat, ja niitä tuleekin kuunneltua paljon niin kotitöissä, lenkillä kuin autossa. Suosikkiromaanini oli pitkään Sven Hasselin Tuomittujen legioona, mutta nyt sen paikan on ottanut Stephen Kingin 22.11.63. King on muutenkin minulle ehkäpä kaikkein tärkein kirjailija, häntä kun on lapsuudesta asti tullut aina silloin tällöin luettua ja hänen kirjoistaan tehtyjä elokuvia katsottua, ja hänen Kirjoittamisesta – Muistelmia leipätyöstä -kirjansa opetti minullekin homman perusteet.

Mitä haluaisit sanoa lukijoillesi?
Kiitos kaikesta siitä palautteesta ja huomiosta, jota esikoiskirjani Nauhoitettava ennen käyttöä on saanut! Koska itse kirjoittaminen on melko yksinäistä hommaa, jokainen kohtaaminen kirjallisuusväen kanssa on minulle nautinnollinen ja tärkeä, ja toivon niitä tarjoutuvan paljon tulevaisuudessakin. 

Kuva: Markus Valtanen