Martikainen Tiina

Tiina Martikainen (1963) on sammattilainen kirjailija ja freelance-toimittaja, joka vetää myös kirjoituskursseja. Aiemmin hän on työskennellyt mm. kauppaoppilaitoksen opettajana ja työvoimaneuvojana.

Kirjailijahaastattelu / syksy 2020

Kuka olet, mistä tulet ja mitä teit ennen kirjailijan ammattia?
Olen Tiina Martikainen, 57-vuotias opettajaperheen kasvatti. Asun Sammatissa mieheni ja villakoira Eevin kanssa. Kaksi lastamme ovat aikuisia.
Olen koulutukseltani ammatillinen opettaja ja tradenomi, ja olen työskennellyt muun muassa kauppaoppilaitoksessa, aikuiskoulutuskeskuksessa ja työvoimatoimistossa. Hankin myös kokemusta kirjastonhoitajana ja paikallislehden toimittajana ennen kuin ryhdyin kirjoittamaan päätoimisesti. Viimeisen yhdeksän vuoden ajan olen ohjannut erilaisia luovan kirjoittamisen kursseja kirjoitustyöni ohessa.

Miten sinusta tuli kirjailija?
Jo lukiossa äidinkieli oli lempiaineeni. Opintojen lopputyötä tehdessäni huomasin, että pidän kirjoittamisesta, tekstin tuottamisesta ja tietokoneen ääressä puuhailusta. Silti kypsyttelin ensimmäistä romaaniani pitkän aikaa. Nyt sen julkaisusta on kulunut 18 vuotta.

Mistä keksit aiheen kirjallesi?
Kirjan aihe syntyy, kun näen jossain paikan, joka saa mielikuvitukseni laukkaamaan. Sopisiko tuo murhapaikaksi?

Kasvot pinnan alla ja Jäätyneet kasvot saivat alkunsa siitä, kun näin erään järven ja erään talvisen uima-altaan. Surmanpolku lähti siitä, kun olin lenkkeilemässä koirani kanssa pururadalla ja löysin kiinnostavan polun, ja Pahan kintereillä olin jo silloin, kun näin metsän siimeksessä vanhan ränsistyneen vajan ensimmäistä kertaa.

Mistä uusin kirjasi kertoo?
Pahan kintereillä -romaanissa Sofia, 13-vuotias sammattilainen, löytyy vanhasta vajasta surmattuna. Rikosylikonstaapeli Hanna Vainio Lohjan poliisista ryhtyy tiiminsä kanssa selvittämään tapausta, josta tulee hänen poliisiuransa raskain. Kun vastaan tulee uusia rikoksia ja vanhoja rikoksentekijöitä, Hanna ei tiedä, mihin suunnata tutkimukset; hääriikö Sammatissa seksuaalirikollinen vai onko vastassa rutinoitunut tappaja? Vanhemmat ovat huolissaan ja kyyditsevät lapsensa kouluun, ja Hanna miettii, onko se ylireagointia vai ei.

Tässä sarjan neljännessä osassa tutkinta etenee, totuttuun tapaan, kuulustelujen ja rikospaikkatutkinnan avulla, mutta tärkeä rooli on myös poliisin erikoiskoiralla, Riinalla.

Millainen on kirjoitusprosessisi?
Ensimmäiseen dekkariini tein taustatyötä kaksi vuotta. Opiskelin ruumiskoiran käyttöä rikospaikoilla sekä esitutkinta- ja pakkokeinolakia, koska halusin tuntea poliisin työtä tarpeeksi ennen kuin ryhtyisin rakentamaan fiktiota sen ympärille. Nykyään taustatyö kestää noin vuoden, ja tiedonhankintaa teen kaiken aikaa kirjoitustyön ohessa.

Juonen kypsyttäminen vie aikaa. Kun olen keksinyt murhapaikan, -tavan ja surmatun henkilöllisyyden, on surmaajan ja motiivin miettimisen aika. Nämä kaikki kypsyvät alitajunnassa muutaman kuukauden. Olen yhteydessä poliisikoiran kouluttajaan, poliisiin, rikostekniseen laboratorioon ja muihin asiantuntijoihin tarkistaakseni faktat. Kaiken pitää olla mahdollista mutta ei niinkään todennäköistä, oikeassakin elämässä.

Sitten suunnittelen, mitä kussakin kirjan luvussa tapahtuu ja alan pohtia hahmoja tarkemmin. Kun kirjasta on kasassa satasivuinen versio, lähetän sen kustannustoimittajalle, ja pohdimme juonen toimivuutta. Tämän jälkeen kirjoitan puolisen vuotta lähes aamusta iltaan. Lisään fiktiota, kuvaan henkilöitä ja tapahtumapaikkoja sekä mietin juonen loppukäännettä. Ammattilainen tarkistaa poliisikoiran työskentelykohtaukset.

Yritän rakentaa loppuratkaisun sellaiseksi, että se yllättää lukijan, toki ajatus realistisesta juonesta tuo siihen omat haasteensa. Lopuksi kirjoitan lauseita uudelleen, vaihtelen sanoja, kuulostelen dialogia ja tarkastelen kielioppia sekä sanajärjestystä. Luetutan käsikirjoituksen kuudella esilukijalla ja toteutan joitakin korjausehdotuksia. Teoksen viimeistely kustantamon kanssa vie lopuksi vielä parisen kuukautta.
Kirjojen välillä pidän taukoa ja teen muita asioita: vaalin parisuhdetta, hoidan istumatyön romahduttamaa kuntoani, tapaan ystäviä ja siivoan kaappeja.

Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Kirjoittaminen tuo keskeisen sisällön elämääni. En varmaan osaisi elää ilman sitä, koska minulla on voimakas tarve saada jotakin näkyvää aikaiseksi. Juonen punominen ja uuden oppiminen on kiinnostavaa, ja kun kirjoitusprosessi on kiivaimmillaan, se menee kaiken muun edelle. Nautin myös siitä, kun lause asettuu lopulliseen muotoonsa. Käyn vuoropuhelua tekstin kanssa. Uuden käänteen keksiminen on aina voitto, mutta lukijoiden palaute kruunaa kaiken.

Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi kirjoittamisen saralla?
Tällä hetkellä minulla ei ole kirjaa työn alla, mutta kyllä se viides dekkarikin sieltä taas tulee. Itse asiassa olen ajatellut, että kirjoitan niin kauan kuin hoksottimeni pelaavat − mikä onkaan parempaa muistijumppaa kuin dekkaripalapelin kokoaminen.

Minkälainen lukija itse olet?
Pyrin lukemaan joka vuosi kotimaiset uutuudet. Erityisesti pidän Markku Ropposen, Sirpa Tabetin, Rake Tähtisen, Martti Linnan, Timo Sandbergin ja Seppo Jokisen tuotannosta. On vähän kausittaista, luenko dekkareita vai muuta kirjallisuutta. Lukemiselle on liian vähän aikaa, koska en pysty lukemaan muiden tuotantoa, kun oma käsikirjoitus on työn alla.

Mitä haluaisit sanoa lukijoillesi?
Toivon Sinulle hyviä lukukokemuksia jännityskirjojeni parissa. Kirjojani on luonnehdittu helppolukuisiksi ja viihdyttäviksi. Ne sopivat myös sellaiselle, joka ei ole lukenut kirjoja aiemmin, ja sellaiselle, joka ei ole lukenut dekkareita aiemmin. Kiitän nöyrimmästi kaikesta saamastani palautteesta ja toivon sitä vastakin; se ohjaa kehittymään ja rohkaisee jatkamaan. Kiitos, kun tartuit kirjaani!

Vaikka haluan pohtia sitä, mikä saa ihmisen ajautumaan pahoihin tekoihin ja tarttumaan väkivaltaan − ja millainen tuo henkilö voisi olla tunne-elämältään − en kuvaa väkivaltaa enkä viipyile synkissä vesissä sen enempää kuin on aivan välttämätöntä, genren ollessa jännityskirjallisuus. Teokseni ovat perinteisiä poliisidekkareita, joiden keskiössä on realistinen poliisityö ja rikostutkinta.

Silti Hanna Vainio -dekkarit ovat myös viihdekirjallisuutta. Päähenkilöinä ovat valloittava poliisikoira Riina ja kaupungista muuttanut rikosylikonstaapeli Hanna, joka kohtaa maaseudulla asuvat ihmiset ja heidän surunsa ja murheensa – ja aidot tunteensa, lämmöllä ja vailla ennakkoluuloja.

Älä epäröi ottaa yhteyttä, jos haluat kutsua minut kertomaan kirjoistani ja kirjailijan työstä, tai kouluttajaksi. Olen kiitollinen kutsusta ja lähden tapahtumiin mielelläni!
Sähköposti: tiina.martikainen63@gmail.com Löydät minut myös Facebookista nimelläni.