Näin innostut lukemisesta

Lukeminen on kuin uuteen kaveriin tutustumista. Kolme kirjailijaamme kertoo, miten koululainen, nuori tai kuka tahansa voi innostua kirjoista ja löytää uutta luettavaa. Lue Sini Helmisen, Heidi Silvanin ja Janne Mäkitalon kirja- ja lukemisvinkit.

Kaikki tietävät, että lukeminen on hyödyllistä. Mutta miksi lukeminen on hauskaa?

Sini: Lukemisessa parasta on se, että lukemalla pääsee astumaan muihin maailmoihin ja toisten ihmisten nahkoihin. Elokuvaa katsellessa näet kaukaa, miten sankari hyppää vesiputoukseen tai väistelee luoteja; kirjaa lukiessa saat eläytyä siihen, miltä vaikkapa lentäminen tai ensisuudelma tuntuvat. Voit olla kuka tahansa, tehdä mitä tahansa – ja aina kirjan kannen voi vain sulkea ja hypätä uuteen seikkailuun.

Heidi: Lukeminen on kuin uuteen kaveriin tutustumista: aluksi tuntuu vieraalta, mutta hetken kuluttua kaveriin kiintyy. Mikäs sen hauskempaa kuin uusien kavereiden löytäminen!

Janne: Lukeminen ruokkii mielikuvitusta ja sen avulla voi kohdata asioita, joita ei reaalimaailmassa ole kenties mahdollista tavoittaa. Saat uusia kokemuksia ja elämyksiä!

Miten lukemiselle voi löytää aikaa ja miten lukemisessa pääsee alkuun?

Sini: Muiden kiireiden keskellä voi välillä tuntua, että on aina aikaa katsoa yksi Youtube-video, mutta ei lukea kokonaista kirjaa. Hyvä vinkki on pitää aina kirjaa mukana ja nautiskella siitä palasen silloin kuin ehtii, vaikka bussissa tai kaveria odotellessa. Jos kirjan paksuus ahdistaa, sarjakuvat ja runot ovat hyviä haukkapaloja, jotka kasvattavat lukemisen nälkää.

Heidi: Mitä jos vaihtaisi nettiselailun vaikkapa illalla ennen nukkumaanmenoa kirjaan? Tai kokeilisi e-kirjan lukemista? Äänikirjaa? Kun tarina vie, aikaa tarinan pariin palaamiseen alkaa kummasti löytyä.

Janne: Ensimmäinen ohje on antaa kirjalle mahdollisuus. Älä luovuta ensimmäisen tai toisen sivun kohdalla, vaan lue ainakin luku loppuun. Pieni kärsivällisyys voi avata tien jännittävälle ja mielenkiintoiselle tarinalle. Lue vaikka joka ilta pieni pätkä.

Mistä koululaiset ja nuoret voivat löytää lukuvinkkejä?

Sini: Lukuvinkkejä kannattaa käydä kysymässä kirjastosta erityisesti meiltä lasten ja nuorten kirjavinkkareilta, koska voimme sitten keksiä, mikä on kenellekin se oikea kirja. Lasten- ja nuortenkirjoja esittelevä Lukufiilis-lehti löytyy myös netistä, ja siihen kirjoittavat myös nuoret itse kirjavinkkejä. Vanhemmille nuorille ja nuorille aikuisille suosittelen minun ja Elina Pitkäkankaan Youtube-kanavaa For YA, jossa on nuortenkirjavinkkejä, kirjailijavieraita ja YA-kirjakeskustelua. For YA:sta löytyy myös kirjoittamisneuvoja itse kirjailijaksi halajaville.

Heidi: Perinteisesti lukuvinkkejä saa kirjastosta, netistä, kavereilta… Lisäksi suosittelen tutkimaan tarkkaan myös opettajan antaman kirjalukulistan. Listalle ei valita kirjoja sen mukaan, mitä kukaan ei lukisi, ellei koulun vuoksi olisi pakko, vaan listoille valitut kirjat on tarkkaan harkittu sen mukaan, mikä olisi hyvää, hauskaa, kiinnostavaa ja sopivaa luettavaa kullekin ikäryhmälle.

Janne: Kyselepä kirjastosta, äidinkielenopettajilta ja etenkin vertaisilta. Someen voisi heittää lukuvinkkejä paljon lisää ja tehdä kirjojen lukemisesta in-juttua nuorten keskuuteen!

Mitä kirjaa suosittelet yläkouluikäiselle tai nuorelle?

Sini: Voisin suositella tuhansittain kirjoja, joten minun on nyt yritettävä hillitä itseni! Tällä hetkellä suosittelen varhaisnuorille erityisesti Jessica Townsendin Nevermooria, Siri Pettersenin Kuplaa sekä Vuokko Hurmeen Kiepausta. Yläkoululaisille suosittelen näitä kirjoja: Angie Thomasin Viha jonka kylvät, Karen M. Mcmanusin Yksi meistä valehtelee ja Siiri Enorannan Tuhatkuolevan kirous. Kankeasti lukevalle varhaisnuorelle saattaisi sopia Max Brallierin Maailman viimeiset tyypit ja yläkoululaiselle taas Jyri Paretskoin K15.

Heidi: Riippuu nuoresta, sillä kaikki eivät tykkää samasta. Sen sijaan kaikenlaisia kirjoja kannattaa kokeilla! Kirjat ovat siinäkin mielessä ihania, että kirja ei suutu, jos lukija jättää sen kesken.

Janne: Ulkomaalaisista Louis Sacharin Paahde tuntuu kolahtavan monelle. Kotimaisista tarjontaa on paljon fantasiasta realistisiin tarinoihin. 

Kenelle sinun uusin kirjasi sopii ja miksi se kannattaisi lukea?

Sini: Maan povessa sopii muiden Väkiveriset-kirjojeni tapaan kaikille kuudesluokkalaisesta ylöspäin, erityisesti yläkouluun ja lukioon sekä YA-kirjojen ystäville. Maan povessa kokoaa yhteen edellisten kirjojeni hahmot ja teemat. Jännittävä panttivankidraama, hersyvä huumori ja romantiikan hippuset yhdistyvät kotimaisesta mytologiasta ammentavaan reaalifantasiaan. Maahisten, näkkien ja metsänneitojen lisäksi kirjoitan ajankohtaisista ympäristöongelmien ja nuorten radikalisoitumisen teemoista.

Heidi: Tytti Seckelinin elämä ja esikoisteos sopii erityisesti tytöille, joiden oma päänsisäinen maailma on rikkaampi kuin kukaan ulkopuolinen ikinä arvaisi; kenties tuleville kirjailijoille tai niille, joiden on joskus vaikea löytää omaa paikkaansa ihmisjoukoissa. Kirja kannattaa lukea jo sen vuoksi, jotta muistaa, että jokainen ihminen on oman elämänsä päähenkilö. Ketään ei ole luotu sivuhenkilöksi. Niin, ja että kaikki on mahdollista. Ihan kaikki.

Janne: Pääkallokiitäjät ja salaisuus Kanarialla sopii seikkailunjanoisille lapsille ja nuorille noin vitosluokkalaisista kasiluokkaan. Kirja sopii myös vanhemmille, sillä tällä kertaa Pääkallokiitäjät-seikkailun ohella esiin nousevat myös lasten oikeudet.

Eemut innostavat lukemaan ja kirjoittamaan – näin kirjasarja syntyi ja näin se jatkuu

Helsinkiläinen Maarit Nurmi tekee opettajansijaisuuksia alakouluissa ja kirjoittaa myös suuren suosion saanutta Eemun tarinoita -kirjasarjaa alakouluikäisille. Tervetuloa tutustumaan Eemuihin, kirjoihin, jotka sopivat kaikille nuorille lukijoille.

Mistä sait idean Eemu-kirjoihin?
Olen jo pitkään halunnut kirjoittaa lastenkirjoja. Kun siirryin töihin koulumaailmaan, huomasin pian, että luokissa on aina muutama oppilas, joka ei millään löydä luettavaa. Halusin kirjoittaa lämminhenkisen kirjasarjan, johon melkeinpä kenen vain alakoululaisen on helppo tarttua, oli lukutaito millainen tahansa.

Miten Eemujen tyyli syntyi?
Eemun tarinoissa on minäkertoja, joka kirjoittaa arkisista tapahtumista koulussa, kotona ja kaveripiirissä. Tällöin lukijan on helppo samastua päähenkilön tunteisiin ja kokemuksiin. Mietin pitkään, kuinka kirjakielistä Eemun teksti voi olla – tai sen pitäisi olla. Kyselin mielipiteitä kirjan kielimuodosta tuttavapiirin lasten vanhemmilta, opettajilta, kielen ammattilaisilta ja kustantajalta. Heidän kommenttiensa pohjalta päädyin siihen, että Eemun tekstissä voi olla joitakin puhekielen piirteitä, mutta pääasiassa se on melko huoliteltua.

On ollut hauska huomata, kuinka tarkoin jo alimpien luokkien oppilaat ovat selvillä puhutun ja kirjoitetun kielen eroista. He ovat ilmoittaneet, että kirjassa on virhe esimerkiksi siinä, kun Eemu kirjoittaa ”Mun parhaat kaverit on tämän näköisiä” eikä ”ovat”. Ei ole oppi mennyt hukkaan!

Tekstin lisäksi myös kirjojen visuaalinen ilme on tärkeä. Aukeamat on rakennettu ilmavan näköisiksi käyttämällä runsasta kuvitusta ja puhekuplia sekä jakamalla teksti lyhyiksi luvuiksi. Tekstin tavoin kuvatkin ovat ”Eemun omaa tekoa”.

Mitä tiedät Eemujen lukijoista? Millaista palautetta olet saanut kirjoista?
Olen kuullut, että nuorimmat Eemuun tutustuneet ovat esikouluikäisiä, joille kirjoja on luettu ääneen, ja vanhimmat ovat alakoulun ylimmillä luokilla. En olisi etukäteen arvannut, että kirjasarjan lukijakunta muodostuisi ikähaitariltaan näin laajaksi. Sarjaa lukevat yhtä innokkaasti niin tytöt kuin pojatkin, vaikka minäkertoja onkin poika. Lisäksi tiedän, että Eemun tarinoita on käytetty kouluissa luokkakirjana sekä suomenkielisten että maahanmuuttajaoppilaiden opetuksessa.

Palautetta olen saanut suoraan lukijoilta, kustantajan kautta sekä lehti- ja blogiarvioista. Kirjoittajana on ollut mukava kuulla, että jollekulle Eemun tarinoiden aloitusosa Musta tulee sankari on ollut ensimmäinen itse luettu lastenromaani, toinen on alkanut kirjoittaa päiväkirjaa Eemun esimerkin innoittamana, kolmas on lukenut kirjat moneen kertaan ja neljäs on kysynyt malttamattomana, milloin seuraava osa tulee. Toki varmasti on niitäkin lukijoita, joista ei ole tullut Eemun ystäviä, mutta näitä kommentteja ei ole minulle asti kantautunut. Sen sijaan olen monesti kuullut, että Eemun tarinat sopivat hyvin ääneen luettaviksi ja että niiden parissa viihtyvät niin lapset kuin aikuisetkin.

Miten Eemun tarina jatkuu?
Neljäs osa Eemun tarinoita ilmestyy elokuussa. Sen nimi on Huijareita ja merirosvoja. Tämänkin jälkeen sarja jatkuu, koska Eemun elämässä sattuu ja tapahtuu kaiken aikaa. Äskettäin olen aloittanut viidennen osan kirjoittamisen.

Miksi lukeminen on niin tärkeää?
Lukeminen ruokkii lapsen mielikuvitusta, kasvattaa sanavarastoa ja avaa lapselle omaa kokemuspiiriä laajemman näköalan maailmaan. Elämä voi nykyään olla hektistä jo pienilläkin lapsilla, mutta lukiessaan lapsi rauhoittuu ja keskittyy yhteen asiaan. Lukeminen edistää myös tunne-elämän kehittymistä, ja lukukokemukset rikastuttavat lasten omaa leikkiä.

Lukutaidosta on hyötyä läpi elämän. Sujuva lukutaito voi parantaa koulumenestystä, ja nykyajan työelämässä luku- ja kirjoitustaitoa tarvitaan melkein tehtävässä kuin tehtävässä. On vaikea keksiä yhtään syytä, miksi lukeminen ei olisi tärkeää!

Miten lasta voi kannustaa lukemaan?
Jo aivan pienellekin lapselle voi lukea säännöllisesti iltasatuja. Perheessä, jossa vanhemmat lukevat paljon, lapsi kasvaa kuin huomaamattaan siihen, että lukeminen on osa arkielämää. Mutta vaikkei itse olisikaan innokas lukija, lukemisen tärkeyttä kannattaa silti korostaa lapselle. Jos omat ideat lapsen ikäkauteen sopivista kirjoista ehtyvät, kirjastosta saa varmasti hyviä vinkkejä.

Kaikista lapsista ei tule kovia lukijoita – mutta kaikkien tulisi silti lukea. Yksi vinkki on sopia lapsen kanssa päivittäinen tai viikoittainen lukutavoite, jonka toteutumista seurataan. Lastenhuoneeseen voi myös askarrella paperisen lukutoukan. Aluksi toukalla on pelkkä pää, mutta jokainen luettu kirja kasvattaa toukan vartaloa. Jos toukka kasvaa lasten mielestä liian hitaasti, sitä voidaan ruokkia koko perheen voimin.

Myös yhteiset lukuhetket perheen kesken ovat hauskoja. On yllättävää, miten paljon on sellaisia lastenkirjoja, joista pitävät sekä lapset että aikuiset. Silloinkin, kun lapsi osaa jo itse lukea, hän nauttii kuunnellessaan vanhempien lukevan hänelle ääneen. Ja voihan lapsikin lukea ääneen perheelleen tai isovanhemmilleen! Lukemisen ei siis tarvitse olla yksinäistä puuhaa, vaan se voi olla koko perheen yhteinen harrastus.

Anu Holopainen kirjoitti kauhuromaanin lapsille: "Lapsena tykkäsin aivan kauheasti lukea pelottavia kirjoja"

Iik! Kauhukännykkä on täällä. Kauhukännykkä on alakouluikäisten kauhuromaani. Se kertoo nimensä mukaisesti kauheasta kännykästä –puhelimesta, joka tuntuu sieppaavan ihmisiä... Kauhukännykkä aloittaa Iik!-kauhukirjasarjan. Esitimme kirjailija Anu Holopaiselle muutaman kauhean kysymyksen.

Mistä sait lasten kauhukirjan idean?
Eräältä toiselta kirjailijalta, joka kerran mainitsi lastensa harmitelleen, kun lapsille suunnattuja kauhukirjoja löytyy niin vähän. Niistäkin suurin osa oli käännöskirjoja, eikä kuulemma aina kovin hyvin suomennettuja, tai sitten ne eivät olleet kovin pelottavia. Mieleeni juolahti, että minähän voisin kirjoittaa kauhua lapsille. Ajatus jäi hautumaan muutamaksi vuodeksi, kunnes päätin tarttua toimeen.

Miten idea tarkentui kännykäksi, jonka ruutuun voi merkillisellä tavalla kadota?
Itse asiassa sain suoraan idean kokonaiseen kirjasarjaan, jonka jokainen osa perustuu kauhuelokuvaklassikoihin – ehkä vain väljästikin tai niin sanotusti inspiraationa. Japanilainen Ringu-elokuva on itselleni yksi pelottavimpia leffakokemuksia, joten siitä oli hyvä aloittaa.

Kenelle suosittelet Kauhukännykkä-kirjaa?
Kaikille jotka haluavat kokea hurjan kauhuseikkailun Sussan, Sakun ja Siirin kanssa!

Suomesta ei juuri löydy esikuvia lasten kauhuromaanille. Entä maailmalta: onko kirjallasi esikuvia tai oletko lukenut lasten kauhukirjallisuutta?
Lapsena tykkäsin aivan kauheasti lukea pelottavia kirjoja. Mieleeni ovat jääneet esimerkiksi Eva Ibbotsonin Pelastakaa kummitukset sekä Otfried Preusslerin Mustan myllyn mestari. En ihan osaa nähdä suoraa esikuvallista yhteyttä näistä Kauhukännykkään, mutta aivan varmasti kaikki luettu vaikuttaa kaikkeen kirjoitettuun.

Entä oletko lukenut aikuisten kauhukirjallisuutta? Mikä kauhukirjallisuudessa kiehtoo?
Teini-ikäisenä hurahdin Stephen Kingiin ja luin hänen tuotantoaan toistakymmentä vuotta. Nykyään en lue enää kovin paljon kauhua, ehkä sitä tuli kulutettua nuorempana riittävästi.

Kauhukirjallisuudessa kiehtoo se, että saa kokea pelkoa, mutta turvallisissa puitteissa. Etenkin kasvuikäisen kohdalla kauhukirjallisuus voi kenties tukea tunteiden säätelyn oppimista, kunhan se on juuri sopivasti pelottavaa. Liian lällystä ei saa niitä värisyttäviä "pelkokiksejä", ja liian kammottavat tarinat taas saattavat olla haitaksi.

Kauhukännykkä aloittaa Iik!-sarjan, jonka toinen osa ilmestyy syksyllä. Haluatko paljastaa vähäsen, mitä toisessa osassa tapahtuu?
Iik!-sarjan kakkososassa kohdataan yksi tunnetuimmista kauhuhahmoista, ihka oikea vampyyri.

• Tutustu Anu Holopaisen Kauhukännykkä-kirjaan tästä!