Hanne Dahl (Anne Syrjä)

(o.s. Salminen) on dekkarikirjailija, HuK Helsingin yliopistosta sekä rekisteröity lääke-esittelijä, tehnyt työuransa lääketeollisuudessa. Hän on Suomen Kirjailijaliiton, Espoon Kirjailijoiden ja Kanta-Hämeen Kirjailijayhdistyksen jäsen. Asuu Espoossa, mutta viettää paljon aikaansa perheen vapaa-ajan asunnolla Hauholla.

Kirjailijahaastattelu / kevät 2026

Kerrotko lyhyesti itsestäsi Olen syntynyt ja käynyt kouluni Hämeenlinnassa. Ylioppilaaksi tulon jälkeen muutin ensin Helsinkiin sitten Espooseen meren tuntumaan, jossa asun edelleen. Perheellämme on kakkoskoti Hämeessä Hauholla, jonne myös yhdentoista dekkarini tapahtumat tavalla tai toisella sijoittuvat. Päivätyöstäni lääkemarkkinoinnissa jäin eläkkeelle 2013.

Miten sinusta tuli kirjailija? Minussa on asunut pieni tarinankertoja aina. Mielikuvitukseni kasvualustana on toiminut virikerikas lapsuuden ympäristö 50-luvun Hämeenlinnassa. Alkusysäyksen kirjailijataipaleelleni antoi varmaan lukion äidinkielenopettajani Hilja Mörsäri, sillä lähdin opiskelemaan Helsingin yliopistoon suomen kieltä ja kirjallisuutta. Tarvittiin lisäksi kirjoittajakoulutusta sekä riittävästi elämänkokemusta ennen kuin aika kirjailijanuralleni 2013 oli kypsä.

Mistä saat aiheet kirjoillesi? Utelias, tiedonhaluinen mieleni kiinnostuu melkein mistä vaan. Aiheita putkahtelee sanomalehtiuutisista ja elämästä ympärilläni. Alitajunta yhdistelee mielikuvituksen tuottamat ideat omaan kokemusmaailmaani ja ankkuroi ne tähän päivään. Kiinnostukseni herättänyt teema saattaa kuitenkin tekstin edetessä muuttua sivujuoneksi, kun tarina alkaa viedä.

Mistä uusin kirjasi kertoo? Dekkarisissani ”Hiljaisuuden paino” Silke Ojala viettää eläkepäiviä Hauhon kirkonkylällä, mutta hänen juurensa ovat Pohjois-Pohjanmaalla, Taivalkoskella. Pojantytär Aiju on tullut lomailemaan isoäitinsä luo ja siinä sivussa toivoo viimein saavansa selville, kuka oli sodan aikaan syntyneen isoäidin isä. Silken äidin Toinin tiedettiin seurustelleen saksalaisen sotilaan kanssa, mutta lapsen isää ei nuorena menehtynyt Toini suostunut koskaan paljastamaan. Silke saa kuulla, että Taivalkosken kotitilan vintiltä on löytynyt Toini Ojalan lukittu vanerinen matkalaukku. Aijussa herää toivo. Jospa laukun sisältö paljastaisi vuosikymmeniä vanhan salaisuuden. Samaan aikaan Hauholle ilmaantuu myös Aijun isä Ilari rahavaikeuksiaan valittaen ja äidiltään apua odottaen.

Hellevin Hovissa surraan edelleen rakastetun työntekijän menehtymistä, kun pihamaalta löytyy ammuttuna tuntematon vainaja. Tapausta tutkimaan määrätään eläköityneen Pirkka Juutilaisen tilalle nuori, innoissaan poukkoileva rikosylikonstaapeli Sampo Torppanen kolleganaan kokenut vanhempi rikoskonstaapeli Päivikki Noro. Miksi Ilari Ojala liikkui kylällä myöhään ampumisiltana?

Millainen on kirjoittamisprosessisi? Teksti lähtee usein syntymään, kun uusi voimakas henkilöhahmo herää eloon ajatuksissani. Ensimmäiseksi mietin hahmolleni sopivan nimen, jonka on istuttava kantajalleen. Ennen sitä teksti ei liikahda mihinkään. Rakennan synopsikseen isot linjat selkärangaksi ja väljäksi rungoksi, sillä teksti elää ja muuttuu matkan varrella. Pyrin järjestämään alitajunnalle aikaa ja tilaa toimia ja kun ryhdyn kirjoittamaan, työskentelen tosissani ja hyvin kurinalaisesti. Aamut ovat luovinta työaikaani. Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee? Kirjoittaminen merkitsee minulle vallan tunnetta ja riemua siitä, mitä mielikuvituksellani voin saada aikaan. Voin taituroida sanoilla, liittää ne haluamaani kontekstiin, syttyä ja innostua tekstistäni itse. Kirjoittaminen on harkittua sanojen valintaa, joka voi välillä olla kivuliasta mutta aina palkitsevaa. Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi kirjoittamisen saralla? Aloittaessani ensimmäisen Hauho-dekkarini tarkoituksenani ei ollut kirjoittaa kokonaista kirjasarjaa. Kävi kuitenkin niin, että jäin itse omien henkilöhahmojeni virittämään koukkuun. Lisäksi kannustavan lukijapalautteen ansiosta Hauho-sarja on edennyt jo yhdenteentoista kirjaan. Kirjoittamista jatkan tästä eteenpäinkin, ehkäpä lisää Hauho-sarjaa, jos lukijat niin toivovat. Minkälainen lukija itse olet? Lukijana olen malttamaton. Jos teksti ei mielestäni suju, kirja jää jo alkumetreillä kesken. Luen kaikenlaista kirjallisuutta, runoista tietokirjoihin. Dekkareista olen aina pitänyt, koska minua kiehtoo mysteerit ja niiden ratkaisut. Mestarillisena juonenpunojana kärkipaikalla pidän edelleen Agatha Christietä. Ranskalainen Fred Vargas on yksi tämän päivän dekkaristisuosikeistani. Mika Waltari näytelmineen ja Palmu-sarjoineen on tärkeä. Irlantilainen, lämminhenkinen kertoja Maeve Binchy on myös vaikuttanut omiin teksteihini. Kirjallisen mielenkiintoni herättäjänä ja luovuuteni alkulähteenä pidän erityisesti Anni Swanin lasten- ja nuortenkirjoja. Mitä haluaisit sanoa lukijoillesi? Tavoitteenani on järjestää lukijalle viihdyttävä, rentouttava ja ajatuksiakin herättävä lukutuokio. Toivon, että lukijalle jää teksteistäni hyvä mieli ja tunne, ettei kirjani parissa vietetty aika ole mennyt hukkaan. Lämmin kiitos saamastani innostavasta palautteesta!