Ostoskori
0 kpl - 0,00 €
Ostoskorisi on tyhjä!

Piekkari Eija

Eija_Piekkari_2017_lores1

Olen kotoisin Hollolasta, Lahden läheltä. Muutamaa vuotta lukuun ottamatta olen aina ollut hollolalainen ja suurimman osan siitä ajasta asunut maalla.

Siksi dekkareissani olen sijoittanut tapahtumat osittain maalaismaisemiin, tutuille paikoille tai miltei tutuille, joskus olen joutunut vähän tietenkin luomaan sitä ympäristöäkin uusiksi, koska kyse on kuitenkin fiktiosta. Tapahtumapaikkoja on tietenkin myös Lahdessa.

Kirjojeni päähenkilö on Kristiina Elo, rikosylikonstaapeli, joka asuu Hollolassa, mutta käy töissä Lahden laitoksella. Krisse harrastaa kansantanssia. Tämä harrastus siksi, että se on ollut minulle rakas harrastus, nykyään kuitenkin vain penkiltä seuraten.

Tarinoissani haluan antaa lukijalle ongelman, murhan, ratkaistavaksi, saada hänet miettimään ratkaisua, pohtimaan ihmissuhteita ja viihtymään tekstin parissa.

 


Kirjailijahaastattelu / 2019

 

Miten sinusta tuli kirjailija?
Haaveena oli aina tulla kirjailijaksi, kävin kursseja mittavan määrän, silti toive toteutui vasta vuosien päästä.

Minkätyyppisiä kirjoja kirjoitat?
Kirjoitan jännityskirjoja, dekkareita, mutta sisällytän niihin kuvausta ihmissuhteista ja maalaiselämästä. Osittain liikutaan myös kaupungissa. Tekstissäni pyrin siihen, että lukija haluaa lukea eteenpäin, jokin vetää, jokin ongelma, tapahtuma tms.

Mistä saat aiheet kirjoillesi?
Useimmiten uuden kirjan idea syntyy, kun kirjoitan edellistä. Kuulen jonkun keskustelun tai näen ihmisen, jonka käytös herättää kysymyksiä. Miksi hän on sellainen kuin on? Tai näen jonkun paikan, jossa tuntuu olevan jotain pahaa tai mystistä tai kiehtovaa ja rakennan tarinan sen ympärille.


Millainen on kirjoittamisprosessisi?
Joskus olen yrittänyt kirjoittaa väkisin, jos ei tekstiä muuten ala tulla. Totesin, ettei se minulla toimi. Pyöritän tekstiä päässäni, kuvia, tapahtumia, niin kauan, että se tuntuu hyvältä, että näen tapahtumat. Sitten puran näkemäni asiat tekstiksi. Joskus silti tulee jotain väärin ja se pitää poistaa, mutta sitkeästi vain eteenpäin.

Eteneekö prosessi yleensä vaivatta?
Ei. Joskus on pakko kirjoittaa väkisin ennen kuin pää herää ja kunnon miettiminen alkaa.

Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Se on samaa luomisen iloa kuin öljyvärimaalaus. Aina joskus saa onnistumaan ja aina joskus joutuu tekemään moneen kertaan. Mutta jotain syntyy. Siitä jostain voi yrittää eteenpäin, kun näkee sen virheet. Ilo on lopussa. Käden jälki.

Mistä uusin kirjasi kertoo?
Uusin kirjani, Jälki jää, kertoo ystävyydestä ja sen tuhoutumisesta. Julia saa perinnön ja kadehtijoita riittää. Ystävyys ei kestä kaikkea, mutta vahvasti vaikuttaa myös ihmisen ahneus ja omanvoitonpyynti. Jokaisessa ihmisessä on hyvää ja pahaa. Joskus paha ottaa vallan.


Jatkuuko sarja, mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmat?
Sarja jatkuu. Niin monet sanovat eri tilaisuuksissa, että älä nyt vaan jätä Krissen elämää kesken.

Minkälainen lukija itse olet?
Olen kaikkiruokainen, mutta eniten ehkä viehättää rikoskirjallisuus, esim. Mary Higgins Clark. Paikka paikoin hänen tyylinsä ei tunnu kuitenkaan hyvältä. Toisaalta Gabriel Garcia Marquez on mieleen.

Mitä haluaisit sanoa lukijoillesi?
Kirjoissani ei mässäillä väkivallalla.