Jaana Lehtiö (s. 1960 Turussa) on porvoolainen kirjailija ja aineenopettaja. Harrastuksina lukeminen, elokuvat, matkailu ja kepeä ihmettely. Kiinnostuksen kohteita ovat ihmismielen liikkeet, ihmisiin vaikuttaminen sekä yhteiskunnalliset asiat.

 

 

---

 

Kirjailijahaastattelu / 2023

 

Miten sinusta tuli kirjailija?
Kirjoittava ystäväni Liisa houkutteli lähtemään kirjoituskurssille vuonna 2006. Olin sitä ennen naputellut lähinnä opetustyöhöni liittyviä tekstejä ja tehnyt oppikirjoja. Fiktiivisen tekstin tuottaminen oli uudella tavalla haastavaa. Kursseilla oppi ottamaan ja antamaan palautetta. Samalla sai tavata muita kirjoittavia ja kirjoista pitäviä ihmisiä.

 

Kirjoitin luovan kirjoittamisen kursseilla erilaisia ja eri pituisia harjoituksia. Vuonna 2010 osallistuin Kouvolan dekkarinovellikisaan ensimmäisellä koskaan kirjoittamallani rikosnovellilla. Tekstini ”Kivettymä” pääsi dekkariantologiaan ”Murhattu mieli”. Hioin tämän jälkeen poliisin työhön ja rikollisuuteen liittyvää tietämystäni mm. rikoskirjoittamisen täsmäkurssilla Turussa.

 

Pitkiä kävelyretkiä tehdessäni mietin kotikaupunkiani Porvoota tarinoideni näyttämönä. Novellini rikoskomisario Juha Muhonen oli jäänyt kaihertamaan mieltäni ja vaati päästä uudelleen esille. Näistä pohdinnoista lähti idea kirjoittaa kokonainen kirja.

 

Mistä saat aiheet kirjoillesi?
Aiheet kumpuavat uutisista, keskusteluista tai tunnelmista ja muistoista. Erilliset asiat tiivistyvät alitajunnassa ja tuottavat idean, jota lähden työstämään. Käyn Porvoossa ahkerasti kävelyretkillä, ja ne ruokkivat kirjoittamistani.

 

Joskus porvoolaiset vinkkaavat kiinnostavasta rakennuksesta tai ehdottavat peräti, missä talossa voisi murhata tai toisaalta leipoa herkullista pullaa.

 

Mistä uusin kirjasi kertoo?
Uusimman jännitysromaanini Kuvien takana kuolema (elokuussa 2023) tapahtumat keskittyvät kotikaupunkiini Porvooseen, missä sympaattinen ja monille lukijoille jo tutuksi käynyt rikoskomisario Juha Muhonen ratkoo rikoksia jo kymmenennen kerran. Mukana on aiemmista itsenäisistä osista tuttu perushenkilökaarti, sikäli kun he ovat edelleen hengissä.

 

Porvoolaiseen rikostutkintaan voi heittäytyä mukaan, vaikka aloittaisi sarjan lukemisen uusimmasta kirjasta. Rikostapaukset ovat kirjakohtaisia. Tärkeitä jännitysjuonen elementtejä ei jätetä roikkumaan seuraavaan osaan, vaan rötökset selvitetään loppuun asti.

 

Uutuusdekkarissa edelleen Suomen kansainvälisesti kuuluisimman kuvataiteilijan, porvoolaissyntyisen Albert Edelfeltin ateljeemuseon kevätnäyttelyn avajaisissa tapahtuu jotain hätkähdyttävää, joka pistää tapahtumat alulle. Rikoskomisario Juha Muhonen joutuu uppoutumaan porvoolaisiin taidepiireihin, eikä taide ole poliisin ominta osaamista. Tapahtumat etenevät ateljeesta ja kaupunginosasta toiseen, mutta selviääkö rikosvyyhti?

 

Kirjaa Kuvien takana kuolema oli nautinnollista kirjoittaa. Pidän taustatyön tekemisestä ja niin Edelfeltin teoksiin perehtyminen kuin ylipäänsä kuvataiteilijan työskentelyprosessiin tutustuminen oli erittäin kiinnostavaa. Kirjani on ennen kaikkea kuitenkin dekkari ja toivon, että lukijat nauttivat murhia Porvoon mitalla -sarjani uutuudesta.

 

Kenties kirjan myötä kotikaupunkiini tulee taiteesta ja jännityksestä pitäviä. Porvoossa on huomattava kokoelma Albert Edelfeltin teoksia. Niitä on esillä Porvoon museolla. Lisäksi Haikkoon kaupunginosasta löytyy kesällä ja syksyllä avoinna oleva Albert Edelfeltin ateljeemuseo, jonka taiteilija rakennutti itselleen vuonna 1883. Rakennuksessa voi aistia edelleen mestarin paikalla olon ja siellä on hänen työskentelyvälineitään esillä.
Suosittelen lämpimästi myös viereisen, Villa Albertin rakennuksen vaihtuvia taidenäyttelyitä ja siellä olevaa pientä pysyvää Albert Edelfeltin teosten kokoelmaa.

 

Kirjojen ilmestymisjärjestys
Joka viisautta rakastaa, 2013
Uutta auringon alla, 2014
Kolmas oli ensimmäinen, 2015
Älä aivan vielä, 2017
Kalliolla kukkulalla kuolema, 2018
Mitään ei tapahtunut, 2019
Montako päivää vielä, 2020
Mitä mieleen jää, 2021
Aika pahentaa haavat, 2022
Kuvien takana kuolema, 2023

 

Mitä muuta kirjoitan
Jännityskirjojen lisäksi olen tehnyt yhteiskirjoittamisella kirjailija Helena Miettisen kanssa Taika Valo -lastenkirjasarjaa.

Sarjassa ilmestyi viisi osaa:
Taika Valo ja Pelukylän pokaali, 2014
Taika Valo ja lentävä Plotina, 2015
Taika Valo ja kummallinen pallo, 2016
Taika Valo ja Pelukylän pakkaset, 2017
Taika Valo ja kultainen lokki, 2019

 

Sarjan ensimmäinen osa äänestettiin Suomen parhaaksi lastenkirjaksi ja sai LukuVarkaus -palkinnon vuonna 2015. Sarjan kirjat ovat erillisiä seikkailuja ja niitä voi lainata kirjastosta.

 

Millainen on kirjoittamisprosessisi?
Minulla on mielessäni aluksi eräänlaisia häivähdyksiä tarinasta, jonka haluan kirjoittaa. Mietin, minkälaisia ajassamme liikkuvia asioita otan kirjassa esille. Laadin pääjuonen luvuittain ja alan kirjoittaa. Aloitan ensimmäisestä rikoksesta ja kuvaan, miten poliisi tulee mukaan. Kirjoittamisen myötä tilanteet elävät ja kirjan henkilöt yrittävät kuljettaa tarinaa oman tahtonsa mukaan. Alkuperäinen suunnitelma muuttuu kirjoittamisen edetessä, mutta perustarinasta pidän kiinni.

 

Eteneekö prosessi yleensä vaivatta?
Kirjoitan tekstin useita kertoja. Uudelleentyöstäminen tarkoittaa sekä karsimista että yksityiskohtien lisäämistä. Saan arvokasta palautetta teksteistäni kirjoittajaryhmältäni Kynäpirkoilta. Joskus tauko tekee hyvää. Alitajunta työstää aihetta rauhassa. Toisaalta on upea tunne, jos tekstiä syntyy kerralla enemmän ja voin jatkaa kirjoittamista päivästä toiseen. Välillä on vaikea edetä ja silloin yritän muistaa, että myöhemmin voin palata hiomaan ongelmakohtaan uudelleen, joten annan mennä. 

 

Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Kirjoittaminen on tärkeä osa elämääni. Se on iloa, kuten kaikki mielekäs tekeminen. Huomaan, että on vaikea olla kirjoittamatta. 

 

Jatkuuko sarja, mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmat?
Lukijat pyytävät lisää. Rikoskomisario Muhosen poliisiryhmän tutkimukset Porvoossa jatkuvat.

 

Minkälainen lukija itse olet?
Luen paljon ja kaikenlaista kirjallisuutta. Kirjat odottavat yöpöydällä ja niihin on mukava tarttua. En lue dekkareita silloin, kun itse kirjoitan dekkaria.
Jännäreitä luen puuskissa useamman peräkkäin. Yleensä luen viihtyäkseni hyvän kirjan parissa, juonenkäänteitä on myös mukava arvuutella ja on iso plussa, jos päähenkilön persoona on kiinnostava. Pidän siitä, että dekkarissa käsitellään yhteiskunnallisesti tärkeitä ja koskettavia asioita. Ripaus huumoria keventää elävän mieltä. Nautin erityisesti pohjoismaalaisista ja englantilaisista rikoskirjoista.

 

Mitä haluaisit sanoa lukijoillesi?
Hyvän ja pahan ikiaikainen kudelma on kiinnostava vyyhti. Toivon, että lukijat viihtyvät ja saavat myös hieman päänvaivaa mainioiden päähenkilöiden ja huumoria sisältävien jännitysromaanieni parissa. Toivon, että muutkin huomaavat kotikaupunkini Porvoon erityisyyden: historia ja nykyaika kietoutuvat luonnollisella ja kiehtovalla tavalla toisiinsa, ei siis ihme, että Porvoossa on ollut asutusta ajanlaskumme alusta asti.

 

Vedän Porvooseen sijoittuvaa dekkariopastusta kirjojeni tapahtumien ja maisemien puitteissa. Monet lukijat haluavat nähdä omin silmin paikkoja, joissa fiktiivisiä porvoolaisrikoksia tapahtuu. Edelfeltin mänty, tuomiokirkon pihamaa, silta, josta luupussi paiskataan jokeen, pirunportaat, hautausmaan vanha puoli… Vanha Porvoo tarjoaa erilaisille kävelyopastuksille monia mahdollisuuksia.

 

Muistakaa: runebergintorttuja ja fiktiivisiä murhia voi nautiskella hyvillä mielin Porvoon mitalla.

 

---

 

 

 

---

Jaanan radiohaastattelu (8.10.2013)

Toimittaja Anne Helenius haastattelee esikoiskirjailija Jaana Lehtiötä aiheesta miten käsikirjoitus eteni kirjaksi. Ohjelma on esitetty aamuradion ohjelmassa ti 8.10.2013 Yle Radio Itä-Uusimaa. (Kesto n. 10min. Lataus kestää hetken aikaa.)

Kuuntele haastattelu tästä