Tuula Ranta on kirjoittava eläkkeellä oleva äidinkielen opettaja, kirjoittamisprosessin tutkija ja kirjoittamisen ohjaaja. Totuus on vaihtuva maisema on hänen esikoisdekkarinsa.

Kirjailijahaastattelu / 2023

Kerrotko lyhyesti itsestäsi
Olen eläköitynyt Itä-Suomessa asuva äidinkielen opettaja. Kirjoittaminen ja sen opetus ovat aina olleet ominta aluettani. Olen tutkinut kirjoittamisprosessia väitöskirjan verran (Kirjoittamisprosessi teksteinä. Tekstilingvistinen näkökulma abiturienttien kirjoittamisprosesseihin. Joensuun yliopisto. 2008).

Miten sinusta tuli kirjailija?
Minusta tuli kirjailija, kun Myllylahti julkaisi esikoisdekkarini Totuus on vaihtuva maisema, mutta kirjoittaja olen ollut vuosikymmeniä. Olen 14-vuotiaana kirjoittanut päiväkirjaani: ”Harrastan myös romaanien kirjoittamista. Minulla on monta alkua, mutta yhtään en ole saanut loppuun. Kirjoitan myös runoja, mutta siinä en ole kovin hyvä.” Opinnot veivät aikaa kirjoittamiselta, vaikka se ei koskaan ole väistynyt elämästäni. Opetusharjoittelussa tutustuin Kolmiokirjaan, joka on vuosikymmeniä julkaissut lehtipisteissä myytäviä viihdelukemistoja. Kokeilin romanttisia novelleita ja ennen pitkää siirryin kirjoittamaan viihdepokkareita (Kultasarjaa, Lääkärisarjaa, Timanttia, Rikos ja rakkaus). Ajatus oikeasta romaanista ei kuitenkaan jättänyt minua koskaan rauhaan.

Mistä saat aiheet kirjoillesi?
Voisin vastata niin kuin joskus sanottiin eräässä mainoksessa: mistä näitä tulee? Aiheita vain tulee. Tapaamani ihminen, näkemäni tilanne, kuulemani repliikki, kuva, uni, luettu sysäävät ajatukset liikkeelle. Toisinaan vain kirjoittelen ja idea alkaa jotenkin vähän salaperäisestikin muotoutua paperille tai tietokoneen näytölle.

Mistä kirjasi kertovat?
Myllylahti on julkaissut kolme kirjoittamaani Aira Karhu -dekkaria. Syksyllä 2023 ilmestyvä kirjani Niinhän meille kerrottiin, ei ole dekkari perinteisessä mielessä, sillä siinä en jahdata murhaajaa, vaan vanhemmilta naisilta rahaa huijannutta salaperäistä miestä. Rikosten jäljille pääsee asianajaja Maija Manninen, mutta pian hän saa rinnalleen vapaalla olevan rikosylikonstaapeli Janne Saarisen, ja henkilöiden välillä alkaa kipunoida. Kirjassa seurataan sekä rikoksen selvittelyä että Maijan yksityiselämää.

Millainen on kirjoittamisprosessisi?
Tutkimusteni pohjalta voisin vastata: En ole mozartilainen suunnittelija, joka piirtää kaavioita ja miellekarttoja, tekee tarkkoja jäsentelysuunnitelmia ja tuottaa sitten lähes valmista tekstiä. Olen beethovenilainen, joka ryntää kirjoittamaan ja katsoo, mihin teksti häntä kuljettaa. Palailen kertaalleen kirjoitettuun, muokkaan, kirjoitan uutta, palaan, muokkaan, muutan. Parhaimmillaan teksti kirjoittaa itse itseään, henkilöt noudattavat omaa tahtoaan, eivät minun. Tutkijana kuitenkin tiedän, että saman ihmisenkin kirjoittamisprosessit ja prosessin vaiheet ovat hyvin monenlaiset. Suurin osa on sekakäyttäjiä, niin minäkin. Mutta jossain vaiheessa, monen muokkaamiskerran ja uudelleenkirjoittamisvaiheen jälkeen osat loksahtelevat paikoilleen, ja viimeisen lauseen kirjoitettuaan tietää, että näin se meni.

Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Olen kaikkein eniten minä, kun kirjoitan. Kirjoittaminen on tapani ajatella. Kirjoittaminen on minussa oleva perustarve, jonka tyydyttäminen tekee minusta elämässä viihtyvät ihmisen. 

Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi kirjoittamisen saralla?
Tekeillä on neljäs Aira Karhu -dekkari, jossa palataan edellisen Aira Karhun Helle hautoo Kalmansaarta avoimeksi jääneisiin kysymyksiin.

Minkälainen lukija itse olet?
Luen paljon ja kaikenlaista kirjallisuutta. Mieluiten luen hyvin kirjoitettua kirjallisuutta, teoksia, joissa on kerronnallinen imu, se jokin joka parhaimmillaan alkaa ensimmäisestä lauseesta ja saa kääntämään seuraavan ja seuraavan ja seuraavan sivun. Suosikkikirjailijoiden nimeäminen on vaikeaa. Minulla ei ole läpi vuosikymmenien jatkunutta pakonomaista suhdetta keneenkään kirjailijaan, jonka jokainen teos on saatava. Olen kirjallinen tutkimusmatkailija. Yksi tunnustus on tehtävä, olen hankkinut kaikki Ellie Griffithsin Ruth Galloway -dekkarit ja olen lukenut niitä samalla innolla kuin jotkut katsovat televisiosarjoja.

Mitä haluaisit sanoa lukijoillesi?
En ole poliisi enkä rikostutkija, mutta ihmismieli kiinnostaa minua, hiljaiset motiivit tehtyjen tekojen takana.