Tommi Laiho (s. 1973) on helsinkiläinen mainosalan luova johtaja ja kolumnisti. Uhanalaiset on hänen esikoiskirjansa. Kirjan käsikirjoitus palkittiin Otavan Rikos 2019 -jännitysromaanikilpailussa. Se on optioitu myös televisiosarjaksi.
Kirjailijahaastattelu / Tommi Laiho / syksy 2020
Kerrotko lyhyesti itsestäsi:
Olen 47-vuotias esikoiskirjailija, kolumnisti, luova johtaja ja Kian sekä Idan isä. Harrastan sulkapalloa, pidän ruoanlaitosta ja rakastan matkustamista, jota kaipaan näinä aikoina.
Miten sinusta tuli kirjailija?
Äitini luki minulle todella paljon pienestä pitäen. Se rikastutti kieltäni ja innosti kirjallisuuden maailmaan. Kirjoittaminen on ollut minulle ammatti ja kutsumus, mutta pitkään tekstiin rohkaistuin vasta kaksi vuotta sitten, vaikka olen siitä aina unelmoinut. Sen alkuun minua kannusti tietokirjailija Jaana Haapala. (Äiti tosin epäili lapsena, että minusta tulee pappi, koska pidin saarnoja. Välillä se näkyy yhä tekstissä.)
Mistä saat aiheet kirjoillesi?
Ihmisyyden sielunmaisema ja mielen mysteerit kiehtovat minua. Poimin aiheita psyykestä. Haluan kertoa tarinoita yksityisestä yleiseen, eli kuvata yksilöiden kautta sitä, millaisia me ihmiset olemme.
Mistä esikoiskirjasi kertoo?
Uhanalaiset kertoo miten eri tavoin ihmiset toimivat sisäisten ja ulkoisten paineiden keskellä. Rikostarinan ydin on sarja ei-luonnollisia kuolemia itäisessä Helsingissä, joita rikostutkija Karita Haapakorpi, tilastotieteilijä Juha sekä psykologi Amina alkavat tutkia.
Kirjassa on brutaaleja ja synkkiä vaiheita, mutta yhtä lailla rakkautta ja komiikkaa. Hysteria on yksi juonen sivupoluista. Kirjoitin sen ennen koronaa, nyt se onkin sitten sattumalta hyvin ajankohtainen aihe.
Millainen on kirjoittamisprosessisi?
Kunpa löytäisinkin jonkin prosessin. Esikoiskirjan tekeminen oli poukkoileva, paikoin ahdistava, usein innostava kompastelumatka. En ole järjestelmällinen enkä kurinalainen, koetan opetella molempia. Halusin tarinan olevan syy-seuraussuhteiltaan looginen, ettei lukija pety. Siihen käytin paljon aikaa, ja tätä varten tein fläppitauluista ”sotahuoneen”. Hahmoihin tahdoin syvyyttä, siihen käytin hieman enneagrammia, persoonallisuustyökalua.
Ensimmäiset sata liuskaa kirjoitin Otavan Rikos 2019 -kilpailuun, jossa suureksi ilokseni työ tuli palkituksi ja optioiduksi myös televisiosarjaksi. Se rohkaisi ja merkitsi todella paljon. Teksti alkoi sen jälkeen elää ja lentää. Tarina mielestäni parani vielä merkittävästi, kun myllylahtelaiset sekä erityisesti Niina With kannustivat sekä antoivat vinkkejä.
Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Uskaltaako tähän vastata, että se on olemassaoloni tarkoitus. Tarinat, monessa muodossa, saavat minut heräämään aamulla. Katson paljon elokuvia ja sarjoja sekä luen monipuolisesti. Kirjat opettavat ihmisille empatiaa. Niiden kautta voimme samaistua erilaisiin ihmisiin ja kulttuureihin. Uskon vilpittömästi niin. Ajatus ei ole omani, ainakin J. K. Rowling on pitänyt siitä luentoja.
Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi kirjoittamisen saralla?
Siitä on tulossa vähintäänkin toinen ammattini, johon käytän ainakin neljäsosan tulevasta vuodesta. Kirjoitan parhaillaan toista romaania, joka on mustanpuhuva tarina riippuvuuksista ja sosiaalisesta mediasta. Myllylahden kanssa on ollut puhetta Uhanalaisten jatkosta, jota alitajuntani tuntuu työstävän jo. Paljon on toki kiinni siitä, miten ensimmäinen kirja menestyy ja haluavatko lukijat lisää.
Minkälainen lukija itse olet?
Kolmikymppiseksi asti luin kaunokirjallisuutta laidasta laitaan. Sitten luovan johtajan ammattini kautta minua pyydettiin kirjoittamaan tietokirjoista kirja-arvosteluja Taloussanomiin. Luin vajaassa kahdessa vuodessa 120 erilaista tietokirjaa. Siitä tuli lukuähky. Viime vuosina olen panostanut laatuun määrän sijaan. En kuuntele juuri äänikirjoja vaan haluan pitää teosta kädessäni.
Suosikkikirjailijoitani ilman mitään järjestystä ovat nuoruuden suosikkini S. E. Hinton, Matti Yrjänä Joensuu, Ernest Hemingway, Turkka Hautala, Antti Tuomainen, John Steinbeck, Charles Bukowski, Mark Twain, Alexandre Dumas ja tietokirjailijoista Yuval Noah Harari. Huomaan listan olevan hyvin miespainotteinen. Lisäksi olen lukenut paljon filosofiaa ja psykologiaa. Brene Brownia suosittelen jokaiselle, joka haluaa oppia itsetuntemusta.
Mitä haluaisit sanoa lukijoillesi?
Jokainen meistä haluaa tulla nähdyksi ja jättää jonkinlaisen merkinnän historiaan. Kirjoittaminen on sitä minulle. Jos luet ja pidät Uhanalaisista, toivon sinun suosittelevan sitä eteenpäin. Se on tärkein mahdollinen palaute. Lisäksi toivon jokaiselle lukijalle hyvää ja merkityksellistä elämää. Oli unelmasi mikä hyvänsä, rohkaistu ja tavoittele sitä.
