Oulussa asuva Mikko With (s. 1971) on koulutukseltaan filosofian maisteri.
Kerrotko lyhyesti itsestäsi
Olen vuonna 1971 syntynyt kolmen lapsen isä ja johtamisen ammattilainen. Koulutukseltani olen filosofian maisteri, valmistuin Oulun yliopiston tietojenkäsittelyopin laitokselta vuonna 1997.
Olen syntynyt Suomussalmella, missä kävin peruskoulun ja lukion.
Koko aikuisikäni olen viettänyt Oulun seudulla. Tällä hetkellä asun Oulun Toppilansalmessa yhdessä nuorimman tyttäreni kanssa.
Kirjoittamisen lisäksi hiihdän, suunnistan, ulkoilen, luen ja rakennan Legoista.
Miten sinusta tuli kirjailija?
Kirjan kirjoittaminen on ollut unelmani koko aikuisikäni. Unelma konkretisoitui tavalla, jota en olisi halunnut. Vaimoni kuolema laittoi ajattelemaan sitä, mikä elämässä on tärkeää. Tämä johti lopulta siihen, että raivasin itselleni aikaa ensimmäinen kirjan kirjoittamiseen.
Mistä saat aiheet kirjoillesi?
Minulla on ”pöytälaatikossa” useita ideoita, ajatuksia ja aloituksia erilaisille kirjoille. Aiheet tulevat joskus kovan miettimisen seurauksena, välillä ne taas ilmestyvät kuin tyhjästä vaikkapa kesken hiihtolenkin.
Mistä kirjasi kertovat?
Esikoisteokseni elämäkerta Vaimoni vasen rinta ja muuta sairasta kertoo viisihenkisen perheemme elämästä sinä aikana, kun vaimoni sairasti rinta- ja munasarjasyöpää. Kirja itkettää ja naurattaa, kun se kertoo kuinka pyrimme pitämään sairauden elämän varjossa, eikä toisin päin.
Kolmiosainen Saakeli-sarja on sitten jotain ihan muuta. Se on hauska, jännittävä ja ajatuksia herättävä nuortenkirjasarja, joka sopii myös aikuisille. Kirjat kertovat teini-ikäisestä Uunosta, joka tempautuu tylsän arjen keskeltä yllättäviin seikkailuihin yhdessä parhaan ystävänsä Heikkisen kanssa.
Ensimmäinen aikuisille suunnattu fiktiivinen kirjani Banaani on mustan huumorin sävyttämä henkilövetoinen rikosromaani, jonka juoni yllättää ja koukuttaa.
Millainen on kirjoittamisprosessisi?
Pyörittelen kirjan ideaa hyvän aikaa mielessäni ennen kuin alan työstää sitä. Aluksi yritän hahmotella kirjan ylätason juonikuvioita, mutta hyvin pian alan kirjoittaa ja katson, minne päin tarina lähtee kulkemaan. Näppäilen kirjan ensimmäisen version valmiiksi kohtuullisen nopeasti.
Ensimmäinen versio onkin tämän seurauksena kaukana lopullisesta ja sisältää ison kasan epäloogisuuksia, aukkoja tarinassa ja kömpelöitä kappaleita. Sitä alan sitten työstämään kohti valmista, ja tämä vaihe vie minulta enemmän aikaa kuin ensimmäisen version kirjoittaminen. Apuna tässä viilausvaiheessa ovat kustannustoimittaja, koelukijat, excel-taulukot ja ajatuskartat.
Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Aluksi kirjoittaminen oli minulle pakopaikka työn ja kotihommien sävyttämästä arjesta. Nyt yritän tehdä sitä astetta vakavammin niin, että saisin siitä merkittävän osan toimeentuloani.
Parhaimmillaan kirjoittaminen tarjoaa onnistumisen elämyksiä ja ilon hetkiä etenkin silloin, kun kirjaa luetaan ja siitä saa palautetta.
Nuortenkirjoistani olen myös saanut ihania fiiliksiä työn merkityksellisyydestä. On hienoa olla omalla panoksella edistämässä etenkin vähän lukevien poikien lukutaitoa sekä kirjojen että kouluvierailujen kautta.
Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi kirjoittamisen saralla?
Jatkan kirjoittamista vähintäänkin puoliammattimaisesti.
Minulla on useita ideoita seuraavaksi kirjaksi – sekä aikuisille että nuorille suunnattuja. Mielenkiinnolla odotan, mikä näistä ideoista nappaa minut mukaansa. Tavoite on, että viimeistään vuonna 2026 minulta ilmestyy taas uutta luettavaa.
Minkälainen lukija itse olet?
Minulla on aina joku kirja kesken yöpöydälläni. Luen eniten sci-fiä, dekkareita, nuortenkirjoja ja tietokirjoja. Viimeisten vuosien aikana vahvan vaikutuksen ovat tehneet muun muassa Emmi Itäranta, Antti Tuomainen, Tommi Tenkanen, Liu Cixin, Arttu Tuominen, Reetta Vuokko-Syrjänen ja Marko Annala.
Mitä haluaisit sanoa lukijoillesi?
Ihana kun luette! Pienikin palaute on aina erittäin tervetullutta. Minut ja kirjani löytää Instagramista, Tiktokista, Facebookista, Threadsistä ja Goodreadsistä. Tietoa kirjoista löytyy myös kotisivultani mikkowith.fi .
Kirjailijakuva: Pia Slotte
