Panteleimon (siviilinimeltään Petri Sarho, s. 17. toukokuuta 1949 Vieremä) on toiminut Oulun metropoliittana.

Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1969 ja aloitti opinnot Suomen ortodoksisessa pappisseminaarissa, josta hän valmistui vuonna 1972. Jatko-opintoja hän suoritti Neuvostoliitossa Leningradin hengellisessä akatemiassa, josta hän valmistui teologian kandidaatiksi vuonna 1977.

Metropoliitta Panteleimon on kirjoittanut lukuisia artikkeleita, Valamo- sekä ortodoksiaiheisia kirjoja ja historiallisia romaaneja.

Metropoliitta Panteleimon – piispa kirjailijana

Opintovuosien jälkeen elämä kuljetti henkilöni kahdeksikymmeneksi vuodeksi Heinäveden Uuteen Valamoon. Pääosan tuosta ajasta toimin luostarin johtajana. Niitä seurasivat piispavuodet Kuopiossa ja Oulussa, eläkevuosien asuinpaikaksi valikoitui jälleen Kuopio Savon sydämessä.

Rakkaus kirjallisuuteen synnytti kirjailijan, näinhän voi todeta, ja rakkaus dekkareihin taas dekkaristin. Lapsuus ja nuoruus kirkonkylän poliisin poikana on antanut asiakuvauksille vahvan taustan ja tarpeellista tietoa. Olen rajannut teosteni tapahtuma-ajan 1960-luvun alkuun.

Kirjoittaminen merkitsee minulle henkeä ja elämää, ”happea” jota ilman on tuskallista elää. Se rytmittää eläkepäiviä, antaa niille mielekkyyttä ja onnen tunnetta kuten kaikki luova toiminta. Näin jatkukoon, niin kauan kuin terveyttä, aiheita ja lukijoita riittää!

Palaan aika ajoin useitakin kertoja lukemiani klassikkodekkareiden pariin. Koetan oppia mestareilta kirjoittamaan paremmin. Christie on mielestäni voittamaton. Upeat TV-sovitukset nostavat teosten tapahtumat kiinnostaviksi katsottaviksi. Simenonin suomennetuista dekkareista olen saanut kootuksi valtaosan. Maigretissa kiehtoo erityisesti hänen sympatiansa kovia kokeneita kohtaan. P.D. Jamesin laajat opukset avaavat rikoksien ohessa asiantuntevasti myös brittiläistä kulttuurimaisemaa, Mauri Sariolan teoksissa taas tuodaan kiintoisasti esille omaa lähihistoriaamme.

Koskijärvi-dekkarisarjani tapahtumapaikka on saanut ulkoisen kuvansa pitkälti Ylä-Savon Vieremän Salahmin vanhasta ruukkikylästä. Kartanonmäen arvokas rakennuskokonaisuus on 1800-luvulta. Piharinteeltä löytyy myös vanha kivikellari. Kerran sitä katsellessa syntyi ajatus: entäpä jos tuolta kellarin lattialta löytyisi nuoren naisen ruumis? Samassa tarinan juoni lähti kehkeytymään. Kartanon viereisen, maineikkaan ja nyt autiona olleen matkustajakoti-kahvila Herkku-Nurkan toiminta sopi myös käynnistää uudelleen. Kahvilan avaisi tuntematon ja viehkeä Sonja Salminen. Näistä kahdesta tapahtumasta kehkeytyi uusin rikosromaanini, joka sai nimeksi Kolme viestiä. Salaperäiset viestit nimittäin johdattavat rikosta selvittäneen poliisinrouva Elisabet Urhosen aivan ratkaisun lähteelle.