Jaana Taponen

 

Jaana Taponen on espoolainen kirjailija, jonka esikoisromaani Väärä varustus julkaistiin vuonna 2008. Hän kirjoittaa hyvän mielen tarinoita, jotka antavat myös aihetta ajatella.

 

 

---

 

Kirjailijahaastattelu / 2024 

 

 

Kerrotko hieman itsestäsi?
Perheeni muutti Joensuusta pääkaupunkiseudulle, kun olin yksivuotias. Koulutukseni on kaupallinen. Tilasuunnittelu ja remontoiminen ovat olleet pitkään harrastuksiani, ja alan opiskelun jälkeen myös työtäni.

 

Miten sinusta tuli kirjailija? 
Sain kirjastokortin seitsemänvuotiaana. Kymmenenvuotiaana olin lukenut kirjaston lastenosaston tyhjäksi ja siirryin aikuisten osastolle. Siihen mennessä olin kirjoittanut vain päiväkirjaa, mutta yhtäkkiä oivalsin, että kirjoja voi kirjoittaa myös ihan itse. Paras ystäväni oli lahjakas kirjoittaja ja hänen kanssaan aloimme kirjoittaa toisillemme ja toistemme kanssa, tarinoita erikseen ja yhdessä. Äidinkielen opettajani peruskoulun ajan oli runoilija Pekka Piirto, joka kannusti minua kirjoittamaan fiktiota. Pienelle ystäväparvelleni kirjoitin jo silloin vuosien ajan romanttista historiallista jatkokertomusta. Ensimmäisen käsikirjoitukseni taisin lähettää kustantajalle jo yläkoulussa. 

 

Mistä saat aiheet kirjoillesi? 
Monesti aihe tarinaan syntyy jostain pienestä, ohimenevästä hetkestä. Se voi olla jotain, minkä näen, kuulen tai aistin muulla tavoin. Ajatukseni lähtevät laukalle ja siinä sitä sitten ollaan: tarinan äärellä.

 

Millainen on kirjoittamisprosessisi?
Aikojen alussa kirjoittamiseni oli ajatusvirtaa vapaalla vaihteella ja pöytälaatikkoon kertyi tarinan alkuja pilvin pimein. Opiskelujeni lopputyön aikana ymmärsin ensimmäisen kerran konkreettisesti kerronnan struktuurin merkityksen. Aloin käyttää samaa metodia tarinoihini. Nykyisin prosessi alkaa synopsiksella, jolla varmistan, että tarina kantaa alusta loppuun. Tämä on kuitenkin vain tekniikkaa. Syvin prosessi tapahtuu kuitenkin pään sisällä. Usein näen kohtaukset mielessäni kuin elokuvana.

 

Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Pääni kehittää tarinoita non stoppina niinäkin aikoina, kun en voi syystä tai toisesta kirjoittaa. Pakollisten kirjoitustaukojen aikana olen yrittänyt sopeutua ajatukseen, etten välttämättä enää koskaan kirjoita, mutta eihän siitä mitään tule. Kirjoittaminen kun on osa DNA:tani.

 

Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi kirjoittamisen saralla? 
Pienenä unelmoin kirjailijan urasta ja nyt olen lähes kaksikymmentä vuotta elänyt sitä unelmaa. Jatkan kirjoittamista ja toivon, että lukijat löytävät tarinani ja saavat niistä iloa ja hymyn aihetta arkeensa.

 

Minkälainen lukija itse olet? 
Luen kirjoja pääsääntöisesti paperisina versioina tai kuuntelen niitä. Olen nopea ja vähän kärsimätönkin lukija. Jos tarina ei imaise mukaansa, vaihdan herkästi kirjaa. Jos taas tarina kiinnostaa ja innostaa, saatan uppoutua siihen niin, etten näe enkä kuule enää mitään muuta.