Tuire Malmstedt (s. 1974) on esikoiskirjailija, joka toimii kieltenopettajana, ja on aiemmin työskennellyt kääntäjänä ja teknisenä kirjoittajana.

Kirjailijahaastattelu / syksy 2018

Kerrotko lyhyesti itsestäsi
Olen Tuire Malmstedt, 43-vuotias esikoiskirjailija ja kieltenopettaja Pieksämäeltä. Olen kotoisin Suolahdesta, josta lähdin aikoinaan opiskelemaan Yhdysvaltoihin ja Ranskaan, ja töiden perässä olen vuosien varrella muuttanut milloin mihinkin Suomen kolkkaan. Toimin aiemmin kääntäjänä ja teknisenä kirjoittajana.

Miten sinusta tuli kirjailija?
Olen aina ollut tekstien suurkuluttaja ja siinä sivussa niiden pientuottaja. Rakastin kirjoja jo lapsena, ja erityisesti Astrid Lindgrenin Veljeni, Leijonamieli teki vaikutuksen. Se sai minut ymmärtämään, mihin tarina voi lukijan viedä. Kirjoitin ensimmäisen oman sadun 8-vuotiaana, piirsin siihen myös kuvituksen ja sidoin sen villalangalla ”kirjaksi”. Teini-ikäisenä hautauduin huoneeseeni tuntikausiksi ja kirjoitin nuorille suunnattuja tarinoita. Kirjojen innoittamana lähdin opiskelemaan kansainvälistä viestintää ja kääntämistä, jolloin oma harrastajakirjoittaminen jäi vuosiksi. Myöhemmin löysin kirjoittamisen uudelleen, ja sillä tiellä ollaan.

Mistä saat aiheet kirjoillesi?
Olen aina punonut juonia ja luonut tarinoita mielessäni. Mikä tahansa voi toimia inspiraationa; lehtiartikkeli, ohimennen kuulemani keskustelu tai vanha valokuva. Suurin osa ideoista kuitenkin tuntuu tulevan ihan tyhjästä, yleensä lenkillä. Esikoiskirjani Pimeän jään idea tulvi mieleeni pyörälenkillä. Palasin lenkiltä kotiin ja kirjoitin tarinan aihion ensimmäisenä käsiini sattuneelle paperille; keittiöntasolta löytämäni kirjekuoren takapuolelle. Oli vahvasti sellainen olo, että tässä tarinassa on jotain, mutta aihe tuntui pelottavalta ja ahdistavalta, ja hautasin sen vuodeksi pöytälaatikon pohjalle, kunnes se vaati tulla kirjoitetuksi.

Mistä esikoiskirjasi kertoo?
Esikoiskirjani Pimeä jää on psykologinen trilleri, jossa savonlinnalainen ylikonstaapeli Isa Karos selvittää katiskasta löydetyn tytön murhaa, ja samalla omaa elämäänsä.

Millainen on kirjoittamisprosessisi?
Varmaan aika perinteinen ja suunnitelmallinen. Aloitan ideoinnista, kirjaan niitä ylös, teen taustatyötä, laadin synopsiksen, teen lisää taustatyötä, alan kirjoittaa, teen välillä taustatyötä, kirjoitan ensimmäisen version ja yritän unohtaa sen. Kuukausien päästä palaan siihen ja aloitan muokkauskierrokset. Muokkaaminen saattaa tarkoittaa sitä, että kirjoitan tarinan uusiksi, eri näkökulmasta ja/tai eri päähenkilön kautta. Näin kävi myös Pimeälle jäälle.

Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Samaa kuin hengittäminen. Paitsi että kirjoittaminen on hitusen jännittävämpää.

Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi kirjoittamisen saralla?
Toivon, että löydän arjen keskellä jatkossakin aikaa kirjoittamiselle. Suunnitelmia on paljon; romaani-ideoita on muistiinpanoihini kertynyt lähes sata ja satuja pari kymmentä. Tällä hetkellä kirjoitan Isa Karos -sarjan toista osaa.

Minkälainen lukija itse olet?
Olen kaikkiruokainen lukija. Luen paljon trillereitä, dekkareita ja kauhutarinoita, mutta myös elämäkertoja, filosofiaa ja historiallisia romaaneja. Lempikirjailijani on Kazuo Ishiguro. Hänen kirjansa Ole luonani aina teki aikuisiällä samanlaisen vaikutuksen kuin aikoinaan lapsuudessani Veljeni, Leijonamieli.

Mitä haluaisit sanoa lukijoillesi?
Luulen, että pohjimmiltaan kirjoittaminen on tapa kurkottaa kohti muita ihmisiä. Se on testi; ajattelevatko muut samalla tavalla, ymmärtävätkö maailman niin kuin minä. Jos kirjani löytää yhdenkin lukijan, johon tarina osuu ja uppoaa, se on tehnyt tehtävänsä. Ja haluan tietysti kiittää lukijoitani, teille minä kirjoitan! Tervetuloa seuraamaan Pimeän jään Facebook-sivua:
https://www.facebook.com/tuiremalmstedt/