Työpari on kirjanteon kulmakivi – lastenkirjojen kirjailija ja kuvittaja -parit kertovat yhteistyöstään

marras 13, 2018

Työpari on kirjanteon kulmakivi – lastenkirjojen kirjailija ja kuvittaja -parit kertovat yhteistyöstään

 

Onnistuneessa lastenkirjassa teksti ja kuvitus tukevat toisiaan ja muodostavat lukemaan ja katsomaan kutsuvan houkuttelevan kokonaisuuden. Mutta miten tällainen kirja syntyy? Neljä kirjailija- ja kuvittajapariamme kertoo, miten työpari löytyi ja millaista yhteistyö on.

 

– Ensin oli pitkälle työstetty, mutta ei vielä valmis käsikirjoitus ensimmäiselle yhteiselle kirjallemme Valon sankari. Minulle oli alusta saakka selvää, että haluan tarinalleni kuvituksen – olihan kyseessä lastenkirja. Mutkien kautta löytyi kaverinkaverinkaveri Ella, joka teki käsikirjoitukseni pohjalta satumaisen mallikuvan. Hän oli tavoittanut oikean tunnelman kirjan maailmasta ja osoittanut taitonsa. Se sinetöi yhteistyömme ja kustannussopimuksen Myllylahden kanssa, kirjailija Satu Alajoki muistelee yhteistyön alkua kuvittaja Ella Kurjen kanssa.

Aina kuvittajia ei ole edes kaukaisessa tuttavapiirissä. Kun Outi Hongisto sai idean ensimmäisestä Sara matkalla -sarjan kirjasta, hän mietti sopivaa kuvittajaa.

– Siispä marssin kirjastoon ja ryhdyin katselemaan lastenkirjojen kuvituksia uusin silmin. Minulle oli todella tärkeää, että kuvitus ja henkilöhahmot näyttävät samanlaisilta kuin omassa mielessäni. Ihastuin Tittamari Marttisen Leon lemmikkiuutiset -sarjan kuvituksiin, jotka olivat Terese Bastin käsialaa. Sitten vain lähetyin Tereseä rohkeasti, ja tässä ollaan!

Emppu ja Pörre -kirjojen kirjoittajalla Lasse Honkasella oli helpompaa. Hän ja kuvittaja Tuija Rikala olivat vanhoja työtovereita.

– Koska tiesin Tuijan kyvyt kuvittajana, oli luonnollista, että pyysin häntä tekemään kuvituksen, Honkanen sanoo.

Maami Snellmanin Jaakko Enkeli Lentokenttä katoaa -kirjassa on Sanna Pelliccionin kuvitus. Pelliccioni löytyi kuvittajaksi toisen kirjaprojektin ja kirjailijan kautta.

– Tutustuimme, kun suunnittelimme yhteistä sanataidekirjaa pienille lapsille. Eppu Nuotio ja minä olimme jo työstäneet kyseistä kirjaa jonkin verran, kun Eppu ehdotti mukaan Sannaa, jonka kuvituksista molemmat pidimme. Kävimme Sannan kanssa sähköpostikeskustelua, ja sitten lensimme työstämään kirjaa Berliiniin Epun luokse. Tapasimme silloin Sannan kanssa ensimmäistä kertaa, ja siitä alkoi ystävyys ja yhteistyö. Teimme yhdessä toisenkin sanataidekirjan. Samalla kirjoitin Jaakko Enkeli Lentokenttää ja halusin Sannan tämänkin kirjan kuvittajaksi, Maami Snellman kertoo.

 

 

Yhdessä kohti kirjaa

 Terese Bastilla oli ensimmäistä Sara-kirjaa kuvittaessaan apunaan käsikirjoitus, kirjailijan kuvasuunnitelma ja valokuvia.

– Ensin syntyi teksti. Sitten mietin kymmenisen kohtaa tai aukeamaa, joihin toivoin kuvitusta. Lähetin Tereselle myös valokuvia reissusta, kirjailija Outi Hongisto kertoo.

– Aluksi loin päähahmon piirteet, ja sitten alkoi varsinainen kuvitus. Outin valokuvat olivat hyödyksi kuvitustyössäni. Lähetin Outille kuvitukseni kommentoitavaksi ja sain palautetta myös kustantamolta, Bast avaa kuvitustyön alkua.

Lasse Honkanen pyysi Tuija Rikalalta kuvitusluonnoksia varhaisen käsikirjoitusluonnoksen perusteella. Rikala alkoi tehdä varsinaisia kuvia vasta myöhemmässä vaiheessa, kustannussopimuksen jälkeen.

– Kävimme yhdessä läpi käsikirjoituksen. Minulla oli ehdotuksia, mistä haluaisin kuvia. Sovimme, että Tuija tekee kuvia myös niistä kohdista, jotka hänestä tuntuvat mukavilta ja sopivilta. Tuija lähetti sähköpostilla luonnoksia ja minä kommentoin niitä. Lopulliset kuvat kävimme vielä yhdessä läpi ja sovimme joistakin muutoksista. Tuijallakin oli korjausehdotuksia muutamiin tekstiin kohtiin, Honkanen kertoo. – Minulle oli suurta hyötyä siitä, että Tuijalla oli kaksi sopivan ikäistä poikaa, joille hän luki käsikirjoitukseni. Sain heiltä hyviä vinkkejä.

Maami Snellman kirjoitti Jaakko Enkeli Lentokenttä katoaa -kissaromaanin eräänlaisena surutyönä oman kissansa kuoleman jälkeen. Kuvittaja oli mukana myös tekstin työstämisessä.

– Kun sain käsikirjoituksen valmiiksi, annoin sen Sannalle kommentoitavaksi. Kirjoitin ja muokkasin tekstiä uudelleen kommenttien pohjalta. Koko kirjoitusprosessiin meni kolme vuotta.

Pelliccioni taas kertoo makustelleensa tekstiä ja päätyneensä sitten mustavalkoiseen kuvitukseen eri tekniikoin, mustetta ja kollaasia yhdistellen.

– Minusta se sopi Jaakon hassuun tyyliin. Ajattelin, että pystymallinen kirja ja osin vinjettimäinen mustavalkokuvitus sopisi lapsen ensiromaanin formaatiksi: teos olisi jo ”isojen kirja”, mutta kohtuullisen isotekstinen, helposti hahmotettava ja hauska. Onneksi Maami tunnisti kuvituksistani Jaakon heti, ja sain sekä kirjailijalta että kustantajalta vapaat kädet kirjan kuvituksen ja graafisen suunnittelun suhteen.

Ensitapaaminen julkkareissa

 Sähköposti on tärkeä työväline kirjayhteistyössä.

– Kaltaistamme tekijäparia ei olisi syntynyt, ellemme eläisi internetin aikakautta, Satu Alajoki sanoo. – Välillämme on Ellan kanssa satoja kilometrejä. Käsikirjoitukset, kuvat ja kommentit ovat liikkuneet sähköpostitse. Tapasimme ensimmäisen kerran vasta esikoiskirjamme julkkareissa!

Alajoki luonnehtii Ella Kurkea ”huikeaksi tyypiksi” ja toivoo, että yhteistyötä olisi voinut tehdä vielä tiiviimmin, myös kasvokkain tapaamalla: kuvituksella ja kuvittajalla on suuri merkitys työnteolle ja lopputulokselle.

– Kirjoittajana kiinnitin erityisesti huomiota tekstin ja kuvien yhteensopivuuteen. Kuvien ja erityisesti kirjan taiton tuli tukea tarinan jännitettä, paljastaa juuri sopivasti oikeaan aikaan ja jättää jotain myös lukijan mielikuvituksen varaan, Alajoki kuvaa kirjantekoa ja kirjan kokonaisuutta.

Vaikka aikatauluasiat ja työtapojen yhteensopivuus olisivat aluksi hieman hermostuttaneet, kaikkien parien yhteistyö on ollut hauskaa ja sujuvaa, eikä suuria ristiriitoja ole ollut.

– Muutaman kerran meillä oli eri näkemys joidenkin hahmojen ulkonäöstä, mutta selvisimme siitä hyvässä yhteisymmärryksessä, Lasse Honkanen paljastaa.

Sanna Pelliccioni nautti Jaakko Enkeli Lentokenttä katoaa -kirjan kuvittamisesta.

– On superhauskaa kuvittaa kaverin tekstiä. Erityisen hauskaa on kuvittaa kissoja, koska pidän niistä – vaikka kissa on mielestäni aika vaikea piirrettävä.

– Toisen kanssa työskentely on hauskaa ja palkitsevaa, Maami Snellman jatkaa ja kiittää Pelliccionia. – Ei tarvitse olla yksin kirjan takana. On tullut kerrottua hersyviä kissatarinoita, ja naurettua paljon!

Satu Alajoki kiteyttää kumppanin merkityksen kirjanteossa.

– Itselleni työpari on ollut kirjanteon kulmakivi jo siksi, että en osaa itse kuvittaa. On huojentavaa antaa työ toiselle tekijälle, jolla se taito on.

 

Artikkelissa mainitut kirjat: