Tuula Ranta on kirjoittava eläkkeellä oleva äidinkielen opettaja, kirjoittamisprosessin tutkija ja kirjoittamisen ohjaaja.
Tuula Ranta
Olen Tuula Ranta, kiteeläinen eläkkeellä oleva äidinkielen opettaja, kirjoittamisprosessin tutkija ja kirjoittamisen ohjaaja. Kirjoitan myös dekkareita.
Ensimmäisen dekkarini
Totuus on vaihtuva maisema julkistamistilaisuudessa eräs suuresti arvostamani henkilö kysyi: Miksi dekkari?
Vastasin jotain ympäripyöreää, niin yllättävä kysymys oli. En hoksannut aloittaa muodikkaasti toteamalla
erittäin mielenkiintoinen kysymys, josta kierrellen olisin voinut jatkaa, kysytäänkö urheilijalta, miksi aitajuoksu, korkeushyppy tai kuulantyöntö.
Tuo erittäin suuresti arvostamani henkilö on kuitenkin saanut minut eri vaiheissa suorastaan kiusallisen usein pohtimaan kysymystä, miksi dekkari. Samalla olen pohtinut omien dekkareideni luonnetta ja omia arvojani (huom. muodikasta pohtia), jotka vaikuttavat kirjoittamiseni taustalla, myös mieltymyksiäni.
En pidä tai en halua lukea dekkareita, joissa on liian paljon liian yksityiskohtaista väkivallan kuvausta. Mutta tiedän, että pelottavan jännittävillä trillereilläkin on oma uskollinen lukijakuntansa. Lukiessaan voi pelätä turvallisesti.
Dekkareideni kirjoittaminen käynnistyy rikoksesta. Joku on kuollut ja ennen pitkää selviää, että kuolema ei ole luonnollinen.
Murha! kuten komisario Palmu toteaa kohtalokkaalla äänellä, ja poliisitutkinta käynnistyy.
Etenkin poliisidekkaristit osaavat tietysti kuvailla murhan tutkintaa nautittavan yksityiskohtaisesti ja totuudenmukaisesti.
Äidinkielenopettaja ei osaa.
Rikos onkin minulle enemmän häiriö arkitodellisuudessa, maa henkilöiden alla järisee. Se ravisuttaa henkilöiden elämää, paljastaa luurankoja heidän kaapeistaan, koettelee ihmissuhteita, pakottaa tekemään valintoja, ohjaa toimintaa.
Rikoksesta kirjoittaessani lähtökohtana on keskeisten henkilöiden luominen. He kehittyvät ja syvenevät kirjoittamisprosessin edetessä. Elän heidän elämäänsä, tunnen heidän tunteitaan, teen heidän valintojaan.
Yritän samaistua uhrin omaisten ja lähipiirin elämään ja tunteisiin. Mutta murhaajakaan ei elä tyhjössä. Hän on ainakin ollut jonkun lapsi, hänellä on yleensä oma lähipiirinsä. Ensimmäisen dekkarini työnimi olikin
Naisesta syntynyt, miehen siittämä, jolla tavallaan halusin alleviivata sitä, että murhaaja on ollut kuin kuka tahansa meistä. Hän on vain tekemiensä valintojen kautta ylittänyt sen rajan, joka peruuttamattomasti muutti hänet toiseksi. Tai kuten Eino Leino kirjoittaa:
Ei paha oo kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista.
Ajattelen, että dekkari genrenä on kuin päällyspaperi, jonka kätköistä paljastuu paljon enemmän kuin vain rikos ja sen tutkinta.
Aira Karhu -dekkareita
- Totuus on vaihtuva maisema (2020)
- Jotka varjoissa kulkevat (2021)
- Helle hautoo Kalmansaarta (2023)
- Isät eivät kuole (2024)
- Ruumis joka meille annettiin (2025)
Tampereelle sijoittuva rikosromaani
- Niinhän meille kerrottiin (2023)
Väitöskirja
Kirjoittamisprosessi teksteinä − Tekstilingvistinen näkökulma abiturienttien tekstintuottamisprosesseihin (2009)
