Vuoden Johtolanka-palkinnon finalistit on julkistettu. Dekkarikustantamo Myllylahden riveistä kuuden finalistin joukkoon ponnisti Milka Hakkarainen teoksellaan Ei verta rantaa rakkaampaa.

 

– Kun tieto ehdokkuudesta tuli, luulin ymmärtäneeni väärin. En edes tiennyt, että Johtolanka-ehdokkaaksi voi päästä esikoisdekkarilla enkä ollut uskaltanut unelmoida koko asiasta. Tämä on itselleni tosi iso juttu, Milka Hakkarainen kuvailee tuntemuksiaan.

 

Suomen dekkariseura jakaa Johtolanka-palkinnon helmikuussa 2022. Voittaja valitaan vuonna 2021 ilmestyneiden kotimaisten fiktiivisten jännityskirjojen joukosta.

 

Ruotsissa asuva Hakkarainen on seurannut Johtolanka-kilpailua monta vuotta. Joukossa on tuttuja nimiä.

 

– Vainajat eivät vaikene on tullut mediassa vastaan tänä syksynä usein ja Niko Rantsi ja Matti Remes ovat totta kai tuttuja isoja nimiä. On kyllä upeaa olla tässä porukassa.

 

Koska ensimmäinen tunne ehdokkuudesta oli yllätys ja epäusko, kesti hetken päästä juhlimistaajuudelle.

 

– Kavereiden kanssa tuijotimme uutista Dekkariseuran sivuilla ja pyysin toisia vakuuttamaan, että oikeasti, olenko ehdokkaana. Menihän se lopulta jakeluun. Poksautettiin skumppa ja joimme kuohuvaa ulkona pipot päässä, Hakkarainen naurahtaa.

 

”Ruotsinsuomalaisia ei juuri Suomen mediassa näy”

Ei verta rantaa rakkaampaa on perinteinen murhatarina, joka sijoittuu pieneen ruotsinsuomalaiseen yhteisöön. Ruotsissa asuvalle Hakkaraiselle miljöö oli luonteva valinta. Ruotsinsuomalaisen identiteetin ruoppaus on kerännyt kiitosta muun muassa Helsingin Sanomissa.

 

– Ruotsinsuomalaisia ei juuri Suomen mediassa nähdä, me emme ole median kannalta kiinnostavia. Myöskään ruotsinsuomalaisiin dekkareihin en ole itse aiemmin törmännyt. Olen saanut Ruotsissa asuvilta suomalaisilta paljon lukijapalautetta ja kiitosta, kirjan arkisiin tilanteisiin on samastuttu.

 

Ei verta rantaa rakkaampaa edustaa perinteistä cozy crimea: murhia tapahtuu, mutta väkivallalla ei mässäillä. Hakkarainen on iloinen tällä hetkellä näkyvillä olevasta hienoisesta cozy crimen suosion kasvusta.

 

– Pehmeämpien dekkareiden nousu on mielestäni hyvä asia, ei ainoastaan oman kirjoittamiseni kannalta vaan myös yleisesti. Aika moni tuttu on sanonut, ettei tahdo vatsa kestää enää kaikkia nykydekkareita, sarjoissa ja leffoissa ”splatterointi” alkaa mennä jo väkivaltapornon puolelle. Itse luen paljon kauhugenreä, mutta itselleni jännitys ja kauhu eivät perustu väkivaltaan, vaan jännite on osattava rakentaa vähän hienovaraisemmin.

 

Viihteellisen dekkarin kirjoittaminen herätti kuitenkin myös epävarmuutta.

 

– Mietin paljon, voiko dekkaria oikeasti kirjoittaa vähän humoristisesti. Mutta hahmot alkoivat elää omaa elämäänsä ja kun kirjoitin, saatoin vain naureskella mukana. Huumorista ja dekkarin keveydestä olen saanut myös hyvää palautetta.

 

Ei verta rantaa rakkaampaa saa keväällä jatkoa. Helmikuussa ilmestyvä Maa kauhein isien valmistui juuri ennen tietoa Johtolanka-ehdokkuudesta.

 

– Maanantaina tein viimeiset muutokset ja siirtelin pilkkujen paikkoja. Tiistaina tuli tieto palkintoehdokkuudesta. Ihan hyvä, ettei käsikirjoitukseen voi tehdä enää muutoksia, koska tuntuu, että nyt varmaan viilaisin käsikirjoitusta jonkinlaisessa paniikissa, Hakkarainen naurahtaa.

 

Johtolanka-palkinnon voittaja julkistetaan helmikuussa 2022.

Raadin perustelut:

Milka Hakkarainen: Ei verta rantaa rakkaampaa (Myllylahti)

Milka Hakkaraisen esikoisdekkari on osin tragikoominenkin tarina suomalaisyhteisöstä Ruotsissa ja yhteisön vaalimista arvoista. Tekijä availee kirpeästi kipeistä asioista vaikenemisen kulttuuria. Päähenkilö toimittaja Rosa intoutuu penkomaan vanhoja ja uusia salaisuuksia ja hakee tuekseen vastahakoisen Janin, molemmat ovat virkistävän tuoreita hahmoja dekkarikirjallisuudessa.

 

 

 

Johtolanka-palkinnosta lisää: dekkariseura.fi/johtolanka2022ehdokkaat

 

Arvostelukappalepyynnöt: maija@myllylahti.fi

 

Lisätietoja: kustannuspäällikkö Niina With, niina@myllylahti.fi, puh 050-538 7088