Jenni Multisilta (s. 1992) on kauppatieteiden maisteri ja kirjailija, jolta on ilmestynyt aiemmin psykologisia trillereitä ja viihdekirjoja. Hän on kotoisin Porista, mutta asuu nykyään Helsingissä. Hän viihtyy parhaiten näppäimistön ääressä, tankotanssistudiolla roikkumassa pää alaspäin tai maantiepyörän satulassa kymmenien kilometrien päässä kotoa.
Kirjailijahaastattelu / 2025
Kerrotko lyhyesti itsestäsi
Olen Jenni Multisilta, tällä hetkellä Helsingissä asuva mutta Porista lähtöisin oleva kirjailija. Kirjailijuuden ohella olen myös tankotanssiohjaaja ja -valmentaja sekä joogaopettaja.
Miten sinusta tuli kirjailija?
Päätin 6-vuotiaana, että minusta tulee kirjailija. Silloin aloin tietysti kirjoittamaan myös ensimmäistä romaaniani… Kirjoitustyyli ja romaanien aiheet kehittyivät vuosien varrella, mutta sama unelma kirjailijuudesta pysyi. Kirjoitin useamman erilaisen käsikirjoituksen, joita tarjosin kustantamoille, enkä lannistunut saamistani hylkäyskirjeistä, koska tiesin yrittäväni niin pitkään kunnes jonkun käsikirjoituksen kohdalla vastaus olisi toinen. Olen ollut innokas NaNoWriMoon (maailmanlaajuinen kirjoitushaaste, jossa kirjoitetaan 50 000 sanan romaani marraskuussa) osallistuja jo teinivuosista alkaen, ja vuonna 2018 päätin kokeilla NaNoWriMossa kirjoittaa jotain itselleni erilaista: psykologisen trillerin. Tyylilaji tuntui heti omalta, ja silloin syntyi esikoisromaanini, joka julkaistiin vuonna 2020. Siitä lähtien minulta on ilmestynyt vähintään yksi romaani joka vuosi.
Mistä saat aiheet kirjoillesi?
Inspiraatio kirjalle voi saada alkunsa esimerkiksi musiikista, elokuvista, kirjallisuudesta, maisemasta, somesta, taidenäyttelystä tai oikeastaan ihan mistä vain, mitä näen ja kuulen. Varsinaiset aiheet ehkä ovat lähtöisin omista kiinnostuksenkohteista tai jostain sellaisesta, mikä milloinkin kiehtoo ja innostaa minua tutkimaan lisää.
Mistä uusin kirjasi kertoo.
Kuolleet tytöt eivät tanssi kertoo Oonasta, joka muuttaa takaisin lapsuutensa kotikaupunkiin Poriin ja aloittaa siellä lukion. Heti ensimmäisenä päivänään uudessa koulussa Oona saa kuulla kauhutarinan koulun pukuhuoneeseen murhatusta tytöstä. Paljastuu, että tyttö on hänen siskonsa Roosa, joka on kuollut Oonan ollessa kaksivuotias. Roosan kuolemaa pidetään itsemurhana, mutta Oonasta alkaa tuntua, ettei se sittenkään pidä paikkaansa – niin paljon epäilyttäviä seikkoja tapaukseen liittyy. Oona alkaa tutkia siskonsa kuolemaa. Joku muu puolestaan pyrkii kaikin keinoin pitämään huolen siitä, ettei haudattuja salaisuuksia kaiveta esiin…
Millainen on kirjoittamisprosessisi?
Nopea ja mukaansatempaava! Olen aiemmin kirjoittanut psykologisia trillereitä, ja kirjoissani on aina ollut vahvasti mukana hahmojen nuoruus takaumina tai omana aikatasonaan. Oli ihanaa saada tässä kirjassa uppoutua pelkästään tuohon maailmaan ja kirjoittaa nimenomaan nuorista! Trillerityyli tulee minulta luonnostaan, ja rakastan synkkiä, piinaavia, vähän pelottaviakin kohtauksia. Niitä siis löytyy tästäkin kirjasta. Kaiken kaikkiaan olin aivan innoissani koko kirjoitus- ja editointiprosessin ajan, enkä malttaisi odottaa, että pääsen kirjoittamaan sarjalle jatkoa!
Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Kirjoittaminen merkitsee minulle ihan kaikkea. Se on aina ollut suuri osa elämääni, enkä muista että olisin koskaan halunnut mitään enemmän kuin olla kirjailija. On ihanaa, kun saa elää unelmaansa! Kirjoittaminen on minulle vapautta – saan luoda kokonaisia maailmoja ja elämiä, joita ei olisi olemassa, ellen olisi keksinyt niitä, ja se tuntuu uskomattomalta. Kirjoittaminen myös ikään kuin vapauttaa: en suunnittele kirjojani juurikaan, ne vain kirjoittavat itse itsensä ja itse seuraan haltioituneena vieressä. Kirjoissani prosessoin usein myös asioita, jotka ovat tavalla tai toisella merkityksellisiä elämässäni tai mielessäni juuri sillä hetkellä. Se on minulle paras tapa käsitellä asioita ja saada niihin selvyyttä.
Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi kirjoittamisen saralla
@buriedpodies-sarja ainakin saa ehdottomasti jatkoa! Kirjailijana pyrin jatkuvasti laajentamaan ja monipuolistamaan tuotantoani. Ideoita minulla on kymmeniin (tai ehkä satoihinkin) kirjoihin, ja vaikka en vielä tiedä muotoa, jossa ne päätyvät paperille, ennen pitkää ne aina päätyvät. Toivon, että saisin jatkaa vähintään yksi kirja per vuosi -julkaisutahdilla ja että vielä jonain päivänä voisin täysillä keskittyä vain kirjojen kirjoittamiseen. Kirjoittamisesta en aio koskaan luopua!
Minkälainen lukija itse olet?
Haastan itseni lukemaan 52 kirjaa vuodessa joka vuosi. Jos en pääse tähän tavoitteeseen, se ei ole maailmanloppu, mutta mielestäni on tärkeää lukea paljon, jotta pystyisi kirjoittamaan. Lukeminen rauhoittaa hektisen elämän keskellä ja tuo paljon enemmän sisältöä kuin somen selailu, johon helposti sortuu liikaakin. Luen monipuolisesti vähän kaikkea: trillereitä, kauhua, nuortenkirjoja, kaunokirjoja, viihdettä, fantasiaa. Synkät aiheet ja goottihenkinen kirjallisuus kiehtovat minua, joten liian usein päädyn lukemaan kirjoja, joita joudun pelkäämään – olen varsinainen pelkuri ja pelkään myös omia kirjojani, joten siihen ei kyllä paljon vaadita. Ikisuosikkejani ovat Anne Rice, Sarah Waters, Michael Cunningham, Ruth Ware ja C. J. Cooke.
Mitä haluaisit sanoa lukijoillesi?
Ihanaa, kun luette ja annatte palautetta! Merkitsee valtavasti kuulla, että jokin minun kirjoittamani on onnistunut viihdyttämään, koukuttamaan, koskettamaan, naurattamaan, itkettämään tai jopa menettämään yöunet. Kiitos kaikille lukijoilleni!
