Uutiset
Kaikki mitä olet aina halunnut kysyä kustannustoimittajalta
Kaikki mitä olet aina halunnut kysyä kustannustoimittajalta
Tapaukset saattavat pohjautua tositapahtumiin tai olla sepitettyjä, mistäpä sitä ikinä tietää, mutta nimet on ainakin muutettu.
Osa 1:
”Hyvä kustannustoimittaja,
olen kirjoittanut kaksikymmentä sivua romaaniani. Voinko lähettää sen teille arvioitavaksi, ja voitteko ohjata minua sitten eteenpäin?
t: Eki”
”Hei Eki,
kiitos kysymyksestäsi. Valitettavasti me kustantamona emme oikein voi tarjota arviointipalveluja ihan jo ajankäytöllisistä syistä, saapuuhan käsikirjoituksia satoja vuosittain. Siispä ehdotan, että lähetät meille vasta valmiin, pitkälle hiotun käsikirjoituksen, siihen mielellämme tutustumme ja jokaiselle jotain vastaamme.”
Osa 2:
”Hei siellä Myllylahdessa!
Nyt kävi vähän hassu juttu eli mä lähetin teille käsikirjoituksen, mutta saatteessa kirjoitin, että ’mielestäni käsikirjoitukseni sopisi hyvin Otavalle’. Tosi noloa! Kun sopii se hyvin teillekin!”
Nimim. Mokasinko liian pahasti”
”Huoli pois, et ole ensimmäinen tai viimeinen, jolle näin käy, meitähän tämä lähinnä hymyilytti 🙂 Mutta jatkossa, kun haluat erottua eduksesi, arvostamme kovasti, jos kerrot saatteessasi muutamalla sanalla, miksi tarjoat käsikirjoitustasi juuri meille. Samoin voi olla hyvä idea olla laittamatta viestisi vastaanottajakenttään kymmeniä eri vastaanottajia. Mutta siis, käsikirjoitukseesi tutustumme joka tapauksessa. Mukavaa päivää sinulle!”
Osa 3:
”Arvoisa kustannustoimittaja,
työskentelen lääkärinä ja tunnen sairaalamaailman kuin omat taskuni. Dekkarissani ajattelin kuitenkin ottaa teemaksi talousrikokset ja huumemaailman, joista olisi helppo googlata materiaalia. Miltä kuulostaa?
T: Kirurgi”
”Arvoisa kirurgi,
nyt seuraisin mottoa ”kirjoita siitä mistä tiedät”. Eli kun hallussasi on tieto-taitoa, jota voit hyvin käyttää dekkarisi miljöönä tai taustana, on uskottava ja elävä kerrontatyyli varmemmissa kantimissa kuin googlaillen. Eipä sillä, moni on kirjoittanut vaikkapa tietylle paikkakunnalle sijoittuvan uskottavan ja eläväisen teoksen käymättä lainkaan paikan päällä – nykyteknologia mahdollistaa paljon. Jäämme innolla odottamaan mahdollista sairaalamaailmaan sijoittuvaa dekkariasi!”
Osa 4
”Hyvää päivää
Sitä minä vain, että kun ei tuo tietoliikenne ole minulle niin tuttua, mutta poika sen minun kirjan paperille pisti, niin voinko minä sen teille lähettää?
T: Maisa-mummu Kainuusta”
”Arvoisa Maisa-mummu,
vaikka luemme käsikirjoitukset mieluiten sähköisesti, niin kyllähän me paperipostinkin vastaanotamme. Kannattaa kuitenkin pitää kopio itsellä, koska takaisinpäin emme näitä lähettele. Tai jos sattuu postipoika paketin hukkaamaan.
Terkkuja sinne Kainuuseen!”
Osa 5
”Moro!
Me lyötiin kaverin kanssa vetoa, että luetteko te oikeasti kaikki käsikirjoitukset, jotka teille tulee? Mä sanoin että luette, kaveri sanoi että ette, mutta se onkin hitaampi lukemaan kuin mä.
Nimim. satasen veto”
”Heippa Satasen veto!
Nyt taitaa satanen mennä kaverillesi, harmi homma. Me kyllä tutustumme kaikkiin saapuviin käsikirjoituksiin, mutta mitenkään emme voi niitä sanasta sanaan jokaista lukea. Vaikkapa runokirjoja emme julkaise lainkaan eli niitä emme myöskään juuri lue. Ja jos käsikirjoituksen alku vaikuttaa tyylillisesti meille sopimattomalta tai kovin hiomattomalta, niin kynnys jatkaa on korkea.
Mukavaa kevättä teille molemmille!”
Osa 6
”Hei te myllylahtelaiset!
Luin äsken tuon Satasen vedon kysymyksen ja sen vastauksen. Mä olen just lähettämässä teille nuortenkirjan käsikirjoituksen ja sanon varalta jo nyt, että sen alku on aika huono (tiedän itsekin), mutta sitten suunnilleen sivun 100 paikkeilla se muuttuu paljon paremmaksi!! Eli tsemppiä lukemiseen, kannattaa!
T: Vilinä”
”Hei Vilinä!
Hauska kuulla, että olet seurannut kysymyspalstaamme. Nyt kuule ehdottaisin, että työstät vielä sitä käsikirjoituksesi alkua – ei kannata hukata hyvän käsikirjoituksen mahdollisuuksia huonoon alkuun, sen ensivaikutuksen kun voi tehdä vain kerran :)”
Osa 7
”Moikkis!
Mä lähetin teille pari vuotta sitten käsikirjoituksen, josta te sanoitte, että sen teksti on sujuvaa, mutta henkilöt jää vähän etäisiksi eikä tyylilaji ole teille ihan sopivin. Mä tein nyt siitä Patesta vähän sympaattisemman ja muutin, että Siljan veljentyttären koira ei kuolekaan, niin voitteko te lukea sen uudestaan? Tyylilajia en muuttanut, kun ajattelin, että ehkä te muutatte mielenne.
Kiitti jo etukäteen!
Nimim. toiveikas”
”Hyvä toiveikas,
nyt joudun harmi kyllä sanomaan, että tällaisiin toisen tai kolmannen kierroksen versioihin harvemmin tutustumme, ellemme ole erikseen pyytäneet lähettämään uuden version nähtäväksemme. Mutta jospa löytäisit tarinallesi kodin jostain toisesta kustantamosta <3”
Osa 8
”Moikka moi!
Sellaisella asialla lähdin kyselemään, että kun mulla on mun käsikirjoituksesta parikin lausuntoa ja sitten mun kaverit on sitä paljon kommentoineet, niin kannattaako mun kertoa näistä kun lähetän sen teille luettavaksi?
T: Jalmari vaan”
”Hei Jalmari,
kiitos kysymyksestäsi. Ilman muuta arvostamme tietoa siitä, että olet tosissasi käsikirjoituksesi kanssa – usein kirjoittajat kertovat ottaneensa saamansa palautteet huomioon ja työstäneensä käsikirjoitusta ennen sen lähettämistä meille. Omalle tekstilleenhän tulee helposti sokeaksi, siksikin koelukijoiden kommentit ovat arvokkaita. Mutta muistathan, että joskus saamasi kommentit voivat olla ristiriidassa keskenään eli mieti tarkkaan, mihin suuntaan haluat edetä. Ja juu, jos naapurin Maken mielestä tarinasi on ”ihan kiva”, kannattaa ehkä kysyä Mikalta myös :)”
Osa 9
”Tervehdys sinne Myllylahteen!
Olen julkaissut omakustanteena isovanhempieni elämästä kertovan romaanin, ja lähipiirini osti sitä hyvin innokkaasti, samoin paikallinen lähikauppa otti sen valikoimiinsa. Voisitteko te nyt kustantaa sen, kun myyntipotentiaali on vahvistettu?
Yst. Paavo H.”
”Hyvä Paavo,
on äärettömän arvokasta, että nämä sukunne vaiheet on tallennettu kansien väliin. Valtakunnallista näkyvyyttä tällaisille kirjoille on kuitenkin usein hieman haastava saada, ja jo kerran julkaistuja teoksia emme yleensä uudelleen julkaise. Harmillisesti emme siis arvaa tähän tarttua, mutta lämpimät onnittelut kirjaprojektisi läpiviennistä.”
Osa 10
”Moi kustannustoimittaja,
mulla on sellainen käsikirjoitus, jonka nimeä en ole osannut päättää. Onks ok, että kun lähetän sen teille, niin otsikossa on yks nimi, saatteessa toinen ja sitten se liitetiedosto on nimetty kolmannella nimellä? Tai ehkä vain että ”kässäri.docx”?
T: Veikka-Petteri-Aleksi (mun vanhemmatkaan ei osanneet päättää)”
”Moikka VPA!
Hyvä kysymys. Tällaisia tapauksia meille tosiaan aina välillä tulee, ja hyvällä lapselle voi olla monta nimeä, mutta ihan vain selkeyden vuoksi olisi kiva, jos sama nimi olisi käytössä kaikissa :). Tämä antaa myös huolitellumman vaikutelman sinusta kirjoittajana.”
Osa 11
”Töttöröö!
Mistä tiedän, minkä pituinen käsikirjoituksen pitää olla? Mun fantasiaromaanini word-versio näyttää nyt 582 sivua, mahtaako riittää?
Terkuin Tuisku”
”Hei Tuisku!
Hyvin harvoin saamme ns. liian lyhyitä käsikirjoituksia, sitä vastoin todella pitkiä tulee useinkin. Riippuu tietenkin tekstinkäsittelyohjelmasi asetuksista, mutta tuo 582 sivuasi saattaa olla jopa tuhat sivua kirjaksi taitettuna. Kurkkaapa tiedostosi ominaisuudet – jos sanoja alkaa olla yli 60 000 tai merkkejä yli 500 000 puhutaan jo ihan mittavasta teoksesta, puoletkin tästä määrästä on jo lyhyen romaanin mittainen. Ja muistathan, että napakka kerronta on usein plussaa – vähemmän voi olla enemmän :)”
Osa 12
”Tervehdys!
Tykkäsin lapsena tosi paljon Viisikoista ja Tiina-kirjoista ja olen lainannut niitä omillekin lapsilleni luettavaksi, eivät ole silleen raakoja tai pelimaailmaan sijoittuvia. Nyt ajattelin kirjoittaa jotain samanlaista itsekin, oikein muistella niitä 80-luvun ihania juttuja ja fiiliksiä. Kiinnostaisiko teitä kustantaa tämä?
T: Tiina”
”Hei Tiina!
Mekin kovasti tykkäsimme näistä samoista kirjasarjoista, mutta kannattaa rohkeasti tutustua myös nykypäivän lasten- ja nuortenkirjoihin – niissä kun on valtavasti hienoja teoksia, jotka antavat lapsille samaistumisen mahdollisuuksia ja kertakaikkisen hienoja lukuelämyksiä. Sama käsikirjoitusten kohdalla – nostalgiset ja ajattomat tarinat ovat tärkeitä, mutta kustannusohjelmamme keskiössä ovat sopivan realistiset, usein vauhdikkaat ja ajatuksia herättävät nykypäivään sijoittuvat lastenkirjat. Tsemppiä kirjoittamiseen!”
”Moro,
miks te julkasette tällaisia tylsiä kysymyksiä ja vastauksia? Etteks te voi puhuu seksistä niinku ennen?
T: Naapurin Make”
”Hei Make!
Nyt olet tainnut eksyä väärälle palstalle, me siis käsittelemme kirjoittamista 🙂 Mutta voihan seksistäkin kirjoittaa, ei muuta kuin kynä käteen!”
Milka Hakkaraisen Ei verta rantaa rakkaampaa valittu vuoden Esikoisdekkariksi Suomessa
Milka Hakkaraisen Ei verta rantaa rakkaampaa valittu vuoden Esikoisdekkariksi Suomessa
1.2.2022
”Voitto kannustaa keksimään lisää ruotsinsuomalaisia rikoksia”
Ruotsissa asuva kirjailija Milka Hakkarainen voitti Suomen parhaan esikoisdekkarin kunniakirjan. Kirjankustantamo Myllylahdelle palkinto oli kolmas viimeisen neljän vuoden sisällä.
Vuoden 2021 parhaan suomalaisen esikoisdekkarin on kirjoittanut kirjailija Milka Hakkarainen. Teos Ei verta rantaa rakkaampaa voitti Suomen Dekkariseura ry:n myöntämän parhaan esikoisdekkarin tittelin.
Dekkarikustantamo Myllylahden riveistä ponnistava Hakkarainen oli voitosta kuullessaan iloisesti yllättynyt.
– Olen tosi otettu tästä tunnustuksesta. En voinut pitää julkkareita sattuneesta syystä ja kirjan ruotsinsuomalaisten teemojen ja sävyn takia jännitin, mahtaako se löytää lukijoita. Vuoden esikoisdekkari -kunniakirja on siis ilman muuta esikoiskirjailijavuoteni kohokohta ja tärkeä kannustin tulevia kirjoitusprojekteja silmällä pitäen.
Suomen Dekkariseura jakaa parhaan esikoisdekkarin tittelin vuosittain. Voittaja valittiin vuonna 2021 ilmestyneiden kotimaisten fiktiivisten esikoisjännityskirjojen joukosta.
Suomen murhaavin kustantamo
Kustantamo Myllylahdelle esikoisdekkarivoitto oli jo kolmas. Hattutemppu on syntynyt neljän vuoden sisään, kun esikoisdekkarin kunniakirjan ovat napanneet Tuire Malmstedt (Pimeä jää, 2018) ja Pekka Hyyti (Tummat pilvet eilisen, 2019).
– Milka Hakkaraisen kirja sijoittuu hienoon jatkumoon. Nämä kolme eri voittajadekkaria ovat tyylilajiltaan ja miljööltään erilaisia, mutta yhteistä on vahva jännite, mukaansatempaavuus ja puhuttelevuus. Olemme kaikista dekkaristeistamme kovin ylpeitä, ja iloisia Murhamylly-dekkarisarjamme vakiintuneesta asemasta kotimaisessa jännitys- ja rikoskirjallisuudessa, kertoo kustannuspäällikkö Niina With.
Parhaan esikoisdekkarin kunniamaininta on Within mielestä tärkeä tunnustus.
– Kaiken kaikkiaan on hienoa, että Suomessa nostetaan esille lahjakkaita esikoisdekkaristeja sekä tämän kisan että myös median kautta. Tämä palvelee vahvasti myös uusia elämyksiä hakevia lukijoita, With toteaa.
Kestääkö vatsasi nykydekkareita?
Ei verta rantaa rakkaampaa on perinteinen murhatarina, joka sijoittuu pieneen ruotsinsuomalaiseen yhteisöön. Ruotsissa asuvalle Hakkaraiselle miljöö oli luonteva valinta. Ruotsinsuomalaisen identiteetin ruoppaus on kerännyt kiitosta muun muassa Helsingin Sanomissa.
– Ruotsinsuomalaisia ei juuri Suomen mediassa nähdä, me emme ole median kannalta kiinnostavia. Myöskään ruotsinsuomalaisiin dekkareihin en ole itse aiemmin törmännyt. Olen saanut Ruotsissa asuvilta suomalaisilta paljon lukijapalautetta ja kiitosta, kirjan arkisiin tilanteisiin on samastuttu.
Ei verta rantaa rakkaampaa edustaa perinteistä cozy crimea: murhia tapahtuu, mutta väkivallalla ei mässäillä. Hakkarainen on iloinen tällä hetkellä näkyvillä olevasta hienoisesta cozy crimen suosion kasvusta.
– Pehmeämpien dekkareiden nousu on mielestäni hyvä asia, ei ainoastaan oman kirjoittamiseni kannalta vaan myös yleisesti. Aika moni tuttu on sanonut, ettei tahdo vatsa kestää enää kaikkia nykydekkareita, sarjoissa ja leffoissa ”splatterointi” alkaa mennä jo väkivaltapornon puolelle.
Ei verta rantaa rakkaampaa saa tässä kuussa jatko-osan. Helmikuussa ilmestyvä Maa kauhein isien jatkaa esikoisdekkarissa esiteltyjen hahmojen tarinaa.
Raadin perustelut:
Milka Hakkaraisen esikoisdekkari on osin tragikoominenkin tarina suomalaisyhteisöstä Ruotsissa ja yhteisön vaalimista arvoista. Tekijä avaa kirpeällä tyylillä kipeistä asioista vaikenemisen kulttuuria.
Päähenkilö, entinen rikostoimittaja Rosa intoutuu penkomaan vanhoja ja uusia salaisuuksia. Hän hakee tuekseen vastahakoisen poliisin, Janin, jonka suvun tarinasta paljastuu kauan varjeltuja salaisuuksia. Molemmat ovat virkistävän tuoreita hahmoja dekkarikirjallisuudessa. Heidän tutkittavakseen päätyy rikos jos toinenkin.
Teoksen vahvuus on psykologinen jännite, jota jokainen ulkomailla asuva kokee. Suomalaisuus muodostuu verhoksi henkilöiden ja muun maailman välillä. Lukija saa myötäeläen pohtia, kuka minä olen, ja olenko suomalainen vai ruotsalainen.
Vuoden esikoisdekkari-palkinnosta lisää: https://dekkariseura.fi/2022-palkitut/
Arvostelukappalepyynnöt ja haastattelupyynnöt: maija@myllylahti.fi
Lisätietoja: kustannuspäällikkö Niina With, niina@myllylahti.fi
Mikko Within Saakelin satanen Topelius-ehdokkaaksi
Mikko Within Saakelin satanen Topelius-ehdokkaaksi
Liminkalainen Mikko With halusi kirjoittaa kirjan, joka ei aliarvioi nuorta lukijaa. Saakelin satanen on noussut hienosti koulujen lukulistoille ja nyt myös Topelius-ehdokkaaksi.
Mikko Within nuortenkirja Saakelin satanen (Myllylahti 2021) kisaa vuoden parhaan nuortenkirjan tittelistä. Topelius- palkintoehdokkuus tuli kirjailijalle puun takaa.
– Onhan tämä kirjailijanurani isoin tunnustus tähän mennessä. Ensimmäinen kirjani Vaimoni vasen rinta ja muuta sairasta oli ehdolla Storytelin vuoden parhaaksi äänikirjaksi kategoriassa ”Tietokirjallisuus ja elämäkerrat”.
Ehdokasluettelo on Within mielestä kiinnostavan monipuolinen.
– Listalta löytyy fantasiakirja, säeromaani, novellikokoelma ja pakolaisuutta käsittelevä lukuromaani. Myös aiheet ovat aika isoja ja monipuolisia, on pakolaiskriisiä ja seksuaalisuuden moninaisuutta. Omani edustaa tässä porukassa ehkä sitä ”tavisromaania”, jolla houkutellaan nuoria lukemaan.
Vahingossa nuortenromaaniksi
Within ei ollut alun perin tarkoitus kirjoittaa nuortenromaania. Tekeillä oli aikuisten romaani, joka lähti liikkeelle ajatusleikistä.
– Mitä jos ihan tavallisen tyypin pitäisi tehdä rikos suunnittelematta ja nopealla aikataululla? En halunnut kuitenkaan kirjoittaa murhamysteeriä. Lähikaupan ryöstäminen taas tuntui riittävän pieneltä ja sympaattiselta rikokselta, mistä lähteä liikkeelle. Mutta miksi se piti ryöstää? Miksi on pakko tehdä rikos, jos ei halua? Tämän kysymyksen ympärille juoni lähti rakentumaan.
Jostain syystä kirjoittaminen ei kuitenkaan edennyt. Ennen kuin yhdellä iltalenkillä jokin loksahti pään sisällä kohdalleen.
– Tajusin äkkiä, että kirjoittamani teos ei ole aikuisten romaani vaan nuortenkirja. Palasin lenkiltä kotiin, tein tarvittavat muutokset jo aloitettuun käsikirjoitukseen ja äkkiä teksti lähti syntymään ihan eri moodilla.
Houkuttelua lukemaan
Siirtyminen nuortenkirjan kirjoittajaksi ei kuitenkaan käynyt ihan ongelmitta. Eniten Withiä hirvitti ajatus olla se setä, joka kertoo, miten maailma makaa.
– Tein kovasti töitä sen eteen, ettei kirjastani tulisi sellainen sormi pystyssä osoitteleva teos, jossa setä kertoo nuorisolle, mitä saa tai ei saa tehdä. Omat lapset lukivat kuitenkin käsikirjoituksen Paras palaute oli, että sinähän näköjään ymmärrät, mitä nuorten päässä liikkuu – miksi se ei näy in real life?, With naurahtaa.
Saakelin satasen With toivoo antavan lukuintoa niin nuorille kuin aikuisillekin.
– Aika paljon nuorille on tarjolla seitsemänsataasivuisia fantasiakäännösromaaneja. Nämä ovat mahtavia romaaneja, jos niihin tarttuu jo ennestään vahva lukija. Oman kirjani miellän myös aloittelevien lukijoiden kirjaksi. Tässä teoksessa liikkeelle lähdetään heti ja juoni menee koko ajan eteenpäin. Vähän vähemmänkin lukeva siis toivon mukaan kiinnostuu, ja jaksaa viedä lukemista eteenpäin.
Nuortenkirjoilla ei myöskään ole yläikärajaa.
– Tämän päivän nuortenkirjat kestävät aikuisten käsissä paljon paremmin kuin oman nuoruuden viisikot tai Dana-tytöt. Niiden lukeminen aikuisiällä tuntuisi aika kornilta. Tämän päivän nuortenkirjoissa taas on todella laadukkaita teoksia, jotka herättävät ajatuksia ja käsittelevät hankaliakin asioita. Aika moni tuttu on viihtynyt Satasen parissa, vaikka ei enää olekaan nuortenkirjojen kohderyhmää, With vinkkaa.
Topelius-palkinto julkistetaan 14.1.2022.
Johtolanka-ehdokas Milka Hakkarainen: Olen iloinen, että cozy crime on nousussa
Johtolanka-ehdokas Milka Hakkarainen: Olen iloinen, että cozy crime on nousussa
Vuoden Johtolanka-palkinnon finalistit on julkistettu. Dekkarikustantamo Myllylahden riveistä kuuden finalistin joukkoon ponnisti Milka Hakkarainen teoksellaan Ei verta rantaa rakkaampaa.
– Kun tieto ehdokkuudesta tuli, luulin ymmärtäneeni väärin. En edes tiennyt, että Johtolanka-ehdokkaaksi voi päästä esikoisdekkarilla enkä ollut uskaltanut unelmoida koko asiasta. Tämä on itselleni tosi iso juttu, Milka Hakkarainen kuvailee tuntemuksiaan.
Suomen dekkariseura jakaa Johtolanka-palkinnon helmikuussa 2022. Voittaja valitaan vuonna 2021 ilmestyneiden kotimaisten fiktiivisten jännityskirjojen joukosta.
Ruotsissa asuva Hakkarainen on seurannut Johtolanka-kilpailua monta vuotta. Joukossa on tuttuja nimiä.
– Vainajat eivät vaikene on tullut mediassa vastaan tänä syksynä usein ja Niko Rantsi ja Matti Remes ovat totta kai tuttuja isoja nimiä. On kyllä upeaa olla tässä porukassa.
Koska ensimmäinen tunne ehdokkuudesta oli yllätys ja epäusko, kesti hetken päästä juhlimistaajuudelle.
– Kavereiden kanssa tuijotimme uutista Dekkariseuran sivuilla ja pyysin toisia vakuuttamaan, että oikeasti, olenko ehdokkaana. Menihän se lopulta jakeluun. Poksautettiin skumppa ja joimme kuohuvaa ulkona pipot päässä, Hakkarainen naurahtaa.
”Ruotsinsuomalaisia ei juuri Suomen mediassa näy”
Ei verta rantaa rakkaampaa on perinteinen murhatarina, joka sijoittuu pieneen ruotsinsuomalaiseen yhteisöön. Ruotsissa asuvalle Hakkaraiselle miljöö oli luonteva valinta. Ruotsinsuomalaisen identiteetin ruoppaus on kerännyt kiitosta muun muassa Helsingin Sanomissa.
– Ruotsinsuomalaisia ei juuri Suomen mediassa nähdä, me emme ole median kannalta kiinnostavia. Myöskään ruotsinsuomalaisiin dekkareihin en ole itse aiemmin törmännyt. Olen saanut Ruotsissa asuvilta suomalaisilta paljon lukijapalautetta ja kiitosta, kirjan arkisiin tilanteisiin on samastuttu.
Ei verta rantaa rakkaampaa edustaa perinteistä cozy crimea: murhia tapahtuu, mutta väkivallalla ei mässäillä. Hakkarainen on iloinen tällä hetkellä näkyvillä olevasta hienoisesta cozy crimen suosion kasvusta.
– Pehmeämpien dekkareiden nousu on mielestäni hyvä asia, ei ainoastaan oman kirjoittamiseni kannalta vaan myös yleisesti. Aika moni tuttu on sanonut, ettei tahdo vatsa kestää enää kaikkia nykydekkareita, sarjoissa ja leffoissa ”splatterointi” alkaa mennä jo väkivaltapornon puolelle. Itse luen paljon kauhugenreä, mutta itselleni jännitys ja kauhu eivät perustu väkivaltaan, vaan jännite on osattava rakentaa vähän hienovaraisemmin.
Viihteellisen dekkarin kirjoittaminen herätti kuitenkin myös epävarmuutta.
– Mietin paljon, voiko dekkaria oikeasti kirjoittaa vähän humoristisesti. Mutta hahmot alkoivat elää omaa elämäänsä ja kun kirjoitin, saatoin vain naureskella mukana. Huumorista ja dekkarin keveydestä olen saanut myös hyvää palautetta.
Ei verta rantaa rakkaampaa saa keväällä jatkoa. Helmikuussa ilmestyvä Maa kauhein isien valmistui juuri ennen tietoa Johtolanka-ehdokkuudesta.
– Maanantaina tein viimeiset muutokset ja siirtelin pilkkujen paikkoja. Tiistaina tuli tieto palkintoehdokkuudesta. Ihan hyvä, ettei käsikirjoitukseen voi tehdä enää muutoksia, koska tuntuu, että nyt varmaan viilaisin käsikirjoitusta jonkinlaisessa paniikissa, Hakkarainen naurahtaa.
Johtolanka-palkinnon voittaja julkistetaan helmikuussa 2022.
Raadin perustelut:
Milka Hakkarainen: Ei verta rantaa rakkaampaa (Myllylahti)
Milka Hakkaraisen esikoisdekkari on osin tragikoominenkin tarina suomalaisyhteisöstä Ruotsissa ja yhteisön vaalimista arvoista. Tekijä availee kirpeästi kipeistä asioista vaikenemisen kulttuuria. Päähenkilö toimittaja Rosa intoutuu penkomaan vanhoja ja uusia salaisuuksia ja hakee tuekseen vastahakoisen Janin, molemmat ovat virkistävän tuoreita hahmoja dekkarikirjallisuudessa.
Johtolanka-palkinnosta lisää: dekkariseura.fi/johtolanka2022ehdokkaat
Arvostelukappalepyynnöt: maija@myllylahti.fi
Lisätietoja: kustannuspäällikkö Niina With, niina@myllylahti.fi, puh 050-538 7088
Myllylahdelle Johtolanka- ja Topelius-ehdokkuudet
Myllylahdelle Johtolanka- ja Topelius-ehdokkuudet
Kustantamo Myllylahti kilpailee vuoden parhaan dekkarin ja parhaan nuortenkirjan titteleistä.
Kustantamon kirjoista nousivat ehdokkaat Johtolanka-palkinnon ja Topelius-palkinnon finalistien joukkoon.
– Myllylahti on tunnettu nimenomaan dekkareiden ja lasten- ja nuortenkirjojen kustantamona. Siksi olemme erittäin tyytyväisiä, että juuri näihin kirjoihin erikoistuneet kilpailuraadit ovat teoksemme ehdokaslistoille nostaneet, toteaa kustannuspäällikkö Niina With.
Ruotsinsuomalaisuuden kuvaus dekkaripalkintoviisikkoon
Johtolanka-palkintoehdokkaaksi kohosi Milka Hakkaraisen esikoisdekkari Ei verta rantaa rakkaampaa. Suomen dekkariseuran Johtolanka-palkinto myönnetään vuosittain edellisen vuoden parhaasta kotimaisesta fiktiivisestä jännityskirjasta.
Milka Hakkaraisen esikoisdekkari on osin tragikoominenkin tarina suomalaisyhteisöstä Ruotsissa ja yhteisön vaalimista arvoista. Tekijä availee kirpeästi kipeistä asioista vaikenemisen kulttuuria. Päähenkilö toimittaja Rosa intoutuu penkomaan vanhoja ja uusia salaisuuksia ja hakee tuekseen vastahakoisen Janin, molemmat ovat virkistävän tuoreita hahmoja dekkarikirjallisuudessa.
Johtolanka-kilpailun voittaja julkistetaan helmikuussa 2022.
Nuoren miehen kasvutarina Topelius-ehdokkaaksi
Helmikuussa jaettavan Topelius-palkinnon ehdokkaiden joukkoon nousi Myllylahdelta kirjailija Mikko With. Within teos Saakelin satanen on kirjoittajan ensimmäinen nuortenkirja. Vaimonsa rintasyövästä kertoneella Vaimoni vasen rinta ja muuta sairasta –teoksella debytoinut With sai raadilta kiitosta uskottavasta kerronnastaan.
Vauhdikas ja hulvaton seikkailukertomus kuvaa nuoria uskottavasti: se tunnistaa nuorten maailman niin kirjan henkilöinä kuin lukijoina. Romaanissa on hyvä imu ja rautainen juoni. Saakelin satanen on uskottava kertomus siitä, miten kahdelle kaverukselle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin lähikaupan ryöstäminen. Kerronnan täsmälliset yksityiskohdat ja nuoren pojan väkevä elämä tekevät mahdottomaksi romaanin tapahtumien kyseenalaistamisen. Teoksella on voimakas sisäinen kerronta ja kuvailu elokuvamaisen elävää. Kieli on tarkkaa ja yksinkertaisuudessaan täsmällistä.
Topelius-palkinto jaetaan 14.1.2022.
Lisätietoja: kustannuspäällikkö Niina With, niina[ät]myllylahti.fi, puh. 0505387088
Viestinnän yhteystiedot: maija[ät]myllylahti.fi, puh. 050 5680 332
Kevään 2022 kirjaesite on julkaistu!
Kevään 2022 kirjaesite on julkaistu!
Esitteen saat avattua tästä. (Linkki esitteeseen Issuu-palvelussa.)
Äidinkielenopettajien Nuori Aleksis -palkinto forssalaiselle Elisa Niemiselle
Äidinkielenopettajien Nuori Aleksis -palkinto forssalaiselle Elisa Niemiselle
Kirjailija Elisa Nieminen on valittu Nuori Aleksis 2021 -palkinnon saajaksi romaanillaan Rikki revityt (Myllylahti, 2020). 1500 euron rahapalkinnon myöntää Äidinkielen opettajien liitto.
– Olin töissä kahvitauolla, kun luin kustantajan sähköpostin, jossa sain tietää ehdokkuudestani. Teki kyllä mieli hyppiä pitkin seiniä ja tuulettaa, mutta olimme juuri saaneet päiväkodissa lapset päiväunille, joten oli pakko hillitä itsensä, esiopetuksessa työskentelevä Elisa Nieminen naurahtaa.
– Olin kyllä jo todella otettu tuosta ehdokkuudesta – sain olla viiden finalistin joukossa, jossa mukana oli muun muassa oma esikuvani Salla Simukka. Voitto tuntui aluksi hyvin epätodelliselta ja kesti hetki uskoa, että se on oikeasti totta. Olen tästä palkinnosta kyllä äärimmäisen otettu ja kiitollinen.
Rikki revityt -teoksen kirjoittaminen oli Niemiselle sekä raskas että rakas projekti. Niemisen aiempaan tuotantoon kuuluu nuoremmille suunnattuja hyvän mielen teoksia kuten Lotta Torvinen -sarja.
– Kesti aika kauan ennen kuin Rikki revityt -kirjan tarina löysi oikean rakenteen ja siitä kuoriutui esiin se, mitä halusin lukijalle näyttää. Samaan aikaan oli mielenkiintoista ja antoisaa hypätä tähän maailmaan ja näiden henkilöiden pään sisään, vaikkakin heistä moni kävi kirjassa todella syvissä vesissä. Kirjoittaessa itse aina odotti, miten tarina tulee etenemään.
Niemiselle palkinnossa on parasta se, että valitsijaraadissa istuvat juuri nuoret.
– Valinnan teki juuri se kohderyhmä, jolle kirjan tein. Tuntuu aivan mahtavalta, kun oma kirja tulee valituksi nuorten suosikkikirjaksi kaikista kotimaisista 2020 ilmestyneistä nuortenkirjoista. Se motivoi itseäni valtavasti kirjoittamaan jatkossakin nuortenkirjoja.
Lisätietoja:
Kustantamo Myllylahti, kustannuspäällikkö Niina With, tel. 050 538 7088, niina@myllylahti.fi
Kirjailija Elisa Nieminen, eliza.nieminen@gmail.com
Elisa Niemisen kirja ”Rikki revityt” valittu Yläkoulun Nuori Aleksis 2021 -kirjallisuuspalkinnon ehdokkaaksi
Elisa Niemisen kirja ”Rikki revityt” valittu Yläkoulun Nuori Aleksis 2021 -kirjallisuuspalkinnon ehdokkaaksi.
Alla Äidinkielen opettajain liiton tiedote.
Elisa Niemisen ”Rikki revityt” -kirjaan voit tutustua tästä.
—
Yläkoulun Nuori Aleksis 2021 -kirjallisuuspalkinnon ehdokkaat valittu
Keväällä 2021 käynnistyi jo toinen yläkoulun oppilaille suunnattu Nuori Aleksis -projekti. Kymmenet nuoret lukivat kevään ja kesän aikana pinoittain nuorille suunnattuja, kotimaisia tieto- ja kaunokirjoja. Ahkerimmat lukivat kaikki listan 62 teosta. Tämän vuoden Nuori Aleksis -palkinnon saajaksi ovat ehdolla
Anne-Maija Aalto: Korento, Otava
Meri Luttinen: Myrskynsilmä, WSOY
Anniina Mikama: Tinasotamiehet, WSOY
Elisa Nieminen: Rikki revityt, Myllylahti
Salla Simukka: Lukitut, Tammi.
Yläkoulun Nuori Aleksis on Äidinkielen opettajain liiton myöntämä kirjallisuuspalkinto, jonka saajan valitsee yläkoulun oppilaista koostuva raati. Esiraati, johon tänä vuonna kuului 60 oppilasta ympäri Suomen, on perehtynyt kevään ja kesän aikana viime vuonna ilmestyneisiin kotimaisiin kauno- sekä tietokirjallisiin teoksiin omien mieltymystensä mukaan. Jokainen esiraatilainen luki vähintään 15 teosta; keskimäärin esiraatilaiset lukivat 22 kirjaa.
Esiraadin viisi parasta lukijaa muodostavat loppuraadin, joka kokoontuu syyskuussa yhteen valitsemaan Nuori Aleksis -palkinnon saajan.
Loppuraatiin kuuluvat
Julia Berg, Helsingin normaalilyseo
Fanni Karjalainen, Kajaanin lyseo
Eerika Mäki, Sydän-Laukaan koulu
Lotta Sainio, Sammon koulu
Saana Väike, Karan koulu.
Nuori Aleksis -kirjallisuuspalkinnon saaja palkitaan 1 500 euron rahapalkinnolla. Palkinnon jakaa Äidinkielen opettajain liitto.
Yläkoulun Nuori Aleksis -projektin tavoitteena on paitsi löytää nuorten kirjasuosikki myös innostaa nuoria lukemaan ja keskustelemaan kirjallisuudesta. Vaikka lukemisen vähenemisestä ja lukutaidon heikkenemisestä puhutaan laajalti, on meillä myös nuoria, jotka ovat kiinnostuneita kirjallisuudesta ja lukevat paljon. Yläkoulun Nuori Aleksis -projekti nostaa heidät esiin!
Viime vuonna yläkoulun Nuori Aleksis -palkinnon sai Marisha Rasi-Koskisen teos Auringon pimeä puoli.
Helmet-lukuhaaste nuortenkirjoilla? Kyllä kiitos!
Helmet-lukuhaaste nuortenkirjoilla? Kyllä kiitos!
Suoritatko Helmet-lukuhaastetta? Haluaisitko lukea myös nuortenkirjoja haasteen eri kohtiin? Hienoa, niin mekin! Pyysimme apuun kirjailija ja kirjavinkkari Sini Helmisen, joka listasi meille sopivat kirjat eri haastekohtiin lasten- ja nuortenkirjojen sekä YA:n kattavasta valikoimasta.
1. Kirjassa kirjoitetaan päiväkirjaa:
Maarit Nurmi: Eemun tarinoita -sarja
2. Kirjan on kirjoittanut opettaja:
Heidi Silvan: Puhu, Nelli, Puhu
3. Historiallinen romaani:
Raili Mikkanen: Kunhan ei nukkuvaa puolikuollutta elämää
4. Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan:
Elisa Nieminen: Rikki revityt
5. Kirja liittyy tv-sarjaan tai elokuvaan:
Salla Simukka: Lukitut
6. Kirja kertoo rakkaudesta:
Marja-Leena Tiainen: Rakas Natasha
7. Kirjassa on kaveriporukka:
Heidi Silvan: Operaatio Hardcore Ysäri
8. Kirja, jossa maailma on muutoksessa:
Emma Luoma: Perhosten aika
9. Kirjailijan etunimi ja sukunimi alkavat samalla kirjaimella:
Aino-Maija Aalto: Korento
10. Kirjan nimessä on numero:
Linnea Parkkonen: 112 vihaan itseäni
11. Kirja kertoo köyhyydestä:
Sari Peltoniemi: Täältä minä karkaan
12. Kirjassa ollaan metsässä:
Sini Helminen: Kaarnan kätkössä
13. Kirja liittyy teatteriin, oopperaan tai balettiin:
Teija Huusko: Balettia, Alina!
14. Kirja on osa kirjasarjaa:
Anu Holopainen: IIK! 5, Plattilan noita
15. Kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi:
Timo Parvela: Ella ja kaverit etäkoulussa
16. Kirjassa eletään ilman sähköä:
J.S. Meresmaa: Mifonki-sarja
17. Kirjan nimessä on kirjan päähenkilön nimi:
Niina Hakalahti: Mitä kuuluu, Tuukka-Omar?
18. Kirja kertoo sateenkaariperheestä:
Sari Luhtanen: Isadella, Sydän kylmänä
19. Kirjassa leikitään:
Leea Simola: Siri ja hyytävä naparetki
20. Kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka on harvinainen:
Karin Erlandsson: Helmenkalastaja
21. Kirja liittyy johonkin vuodenaikaan:
Elina Jasu: Kohti kinoksia
22. Kirjassa ajetaan polkupyörällä:
Mikko With: Saakelin satanen
23. Kirja, jota luet ulkona:
Satu Kontinen ja Laura Ertimo: Vesi
24. Kirjan nimessä on kysymysmerkki tai huutomerkki:
Marja Aho: Kaikki menee, Jessiina!
25. Kirjan on kirjoittanut kaksi kirjailijaa:
Marvi ja Merja Jalo: Jesse keskiaikakoira
26. Elämäkerta henkilöstä, joka on elossa:
Noora Koponen: Jos mä oon oikee
27. Kirjan päähenkilö on eläin:
Maami Snellman: Jaakko Enkeli Lentokenttä katoaa
28. Kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä:
Maria Laakso: Taltuta klassikko
29. Kirjan henkilön elämä muuttuu:
Elina Pitkäkangas: Hukan perimät
30. Kirja on julkaistu kirjoittajan kuoleman jälkeen:
Seita Vuorela: Lumi
31. Jännityskirja tai dekkari:
Janne Mäkitalo: Pääkallokiitäjät
32. Kirjan kansikuvassa tai takakannen tekstissä on kissa:
Joanna Heinonen: Herkko ja kukoistavien kukkien salaisuus
33. Kirjassa opetetaan jokin taito:
Päivi Lukkarila: Kuinka saavutetaan zanshin
34. Kirjassa tarkkaillaan luontoa:
Martti Linna: Isän luokse
35. Kirja, jonka ilmestymistä olet odottanut:
Merja Toppi: Jäätävä sarjaimuttaja
36. Kirjassa liikutaan ajassa:
Mikko Koiranen: Nauhoitettava ennen käyttöä
37. Kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa:
Sini Helminen: Hurme
38. Kirja on käännetty hyvin:
Jessica Townsend: Nevermoor, Morriganin koetukset
39. Kirjassa kuunnellaan musiikkia:
Heidi Silvan: John Lennon minussa
40. Kirjassa kerrotaan eläinten oikeuksista:
Reetta Niemelä ja Sanna Pelliccioni: Älä vihaa minua
41. Kirjassa matkustetaan junalla:
Erika Vik: Hän sanoi nimekseen Aleia
42. Satukirja:
Arja ja Emma Puikkonen: Löytölintu
43. Kirjassa ei kerrota sen päähenkilön nimeä:
Erlend Loe: Supernaiivi
44. Kirjassa on reseptejä:
Elisabeth Acevedo: Kaikki kaikessa
45. Kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija:
Åsa Larsson: Pax, Loitsusauva
46. Kirjassa syödään herkkuja:
Vuokko Hurme: Karkkikirja
47.-48. Kaksi kirjaa, jotka kertovat samasta aiheesta:
Jenna Kostet ja Kaisu Sandberg: Milli, Mölli ja surunmaalaaja
sekä
Sanna Pelliccioni, Maami Snellman ja Kiti Szalai: Muistan sinua rakkaudella
49. Kirja on julkaistu vuonna 2021:
Suvi Nurmi: Unissamatkaaja
50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä:
J.S. Meresmaa: Dodo
Tommi Laihon kirjailijahaastattelu
Tommi Laihon kirjailijahaastattelu
Tommi Laiho on kirjoittanut huikean ”Uhanalaiset”-dekkarin.
Kirsi Hietanen (Kirsin kirjanurkka) kävi haastattelemassa Tommia hänen esikoisdekkaristaan.