Koponen Noora

No image set

Espoolainen Noora Koponen (s. 1983) on ensimmäisen kauden kansanedustaja ja Nuutti-pojan äiti. Nooralle tärkeää on erityislasten oikeuksien edistäminen ja se, että jokaisella lapsella olisi mahdollisuus elää yhdenvertaista elämää. Hän on äiti, joka ei pelkää tai usko ketään, joka yrittää sivuuttaa Nuutin. Siksi syntyi kirja, jossa Noora haluaa kertoa siitä, millä tavoin autistinen lapsi voisi muuttaa maailmaa paremmaksi. Ja toisaalta siitä, kuinka kaukana maailma vielä on tilanteesta, jossa nuuteilla olisi mahdollisuus tehdä niin.

 


Kirjailijahaastattelu / 2020 

 

Kerrotko lyhyesti itsestäsi
Olen Noora Koponen, kahden lapsen äiti Espoosta. Lasteni lisäksi perheeseeni kuuluu puoliso ja kaksi kissaa. Elämäni ensimmäiset 20 vuotta asuin Kokkolassa, josta muutin opiskeluiden perässä Helsinkiin. Olen koulutukseltani fysioterapeutti, lisäksi olen luennoinut autismiliiton kouluttamana kokemusasiantuntijana sekä toimin Espoon kaupunginvaltuutettuna. Nykyiseltä ja uusimmalta työnkuvaltani olen vihreiden kansanedustaja.


Miten sinusta tuli kirjailija?
Voisi varmaan sanoa, että elämän myötä. Olen aloittanut kirjoittamisen yläasteella, mutta silloin kirjoitin enemmälti runoja. Lukion jälkeen minulla oli kolme jatko-opintohaavetta: opiskella suomen kieltä, logopediaa tai fysioterapiaa. Lopulta minusta tuli viimeksi mainittu.

Kun sanattomuuden jälkeen sain elämääni Nuutin kirjoittamat sanat, sanat saivat aivan uuden merkityksen. Halu jakaa nuo merkitykset maailmalle rohkaisivat minua tarttumaan kynän varteen uudestaan.

Myös Nuutin haave jo päiväkodissa oli saada joskus kirjoittaa kirjaa.


Mistä saat aiheet kirjoillesi?
Nopea vastaus tähän on, että Nuutista. Ja elämästä. Lopulta kyse lienee myös kaipuusta oikeudenmukaisempaan ja yhdenvertaisempaan maailmaan.

Kerrotko kiteytetysti, mistä esikoiskirjasi kertoo?

Kirja kertoo lapsestani Nuutista, hänen toiveistaan ja peloistaan ja siitä, miltä tuntuu olla autistisen lapsen äiti. Minkälaisia haasteita erityislapsen vanhemmuus elämään tuo ja toisaalta siitä, mitä mahdollisuuksia se antaa. Ja kuinka keskeneräinen maailmamme vielä on siihen, että nuuteilla olisi mahdollisuus olla hyväksytysti juuri sellaisina kuin ovat.


Millainen on kirjoittamisprosessisi?
Vaikeampi kuin kuvittelin. Omasta lapsesta ja toisaalta omista peloista kirjoittaminen on prosessi, joka kaivaa haluamatta esiin muistoja ja tunteita, jotka on haluttu piilottaa. Lapsen ja koko perheen elämänkaari oli rakennettava uudestaan ja lopulta mietittävä, mitä minä uskallan ja haluan sanoa. Ja siksi tekstin tulokulma muuttuikin suhteellisen monta kertaa ennen kuin löysin rohkeuden kertoa ainoastaan meidän tarinan.

Lopulta vaikeinta oli luottaa lukijaan, vaikka se saattaakin kuulostaa hassulta. Onneksi luotin.


Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Vapautta, ja toisaalta riisuttuna olevaa epämukavuutta. Mutta se antaa luvan kertoa ja luoda juuri sinun tarinasi, eikä kenenkään muun.


Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi kirjoittamisen saralla?
Se jää nähtäväksi. Kirjoittamista on mahdotonta erottaa omasta identiteetistäni, joten varmasti se elämässäni jatkuu.


Minkälainen lukija itse olet? 
Luen auttamatta liian vähän. Tai tekisi mieli vastata, että aikaa lukemiseen on liian vähän. Pidän runoista ja proosasta, ja dokumentaarisista tarinoista. Varsinaista suosikkia on vaikea valita, mutta Tuomas Kyrö, Jari Tervo ja Tommy Tabermann on helppo nostaa hyviksi esimerkeiksi.

 

Mitä haluaisit sanoa lukijoillesi?
Uskaltakaa kuunnella ja katsoa, ja kyseenalaistaa väärän lisäksi joskus myös oikeaa. Maailma on tässä, ja siitä on mahdollista tehdä hyvä.