Marjut Petterssonin (s. 1969) on äidinkielenopettaja, jolla on kirjallisuudentutkijan tausta.
Kirjailijahaastattelu / kevät 2024
Kerrotko lyhyesti itsestäsi?
Minuun pätee hyvin sanonta: ei mistään kotoisin. Olen syntynyt Kajaanissa, viettänyt varhaislapsuuteni Oulussa ja Pohjois-Iissä, käynyt kouluni Uudessakaupungissa ja muuttanut aikuistuttuani nykyiselle asuinpaikalleni Turkuun ensin opiskelemaan ja sitten opettamaan ja tutkimaan kotimaista kirjallisuutta. Viimeiset kaksikymmentä vuotta olen toiminut äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana yläkoulussa Mynämäellä.
Miten sinusta tuli kirjailija?
Tie on avautunut sinnikkäällä yrittämisellä ja kannustavien ihmisten tuella. Aloin haaveilla kirjailijantyöstä jo alakouluvuosina, jolloin kirjoitin ensimmäisen romaanikäsikirjoituksen. Yläkoulu- ja lukioikäisenä keskityin runoihin, joita lähetin kilpailuihin ja lehtiin. Kiinnostus runouteen jatkui pitkään vielä yliopistossa, joskin runojen kirjoittamisen rinnalle nousi into niiden tutkimiseen. Artikkelien, kritiikkien ja esseiden lisäksi syntyi väitöskirja Ei kenenkään veli, jossa paneuduin Helvi Hämäläisen kirjailijantyöhön. Kaunokirjallisuuden saralla tein päänavauksen 2010-luvulla päästyäni omaelämäkerrallisella novellillani mukaan Isä-nimiseen antologiaan. Kaksi vuotta sen jälkeen ilmestyi esikoisromaanini Pohja ja sitä seurasivat rikosromaanit Niin kuin sinä sen muistat ja Silittäjä sekä nuortenromaani Manalan mylly, kaikki neljä Myllylahden kustantamina.
Mistä saat aiheet kirjoillesi?
Ammennan aiheita kirjoituksiini omista kokemuksistani ja mielikuvituksestani. Lisäksi tarkkailen muita ihmisiä ja seuraan median esille nostamia keskusteluja sekä luen tieto- ja kaunokirjallisuutta.
Mistä uusin kirjasi kertoo?
Manalan mylly on fantasiaromaani, joka kertoo Kalevalan tarinan kokonaan uudella tavalla paneutumalla Pohjolan asukkaiden näkökulmaan. Teoksen ehdoton sankari on luonto, kun taas ihmisten toimille saa vähän väliä nauraa.
Millainen on kirjoittamisprosessisi?
Romaaniprojekti alkaa siitä, että laitan paperille ylös hajanaisia mietteitä tarinankulusta kirjoittaen ja piirtäen. Sen jälkeen alan kerätä aiheeseen liittyvää materiaalia eri lähteistä ja jäsennellä aineistoa kokonaisuuksiksi. Kirjoittaminen etenee niin, että tarinarunko saa vähitellen erilaisia palasia ympärilleen ja ylimääräiset rönsyt karsiutuvat pois. Kirjoittamista seuraa käsikirjoituksen hiomisvaihe, joka on prosessissa kaikkein hauskinta. Sen aikana korjaan tekstiä ja teen radikaalejakin muutoksia. Kaikkiin vaiheisiin sisältyy vimmaista häiriökäyttäytymistä ideoiden testaamisen merkeissä ja palautteen saamisen toivossa.
Eteneekö kirjoittaminen yleensä vaivatta?
Kirjoitan hitaasti ja nopeasti, tuskaillen ja nautiskellen. Parhaiten kirjoittaminen sujuu silloin, kun minulla on aikaa keskittyä pelkästään siihen. Toisaalta paussit, joita tulee pidettyä pakostakin päätoimisen työni vuoksi, ovat hyödyllisiä, sillä jotkut ideat tarvitsevat aikaa ja tavallaan ne hautuvat itsestään alitajunnan muokatessa niitä eteenpäin. Niin kävi myös kirjoittaessani uusinta romaania, jota olin työstänyt mielessäni muutaman vuoden ennen apurahakauden alkua.
Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Kirjoittaminen on pisimpään jatkunut harrastukseni, jopa eräänlainen elämäntapa. Olisi vaikeaa ellei mahdotonta olla kirjoittamatta. Jaan kirjoittamisen iloa mielelläni eteenpäin muillekin, etenkin opettaessani nuorille luovaa kirjoittamista. Hämmästelen vuosi toisensa jälkeen, kuinka taitavia sanankäyttäjiä ja tarinankertojia oppilaani ovat.
Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi kirjoittamisen saralla?
Tällä hetkellä työstän mielessäni realistista romaania, joka kertoo keskenmenosta ja pohtii samalla elämän ja kuoleman mysteerejä. Kirjoittelen myös omaksi ilokseni absurdia lyhytproosaa ja runoja. Yritän kirjoittaa jatkossakin sellaisista asioista ja sellaisilla tavoilla, jotka koen tärkeiksi. Haaveita on monenlaisia. Olisi esimerkiksi hienoa päästä mukaan ideoimaan elokuvakäsikirjoitusta.
Minkälainen lukija itse olet?
Rakastan lukemista ja minun on suhteellisen helppoa löytää kiinnostuksenkohteita, sillä olen kirjallisten herkkujen suhteen siinä mielessä kaikkiruokainen, etten tee minkäänlaista eroa ns. korkean ja matalan kirjallisuuden välille enkä arvota eri lajityyppejä. Yritän myös olla miettimättä, kuulunko itse siihen kohderyhmään, jolle teos on ensi sijassa suunnattu. Olen esimerkiksi lukenut kaikki Harry Potter -sarjan romaanit ja pitänyt niistä kovasti. Yksi suosikeistani on Stephen King, joka on pitänyt pitkään paikkansa mielilukemistossani.
Suosikkikirjailijoihini kuuluu myös monia suomalaisia runoilijoita, kuten Edith Södergran, Katri Vala, Uuno Kailas, Helvi Hämäläinen, Eeva-Liisa Manner, Mirkka Rekola, Matti Paavilainen ja Johanna Venho. Yksittäisistä teoksista, joiden pariin palaan aina uudelleen ja uudelleen, rakkaimpia ovat Kalevala, Aleksis Kiven Kanervala ja Seitsemän veljestä, Martin Buberin Minä ja Sinä sekä Arthur Schopenhauerin pieni kirjanen Kuolema ja kuolematon, jonka pakkaan mukaan matkoillekin ja jolla saattaa olla jokin rooli seuraavassa romaanissani.
Mitä haluaisit sanoa lukijoillesi?
Rakas lukija, kiitän Sinua arvokkaasta ajastasi kirjojeni parissa! Toivottavasti saat uusimmasta romaanistani ripauksen iloa ja toiveikkuutta yhteiselle matkallemme.
