Olen Heidi Korkiakangas, Nokian Siurossa asuva äiti, vaimo, ystävä, kirjoittaja ja erityisluokanopettaja. Vapaa-aikaani kuuluvat perheen lisäksi liikunta, luonto, lukeminen ja leffat. Laulan ja raapustelen lyriikoita Parakin lapset -punkbändissä.
Olen käsikirjoittanut Nokian Etunäyttämölle näytelmän Jäähän merkitty (2019) sekä ystäväni Maarit Pakarisen kanssa näytelmän Siistijä – nihkeä komedia homekoulusta (2022).
Lasteni syntymän jälkeen päätin vihdoin uskaltaa tehdä sitä, mitä olen aina halunnut: kirjoittaa. Koulussa muistan kirjoittaneeni suuren inspiraation vallassa yhden kirjoitusvihon mittaisen tarinan sekopäisestä, muinaisen Egyptin faaraosta nimeltä Hemmo Lypis. Suurin osa asioista vaatii tahdon ja kutsumuksen lisäksi harjoittelua ja sitoutumista, myös kirjoittaminen. Viita-akatemiassa opiskelun myötä, kirjoittajaystävieni sekä kannustavan opettajan tuella, olen nyt tällä pysäkillä kirjoittajan matkallani.
Esikoiskirjani Just Do Nothing, Aatu Sorsa, kertoo kahdeksasluokkalaisesta, oman tiensä kulkijasta Aatusta, joka räpiköi välillä kylmissä vesissä. Aatun paras ystävä Minttu on muuttunut synkistelijäksi. Harmeja aiheuttavat myös häröilevät vanhemmat ja koulun kiusaajaposse. Aatu etsii hauskoin, vauhdikkain ja traagisinkin kääntein itseään. Nuoruuden vuoristoradalla Aatun mukana kiitää uskollinen kaveriporukka Landepaukut. Aatulla on myös salainen intohimo, mutta omana itsenään oleminen vasta vaatiikin pokkaa. Aatu on hauska ja teeskentelemätön tyyppi. Toivoisin, että nuoret löytäisivät Aatusta ja hänen elämästään aitoja ja samastuttavia juttuja.
Saan kirjoittamisen aiheeni elämällä, aistimalla, lukemalla ja pohtimalla. Kirjoitan havaintojani ja ajatuksiani huonolla käsialalla muistikirjoihini, tallennan kuvia ja kohtaloita mieleni muistilokeroihin. Ihmisten kohtaaminen ja heidän tarinansa kiinnostavat. Taustatutkimuksistakin nautin. Nuorten ihmisten elämää olen tarkkaillut läheltä jo vuosia. Nuorten auttaminen, heidän kanssaan työskentely ja heille kirjoittaminen ovat itselleni tärkeitä tehtäviä.
Kirjoittaminen merkitsee sekä todellisuuden pakenemista että sen järjestämistä. Huumori ja rehellisyys ovat tärkeitä arvoja. Haluan kurkistaa myös elämän nurjalle puolelle. Kirjoittaminen on jakamista, tarkkailua ja myötätuntoa. Onhan se välillä myös täyttä työtä ja ”hinkkaamista”. Annan päässäni rakentuneen idean virrata paperille, sitten yritän siivota ja jäsentää. Pidän erityisesti henkilöhahmojen luomisesta ja heidän päidensä sisään menemisestä. Intuition ja mielikuvituksen kautta yritän siis päätyä punaisen tai jonkin muun värisen langan löytymiseen. Kuvittelen itseni henkilöhahmojen asemaan, näen ja koen tekstini tapahtumat tietyssä ympäristössä ja tunnelmassa. Mitä siitä sitten tulee kun ikäiseni nainen kuvittelee olevansa murrosikäinen poika!
Haluaisin kirjoittaa monipuolisesti ja kokeilla ennakkoluulottomasti uusia kirjoittamisen muotoja. Haaveilen aikuisten romaanin ja elokuvan käsikirjoituksen kirjoittamisesta.
Suosikkikirjojen listaaminen on todella vaikeaa, mutta on tylsää olla mainitsematta mitään. Yksi lapsuuden suosikeistani on Ronja Ryövärintytär. En pysty lukemaan lapsilleni Astrid Lindgrenin tuotantoa itkemättä. Lapsena vaikutuksen teki myös Jules Vernen Kapteeni Grantin lapset. Olen kiinnostunut historiasta, joten mm. Täällä Pohjantähden alla -trilogia nousi jo nuoruudessa tärkeäksi. Viime aikoina olen innostunut lukemaan myös esseitä ja tietokirjoja. Juhani Karilan Pienen hauen pyydystys -romaanin en olisi halunnut päättyvän lainkaan. Tällä hetkellä luen Anniina Mikaman Myrrys-nuortenromaania, joka on upea.
Ole kärsivällinen! Myös lukeminen vaatii harjoittelua ja totuttelua. Kun lukemisen ytimeen ja rytmiin pääsee, lukeminen vapauttaa! Lukeminen saa tuntemaan, ajattelemaan ja keskittymään. Se on itsen ja maailman ymmärtämistä ja jäsentämistä, seikkailua ja iloa. Lukeminen kuuluu kaikille!
