Marja Korhonen oli 42-vuotias, kun hän sai aivorunkotukoksen. Käsittämättömän hoitovirheen seurauksena oli niin sanottu locked in -syndrooma eli neliraajahalvaus ja puhekyvyn menetys. Perheenäidistä, erityisopettajasta ja aktiiviurheilijasta tuli oman kehonsa vanki.

Kirjailijahaastattelu / kevät 2017 / Marja Korhonen

Kerrotko lyhyesti itsestäsi
Olen Marja Johanna Korhonen, 54-vuotias, kolmen aikuistuvan nuoren äiti Saarijärveltä. Syntyisin olen Virroilta, Hämeestä. Olen luokanopettaja ja erityisopettaja ammatiltani.

Miten sinusta tuli kirjailija?
Olen aina rakastanut kirjoittamista. Lukion opettajani, Finlandia-ehdokas Teuvo Saavalainen kannusti minua kirjailijaksi. Se on ollut salainen haaveeni siitä lähtien. Odotin oikeaa aikaa ja se tulikin aivan yllättäen.

Mistä saat aiheet kirjoillesi?
En tunne olevani fiktiokirjailija. Siksi otankin aiheet ihan omasta arkisesta elämästäni. Jotkut aihealueet vaan annetaan minulle yön hiljaisina hetkinä…

Mistä uusin kirjasi kertoo?
Esikoiskirjani Häivähdyksiä – Erityinen elämäni mullisti elämäni. Uusin kirjani Sydämeen tatuoitu kertoo tuon mullistuksen tuomista muutoksista elämässäni ja ajatuksistani meitä kaikkia koskettavista aiheista: itsetunto, rakkaus, syyllisyys jne.

Millainen on kirjoittamisprosessisi?
Sydämeen tatuoitu on kirjoitettu sellaisella voimalla ja nopeudella, että näin jälkeenpäin tuntuu, että kävin jonkin sortin maanjäristyksen läpi! Intensiteetti yllätti minut täysin ja kirjoittamisesta toipuminen on vienyt aikaa! Minulla oli jonkinlainen sisäinen pakko suoltaa asioita sisimmästäni. 

Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Kirjoittaminen on minulle vähän kuin ilma, jota hengitän: välttämätön asia elämässäni ja mielen ja sielun vapauttaja.

Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi kirjoittamisen saralla?
En pysty pakon edessä kirjoittamaan mitään mieleistäni. Siispä en mieti etukäteen, jatkuuko kirjailijan haaveeni. Elän intuitiolla ja annan tulevaisuuden näyttää suuntaviivat tässäkin asiassa.

Mitä haluaisit sanoa lukijoillesi?
Toivon että jokainen, joka lukee kirjani, oppisi huomaamaan omasta elämästään arjen arvokkaita asioita.  Elämä antaa, ottaa ja kantaa.