Linnan varjossa

Kirjailijahaastattelu / 2026

Kerrotko hieman itsestäsi?  Olen Suvi Eriksson, Perniöstä kotoisin oleva 47-vuotias esikoiskirjailija. Rakastan kirjojen ja kirjoittamisen lisäksi lukupiireilyä, laulamista, elokuvia, kuvataiteita, kissoja, läheisiä ihmisiä ja Skotlantia. Olen päätynyt pienimuotoisen Suomen kiertomatkan (Perniö – Pori – Oulu – Helsinki) kautta asumaan Länsi-Uudellemaalle, Karjaalle. Päivätyössäni johdan ammattiliiton ura- ja yhteisöpalveluita. Elämä on muovannut kouluaikaisesta luokan pellestä luovan ja uuden oppimista rakastavan kunnianhimoisen optimistin. Miten sinusta tuli kirjailija?  Olen klassinen ”aina halunnut olla kirjailija” -tyyppi. Opin alle kouluikäisenä lukemaan ja yhtään liioittelematta puoliksi asuin Perniön kirjastossa. Mielikuvitukseni on erittäin vilkas. Päässäni risteilee koko ajan valtava määrä tarinan aihioita, joita löydän tarkkailemalla ihmisiä ja ympäristöäni. Linnan varjossa on ensimmäinen pitkä käsikirjoitukseni. Ennen sitä olen kirjoitellut vain lyhyempiä tekstejä ja novelleja, joskus runojakin. Heppatyttönä niitä syntyi erityisesti hevosista. Samaistuin vahvasti L.M. Montgomeryn Pieni runotyttö -sarjan luovaan ja herkkään Emiliaan, joka teki omista kirjoitusunelmistaan totta. Emilia inspiroi minua niin paljon, että hän lainasi myös nimensä kirjani tärkeälle henkilölle. Miten esikoiskirjasi syntyi? Kirjani työstö alkoi vuonna 2023, kun hain Turun yliopiston luovan kirjoittamisen kannatusyhdistyksen Mestarikurssille. Sain kurssihakemuksen liitteeksi tuotettua vain muutamia kymmeniä liuskoja hyvin keskeneräistä tekstiä, mutta pääsin onneksi kurssille mukaan varasijalta. Kurssin päätteeksi marraskuussa 2024 minulla oli kasassa kokonainen käsikirjoitus, joka toki vielä jalostui sen jälkeen merkittävästi. Kurssin rytmi ja vertaisryhmäni erinomaiset kirjoittajakollegat olivat avainasemassa kirjoitustyöni etenemisessä. Hyödynsin myös vapaaehtoisia koelukijoita sekä yhtä maksullista kommentointipalvelua ja prosessin loppuvaiheessa tietenkin kustannuspäällikön tarkkanäköistä palautetta. Olen kiitollinen työnantajalleni, joka on työn joustoilla mahdollistanut kunnianhimoisen kirjaprojektini. Koen, että tästä olisi syytä käydä enemmän julkista keskustelua. Vaativan työn rinnalla voi tavoitella omia unelmia, ja työntekijän tukeminen voi olla myös työnantajan etu. Omalla kohdallani kirjaprojektin eteneminen on tuonut uutta energiaa ja motivaatiota myös päivätyöhön. Mistä sait aiheen kirjallesi? Mestarikurssin hakemusta kirjoittaessani kertasin aineksia ja teemoja, joista haluan ja joista en halua kirjoittaa. Minua kiinnosti käsitellä päihdeläheisen roolia varovaisen optimistisesti, Skotlantia ja ihmismielen harmaan sävyjä. Näistä aineksista juoni alkoi pikkuhiljaa muotoutua. Oikeastaan olisin voinut kirjoittaa myös tietokirjan, romanttista kirjallisuutta tai jopa nuorten kirjan, mutta lopulta dekkari antoi parhaat mahdollisuudet käsitellä sellaisia aiheita, joista halusin kirjoittaa tarinan. Mistä esikoiskirjasi kertoo? Esikoiskirjani kertoo Skotlannissa menehtyneen suomalaisen Emilian kuolemansyyn selvittämisestä reilun viikon mittaisena aikana kesällä 2023. Tapahtumat alkavat, kun paikallinen poliisi joutuu kääntymään suomalaisten kollegojen puoleen tapahtumien selvittämiseksi. Vanhempi rikoskonstaapeli Tuuli Puro tarttuu tarpeeseen avustaa tutkintaa, ja matkustaa läntiseen Skotlantiin selvittämään Emilian kohtaloa. Varsin pian alkaa tapahtua Suomessakin. Varsinaisen rikostutkinnan lisäksi kirjassa tutkiskellaan unelmien tavoittelua, raskaidenkin taakkojen kantamista, sinnikkyyttä ja toivoa. Tuulin ja hänen äitinsä taustatarinassa on paljon omaa taustatarinaani. Millainen on kirjoittamisprosessisi? Olen jakanut kirjoittamisprosessini kahteen isompaan lokeroon, joista toinen on luova kirjoittaminen ja toinen on arkinen, hyvin rutiininen työ. Näistä luova kirjoittaminen on vahvuuteni. Paljon haastavampaa on rutiininen työ, johon kuuluu esimerkiksi projektinhallinta ja kirjoitusrutiineista kiinni pitäminen. Näihin olen joutunut kehittämään joitakin uusia minulle sopivia tekniikoita. Olen klassinen ”deadline on paras muusa” -tyyppi, eli juuri ennen kriittistä päivämäärää toimin täysin palkein ja määrätietoisesti, kelloa katselematta ja perskankkuja säästämättä. Olen tuottoisin yöllä. Minulle paras aika istua koneen ääreen on iltayhdentoista paikkeilla ja kirjoittaa tai tehdä taustatyötä niin pitkään kuin virtaa riittää. Ideoita minulle tulee jatkuvasti, ja puhelimessani onkin valtava muistiinpanotiedosto, jonka hähmäisiä merkintöjä kävin läpi aina aloittaessani päivän kirjoitustyön. Esikoisen kanssa kirjoitin ensin alun ja lopun ja vasta sen jälkeen löyhän synopsiksen. Vaikka käsikirjoituksen editointivaiheessa moni käänne muuttui, niin alkuun ja aivan loppuun ei juurikaan muutoksia tullut. Luulen siis, että jatkan samaan malliin. Minkälainen lukija itse olet? Olen lukijana nopea, kärsimätön ja huono keskittymään. Yleensä teen tulkinnan kirjan vetävyydestä nopeasti, eikä minulle tuota tunnontuskia jättää kesken kirjaa, joka ei iske. Tykästyn sarjoihin, koska kiinnyn hahmoihin, ja haluan tutustua heihin syvällisemmin kuin yhden kirjan sivuilla. Luen tällä hetkellä vapaa-ajalla pääosin dekkareita ja työni puolesta erityisesti johtamiseen ja urasuunnitteluun liittyvää asiakirjallisuutta. Pidän eniten hyvin kirjoitetuista dekkareista, joissa on samaistuttavia ja kiinnostavia hahmoja. Pidän poliisivetoisuudesta ja tiiviistä ilmaisusta. Suosikeissani yleensä yhteiskunnalliset ilmiöt vaikuttavat ja tulevat hienovaraisesti käsitellyiksi juonen kautta, ei päälle liimatusti. Samoin (romanttisia) ihmissuhteita saa käsitellä, mutta ne kulkevat useammin rivien väleissä kuin pääosassa. Tällaisella tyylillä kirjoittaa esimerkiksi Christian Rönnbacka, jonka Hautalehto-sarjan Rafael on tehnyt minuun viime aikoina suurimman vaikutuksen. Pidän kovasti myös Tuire Malmstedtin tuotannosta. Mitä haluaisit sanoa lukijoillesi? Olen itse saanut elämän varrella paljon iloa ja valoa myös haastaviin hetkiin uppoutumalla lukemiseen ja kuvitteellisten hahmojen tarinoihin. On hienoa hetki lepuuttaa arjen ajatuksia hyvän fiktion vietävänä. Toisin kuin elämässä usein, tarinoissa vaikeatkin tilanteet voivat kääntyä voitoksi. Toivon, että Linnan varjossa tarjoaa lukijoilleen juuri tällaisen hengähdyshetken: mahdollisuuden seikkailla hetken jonkun toisen nahoissa ja kiinnostavissa uusissa maisemissa. Uskon vahvasti lukemisen yhteisöllisyyteen. Lukupiirit ja jaetut lukukokemukset voivat avata tarinaan aivan uusia tasoja. Siksi vedän lukupiiriä itsekin ja suosittelen kokeilemaan sellaista lämpimästi. Olen sisällyttänyt kirjan loppuun kysymyksiä lukupiirikeskustelujen ja muiden yhteisten pohdintojen tueksi, ja toivon niiden rikastavan lukukokemusta myös kirjan viimeisten sivujen jälkeen. Kuulen erittäin mielelläni ajatuksia ja palautetta kirjasta, ja käyn keskustelua lukijoiden kanssa matalalla kynnyksellä. Minut tavoittaa palautteen tai vaikka lukupiirin vierailupyynnön merkeissä sosiaalisen median kanavien (Instagram, Threads ja TikTok) kautta.