Helsinkiläinen Pirita Tolvanen (s. 1983, Kuopio) on kuvittaja, joka ei ole koskaan ajanut moottoripyörää – vielä. Aiheen Paroni-kirjaan hän sai myöhästyttyään lennolta Münchenin lentokentällä keväällä 2017. Uutta lentoa odottaessaan hän tapasi moottoriurheiluharrastajan, joka kertoi Jarno Saarisesta ja kehotti Tolvasta tekemään tästä kuvakirjan. Tolvanen vaikuttui Paronin määrätietoisuudesta ja rohkeudesta. ”Jos tarina koskettaa minua, kymmenen vuotta Saarisen kuoleman jälkeen syntynyttä moottoriurheilun ulkopuolista, se koskettaa kyllä muitakin.”

 

---

Kirjailijahaastattelu / 2018

 

Kerro lyhyesti itsestäsi
Olen Pirita Tolvanen, kuvittaja, asun Helsingissä mutta lähtöisin olen Kuopiosta.

 

Miten sinusta tuli kirjailija?
Tiesin jo pienenä ammattini liittyvän visuaalisuuteen, mutta kirjoittaminen on aina kulkenut siinä rinnalla. Se että pääsin tekemään kuvia täysipäiväisesti, vaati monen vuoden panostuksen, ja tuona aikana työskentelin tiedottajana pääosin kulttuurialalla. Sain kirjoittaa paljon, ja olin muun muassa päätoimittajana kolmessa julkaisussa. Yrittäjäksi (ja täysipäiväiseksi kuvittajaksi) ryhdyttyäni tiesin, etten tahdo enää kirjoittaa työajalla. Kirjoittaminen siirtyi niin sanotusti vapaa-ajalle ja koko ajan mielessäni kyti saada itse kirjoittaa ne kirjat, jotka kuvitan – ja ehkäpä jotain muutakin.

 

Mistä saat aiheet kirjoillesi?
Muiden tarinoideni aiheet nousevat koetuista tapahtumista ja tunteista, mutta Paroni sai aiheensa suoraviivaisesti lentokentällä kanssamatkustajalta. Uskon että näin elämä saattaa syöttää lapaan aiheita toistekin, aion pysyä valppaana.

 

Mistä esikoiskirjasi kertoo?
Ratamoottoripyöräilijä Jarno ”Paroni” Saarisesta. Unelmien tavoittelusta, rohkeudesta, jättiläisten voittamisesta, kaukokaipuusta ja vapaudesta.

 

Millainen on kirjoittamisprosessisi?
Kirjoittamisen ja kuvittamisen prosessini ovat erilaisia. Kuvittaminen tapahtuu työpisteeni ääressä, symbioosissa ison näytön ja piirtopöydän kanssa. Siihen minulla on tarkat rutiinit. Kirjoittaminen tapahtuu läppärini kanssa kotona ikkunan ääressä, matkustaessa majapaikan parvekkeella ja niin edelleen. Voisi kai sanoa että vapaus liittyy kirjoittamiseeni tiiviisti. Teen sitä eniten lomaillessa. Paronin tekstit syntyivät kesällä 2017 Pariisissa, kirjoitusretriitissä ystäväni asunnossa Bellevillessä. Kirjoitin ja piirsin aamupäivät, sitten lähdin kaupungin pyörteisiin ja palasin alkuillasta takaisin; jatkoin työtä iltaan saakka.

 

Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Pyrin kirjoittaessa selkeyteen ja tiiviyteen. Kirjoittaminen on ajatusten kirkastamista ja etenkin kuvakirjoissa teksti on ankkuri kaikelle muulle, kuvitus ikään kuin kasvaa siitä ulospäin. Ja suuri paino on myös sillä mitä ei näkyväksi kirjoita.

 

Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi kirjoittamisen saralla?
Jatkaa! Minulla on kaksi fiktiivistä lastenkirjaa työn alla ja mielessä faktapohjainen lastenkirja, joka on hengeltään sukua Paronille. Veikkaan aloittavani sen aiheeseen tutustumisen pian Paronin valmistuttua – ensin varovasti ja salaa itseltänikin.

 

Minkälainen lukija itse olet?
Olen ollut kirjoja kesken jättävä lukija monta vuotta, varmaankin johtuen oman kirjoittaja-kuvittaja-ääneni hakemisen intensiivisyydestä. Muuten luen paljon ja monenlaista: aikakauslehtiä ja uutisia, tietokirjoja ja proosaa. Vaikutuksen tehneitä kirjoja ovat muun muassa Alan Mooren Vartijat, Michael Meyerin Ihmisten vuosi ja Karl Ove Knausgårdin Taisteluni. Lasten- ja nuortenkirjoista rakkaita ovat Leena Laulajaisen Viivi, Ruusunen ja kiinalainen kello sekä Jostein Gaarderin Pasianssimysteerio jonka pelikorttimaailma ei varmaan koskaan poistu päästäni.

 

Kirjailijakuva: Niklas Meltio