Savolainen Vesa

Kerrotko lyhyesti itsestäsi?
Olen Vesa Savolainen, alkuaan kotoisin Karjalasta. Kansakoulun jälkeen etenin enimmäkseen itsekseni ylioppilaaksi ja sen jälkeen yliopistoon. Olen tehnyt 30-vuotisen uran tietojenkäsittelyn alan tiedemiehenä useissa suomalaisissa yliopistoissa ja myös ulkomailla. Viimeksi toimin professorina Jyväskylän yliopistossa. Luonto ja luonnossa liikkuminen ovat lapsesta asti olleet lähellä sydäntäni. Retkeä Lappiin suunnittelen tulevallekin kesälle. 

Miten sinusta tuli kirjailija?
Oikeastaan jo alakansakoulun opettajani arveli vanhemmilleni, että ”tuosta pojasta voisi tulla pappi tai kirjailija”. Kalastus- ja eräkertomuksiani on julkaistu alan aikakauslehdissä ja Eränkävijässä 1970-luvulta alkaen. Lisäksi minulla on artikkeleita yli viidessäkymmenessä kansainvälisessä kirjassa ja parissakymmenessä journalissa. Mutta vasta eläkkeelle jäätyäni olen ehtinyt kirjoittaa enemmän muitakin kuin työhön liittyneitä teoksia. Olen kaikkiaan tuottanut yksin kymmenkunta kirjaa ja ryhmissä toiset kymmenen kirjaa. 

Mistä saat aiheet kirjoillesi?
Kirjoitin kerran fiktiivisen rikosromaanin ihan kokeillakseni rajojani, mutta yleensä kerron omista todellisista kokemuksistani, esimerkiksi kalastusretkistä järville, puroille, rannikkovesillemme, lämpimille valtamerille ja Lappiin. Tällöin luonto, luonnossa liikkuminen ja luonnon kokeminen ovat keskeisessä roolissa. 

Mistä uusin kirjasi kertoo?
Kirjassa Vaelsimme poropoluilla kuvaan aloittelevien vaeltajien ensimmäisiä retkiä Lappiin ja Ruijanmaalle, luonnossa koettuja vastuksia ja vaikeuksia sekä riemukkaita kalastuskokemuksia yöttömässä yössä. Halutessaan lukija voi nettikartalta seurata kuljettuja reittejä. 

Millainen on kirjoittamisprosessisi? 
Mielikuvitusta en ole tarvinnut retkikuvausten värittämiseen, sillä todelliset tapahtumat ovat antaneet riittävän pohjan kertomuksille. Retkimuistiinpanot ja vaeltaessa otetut lukuisat valokuvat ovat kirjoittaessa tuoneet mieleen tapahtumien kulun, keskustelut ja hetkien tunnelmat. Koska olen saanut luonnontieteellisen koulutuksen, en ole taivaanrannan maalari, vaan jätän paljon pelivaraa lukijan omalle mielikuvitukselle. Mielestäni valokuvin todennetut todelliset tapahtumat ovat usein arvokkaampia kerrottavia kuin fiktiiviset tarinat. Toki tuotetun tekstin moninkertainen hiominen jälkeenpäin on sitten oma prosessinsa. Aina tulee mieleen jotain uutta.

Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Kirjoittaminen - kuten myös toisten kirjoittamien kirjojen lukeminen - on jotenkin terapeuttista. Se virkistää ja antaa elinvoimaa kuten kalastusharrastus, vaeltaminen ja muu luonnossa liikkuminen sinänsä.

Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi kirjoittamisen saralla?
Minulla on alustavasti kirjoitettuna useita käsikirjoituksia, joiden kohentaminen ja muu editointi on paraikaa vireillä. Niiden julkaiseminen on tietenkin lähiajan tavoitteena.

Minkälainen lukija itse olet?
Luen nykyisin kohtalaisen paljon. Viimeksi kuluneena vuonna tuli luetuksi yli 170 kirjaa ja niiden aiheskaala oli varsin leveä. Nobel-palkittuja kirjailijoita, rikosromaaneja, matkakirjallisuutta… Eniten ehkä kuitenkin nautin eräkirjallisuudesta, jolla kompensoin  tekemättömiä vaellusretkiä Lapin ja Ruijanmaan luontoon, minne aina haluaisin päästä.

Mitä haluaisit sanoa lukijoillesi?
Luonnossa liikkuminen – ja samalla itse elävästi koettuna tuulten humina, sammalen pehmeys, lintujen laulu, metsän tuoksut ja värit sekä joki-, järvi- ja mäkimaisemat tarjoavat nykyihmiselle tervehdyttäviä elementtejä, joita ilman ei kenenkään tarvitse jäädä.  Jokainen suomalainen lapsi pitäisi viedä viikoksi kansallispuistoihin, mieluummin Lapin selkosille yöttömään yöhön kokemaan aitoa puhdasta luontoa. Ja kyllä iän karttuessa luontoon pääsee vanhenevakin ihminen, omat resurssit huomioiden.