Kaskiaho Reija

No image set

Topelius-palkittu Reija Kaskiaho kirjoittaa nuorten ongelmista humoristisesti, mutta tarkkanäköisesti kirjoittaen.

 


 

Kirjailijahaastattelu / 2022

 

Kerrotko lyhyesti itsestäsi?
Olen 45-vuotias kirjailija Helsingistä. Olen syntynyt Kymenlaaksossa, mutta asunut jo monen monta vuotta Helsingissä. Koen pääkaupungin hyvin kotoisaksi paikaksi asua. Olen ammatiltani sekä kirjailija että sairaanhoitaja. Kirjoittamisessani on välillä ollut pitkiäkin taukoja, ja silloin olen keskittynyt hoitotyöhön. Sydämessäni taidan kuitenkin kokea olevani aina kaikkein syvimmin kirjailija.


Miten sinusta tuli kirjailija?
En nuorena ajatellut tulevani kirjailijaksi. En tainnut ajatella tulevani oikein miksikään: tuntui, että kaikki muut tiesivät mitä he elämältään halusivat. Minä aloin purkaa tuntojani kirjoittamalla. Kirjoittelin itselleni pöytälaatikkoon muun muassa erilaisia runoja, mutta en siltikään koskaan ajatellut, että minusta tulisi kirjailija.

Menin parikymppisenä Kymenlaakson Kansanopistoon Luovan ilmaisun linjalle. Siellä ihanista ihanin luovan kirjoituksen opettajani kannusti minua kirjoittamaan eräästä novellista pidempää tarinaa. Tästä syntyikin ensimmäinen pitkä tekstini, kokonainen kirja, joka monien vaiheiden kautta syntyi esikoisteoksekseni nimeltä Tulitikkuihmisiä. Esikoisteoksen ilmestymispäivä oli elämäni onnellisin. Sen jälkeen uskalsin alkaa ajatella itseäni kirjailijana. Se tuntui enemmän kuin hyvältä.


Mistä saat aiheet kirjoillesi?
Kirjoitan fiktiivisiä, mutta varsin realistisen oloisia tarinoita ihmisten elämästä. Saan kirjoittamiselle voimaa, kun käsittelen vakavia tai itselleni merkittäviä aiheita kirjoissani. Valitsen aiheet maailman kulloisenkin menon tai oman tunnelmani mukaan: mistä juuri nyt haluaisin kirjoittaa, minkä ongelman parissa haluaisin viettää seuraavat kuukaudet. Olen käsitellyt muun muassa teiniraskautta, perheväkivaltaa ja koulukiusaamista teksteissäni. Kirjoitan vakavista asioista, huumoria kuitenkaan unohtamatta. En halua saarnata tai olla liian negatiivinen, en usko, että saisin sillä kirjojeni sanomaa viestittyä haluamallani tavalla.

Saamani lukijapalaute on kannustanut minua pysymään valitsemallani tiellä aiheiden kanssa: tuntuu todella hyvältä kuulla, että nuoret ovat saaneet kirjoistani voimaa, jopa apua tilanteisiinsa. Myös aikuiset ovat kertoneet hyötyneensä teksteistäni, kun ovat ymmärtäneet nuorten tilannetta aiempaa paremmin.


Mistä uusin kirjasi kertoo?
Uusin kirjani Maantiekiitäjä kertoo nuoresta Laurasta, joka on innokas juoksija. Hänellä on selkeät ja innostavat suunnitelmat tulevaisuudelleen. Laura kuitenkin neliraajahalvaantuu uintionnettomuudessa ja koko hänen elämänsä muuttuu sekunneissa. Kirja kuvaa Lauran taistelua uudessa, järkyttävässä tilanteessa, sen syviä varjoja ja pieniä valonpilkahduksia. Laura yrittää sinnikkäästi säilyttää huumorintajunsa kaaoksen keskellä, vaikka se onkin välillä hyvin vaikeaa. Se oli ajoittain hyvin vaikeaa myös minulle kirjoittajana. Lauran tarina taitaakin olla kirjoistani tähän mennessä kaikkein koskettavin, ainakin omasta mielestäni.


Millainen on kirjoittamisprosessisi?
Kirjoitan yleensä aina kerralla paljon ja varsin nopeasti. Teen myös suhteellisen valmista tekstiä heti. Korjaan siis virheet ja toimimattomat kohdat yleensä saman tien ja jatkan sitten eteenpäin. Kirjoittamisessani on välillä pitkiä taukoja, silloin keskeneräisen kirjan henkilöt elelevät pääni sisällä omaa elämäänsä. Osan heidän touhuistaan kirjoitan muistiin, mikäli ne tuntuvat sopivan kirjaan. Useimmiten ajatukseni kuitenkin etenevät vain kirjoittaessa enkä juuri mieti etukäteen mitä kirjoitan tai mitä henkilöhahmot esimerkiksi puhuvat. Faktoja ja tiettyjä lainalaisuuksia toki tarkastan ja selvitän etukäteen, se helpottaa kirjoittamisen sujuvuutta.

 

Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Kirjoittaminen merkitsee minulle vapautta ja rauhaa olla luovasti oma itseni. Kirjoittaessa saan mahdollisuuden toteuttaa itseäni tavalla, jollaista en mistään muusta toiminnasta ole löytänyt. Rakastan sitä tunnetta, että olen tavallaan vain välikäsi, joka kirjoittaa muistiin sen mitä kirjassa tulee tapahtumaan ja mitä henkilöt tekevät tai sanovat. He todella elävät mielestäni ikiomaa elämäänsä.


Minkälainen lukija itse olet? 
Luen aika monenlaista kirjallisuutta. Tällä hetkellä minulla on kirjastosta lainassa Uuno Kailaan runoja, Tero Sompin dekkari sekä Essi Ihosen nuortenromaani Ainoa taivas. Tykkään lukea erilaista kirjallisuutta, jotta näen miten kirjoittajat käyttävät sanoja ja suomen kieltä ylipäätään. Rakastan suomen kieltä ja joskus kadun, etten mennyt opiskelemaan sitä. Voisin pohtia moniulotteisen kielemme sanoja ja merkityksiä loputtomiin.

On vähän vaikea nimetä suosikkikirjailijoita, kun niitä on niin paljon. Nautin kovasti muun muassa Anna-Leena Härkösen kirjoista, mutta tykkään myös todella paljon vaikkapa Untinen-Auelin Maan lapset -sarjasta. Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie on minusta aivan nerokas, klassisista suomalaisista runoilijoista puhumattakaan.


Mitä haluaisit sanoa lukijoillesi?
Vaikka kirjoittaminen on minulle itsessään hyvin tärkeää, ilman lukijoita se ei silti olisi mitään. Koen jokaisen kirjani kohdalla voimakasta toivoa henkilöhahmojen puolesta, sillä he mielestäni ansaitsevat tulla kuulluiksi. Ilman lukijoita hahmot jäisivät ilman kuulijaa ja ilman näkijää, eivätkä koskaan heräisi täysin henkiin. Siksi, iso kiitos.