Ostoskori
0 kpl - 0,00 €
Ostoskorisi on tyhjä!

Mikkilä Ari

Mikkilä_Ari__web

Kerrotko lyhyesti itsestäsi
Olen Rovaniemellä nuoruuteni (s. 1958) viettänyt metsänhoitaja. Pohjoissuomalaiseen tapaan kasvoin kiinni luontoharrastuksiin, sekä kotona Rovaniemen maalaiskunnassa että isovanhempieni maatila-porotilalla Sallassa. Metsästys, kalastus, marjastus ja erilainen retkeily ovat säilyneet tärkeinä harrastuksina. Olin pitkään töissä tropiikissa, mutta silloinkin vietin lomani Lapissa. Nykyisin asun Imatralla, minulla on neljä aikuistuvaa lasta ja kaksi lapsenlasta. Kakkosasunto on Rovaniemellä ja kesäpaikka Inarissa.

 

Miten sinusta tuli eräkirjailija?
Suuri joukko eräkirjailijoista on ollut ammatiltaan metsänhoitajia ja muita metsäammattilaisia. Kun sekä opinnoissa että työssä vietetään aikaa metsän parissa, kertyy eräkokemuksia runsaasti. Muiden eräkirjailijoiden erätarinoita lukiessa aloin pohtia, että ehkä omatkin eräkokemukseni ovat kirjoittamisen arvoisia.

 

Tämä on toinen eräkirjasi, oliko sen kirjoittaminen vaikeampaa kuin esikoisteoksen?
Ensimmäisen kirjan sain tehdä omaan tahtiini. Toinen kirja aikataulutettiin kustantajan kanssa, mutta kynnys aloittamiseen oli onneksi matala. Toki ensimmäinen julkaistu kirja antoi itseluottamusta ja uskoa omiin kykyihin.

 

Mistä toinen eräkirjasi kertoo?
Pohjoisen puheessa metsästyksellä tarkoitetaan linnunpyyntiä, ellei erikseen muuta mainita. ”Avara maa – linnunpyyntiä Lapissa” kuvaa kanalinnun ja metsähanhen metsästystä 1970-luvulta aina 2020-luvulle.

”Mies voi lähteä Lapista, mutta Lappi ei lähde miehestä”, Lapin Kansa kirjoitti esikoisteokseni arvostelussa. Uudessa kirjassa kuljetaan Lapin pyytömailla vielä laajemmin kuin esikoisteoksessa. Liikun kairassa yksin tai parhaiden metsästyskavereideni kanssa. Oman kokonaisuuden kirjassa muodostaa vanhojen opiskelukavereideni kanssa metsästäminen. Jokasyksyisissä kurssijahdeissa on mukana myös melko kokemattomia lintumiehiä, joten ilman kommelluksia ei selvitä.

Aina metsässä mukana ei ole koiraa, toisinaan matkassa on useampikin karvakaveri. Joskus koirista saatu hyöty tosin jää kyseenalaiseksi.

 

Millainen on kirjoittamisprosessisi, joko sinulle on muodostunut rutiinia?
Kirjoittamistani auttaa, jos pystyn aluksi hahmottamaan kirjan kokonaisuuden. Sen jälkeen voin paremmin paneutua yksittäisiin tapahtumiin. Tähän kirjaan vaadittiin kolme erilaista suunnitelmaa, ennen kuin pääsin kunnolla eteenpäin. Myös yksittäisten novellien pituutta hahmottelen karkeasti etukäteen.

Uppoudun tarinoihin. Muistan kohtuullisen hyvin jahtitapahtumia vuosikymmenten takaa, muiden asioiden muistaminen on paljon hankalampaa! Tarinat perustuvat todellisiin eräretkiin, aivan kuten esikoisteoksessani. Joitain yksityiskohtia, kuten koirien nimiä olen tarkistanut metsästystovereiltani.

Parasta kirjoittamisaikaa minulle ovat varhaiset aamut.

 

Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
On mukava elää parhaita eränkäynnin hetkiä uudelleen kirjoittamisen kautta. Samalla voin jakaa kokemuksiani muille eränkäynnistä kiinnostuneille.

Mielestäni on myös arvokasta dokumentoida sekä vanhoja että uusia erätapahtumia. Puolen vuosisadan aikana on tapahtunut paljon, niin luonnossa kuin itse metsästyksessä. Metsästysajat ja -tavat, riistalajit ja niiden runsaus ovat vaihdelleet. Metsien ja soiden käsittely näkyy, samoin turismi, energiantuotanto ja kaivosteollisuus. Jopa ilmastonmuutos vaikuttaa metsästykseen. Lapissa metsät ja erämaiset alueet ovat paikoin säilyneet ennallaan, toki kymmenien vuosien aikana monet tutut kairat ovat muuttuneet toisenlaisiksi. Onneksi muutokset voivat olla myös parempaan suuntaan eränkäynnin kannalta.

 

Mitä haluaisit sanoa lukijoillesi?
Kiitän kaikesta palautteesta. Tarkoitukseni on jatkaa kirjoittamista. Lukijat ovat mieltyneet erityyppisiin tarinoihin, joten pyrin pitämään kirjani monipuolisesti eränkäyntiä kuvaavina. Huumoria unohtamatta.

Hyviä lukuhetkiä!