Aho Marja

Marja Aho (s.1972) on lahtelainen kuvittaja-kirjailija. Ahon “Hii-o-hoi! Aarre näkyvissä!” -teos valittiin Lasten LukuVarkaus 2015 -finalistiksi.

Kirjailijahaastattelu / 2020

Kerrotko lyhyesti itsestäsi
Olen Marja Aho, lasten- ja nuortenkirjailija, kuvittaja ja sanataiteen tuntiopettaja. Olen kotoisin Hartolasta, pienestä itäisen Hämeen kulttuuripitäjästä. Vietin lapsuuteni viljapeltojen, kukkaniittyjen ja villinä virtaavan Tainionvirran maisemissa. Nykyisin asun perheeni kanssa Lahdessa. Luonto, lapset ja eläimet ovat minulle tärkeitä.

Miten sinusta tuli kirjailija?
Ensin minusta tuli kuvittelija, sitten kuvittaja ja lopuksi kirjoittaja. Olen aina elänyt toinen jalka vahvasti mielikuvitusmaailmassa. Jo lapsena rakentelin mieleeni mitä villeimpiä toisia todellisuuksia. Alkuun ne eivät löytäneet väyläänsä sanoiksi paperille, kunnes työni sanomalehtitoimituksessa antoi sysäyksen kirjoittamisen ja kuvittamisen tielle. Lehtiin kirjoittamieni pakinoiden, novellien ja jatkokertomusten myötä luova kirjoittaminen imaisi mukaansa ja sille tielle jäin.

Mistä saat aiheet kirjoillesi?
Aiheita putkahtelee mieleeni liiaksikin asti. Tavallisesti minulla on monta viritelmää yhtä aikaa työn alla. Kun viimeistelen käsikirjoitusta, takaraivoa kolkuttaa jo niin herkullinen uusi aihe, että on vaikea olla kärsivällinen ja viedä käsillä oleva teos loppuun. Maailma on täynnä aiheita! Kunpa vain olisi aikaa kirjoittaa niistä kaikista.

Mistä uusin kirjasi kertoo?
Tuorein teokseni on Cheertytöt-kirjasarjan toinen osa nimeltä S niin kuin salaisuus. Siinä tyttökolmikko Jessiina, Nelli ja Sandra jatkavat vauhdikasta cheerleading-harrastustaan ja opettelevat uusia nostoja ja akrobatiataitoja seuran kevätnäytöstä varten. Tällä kertaa tyttöjen ystävyys joutuu kuitenkin koetukselle, kun Sandra alkaa kaveerata kilpajoukkueen tyttöjen kanssa ja salailee tekemisiään Jessiinalta ja Nelliltä. Myös Sandran yhtäkkinen laihtuminen huolestuttaa kaveruksia. Kouluarkikin heittää haasteita tyttöjen kevääseen. Väsyttävien treenien, eripuran ja vastoinkäymisten lomaan mahtuu kuitenkin myös naurua, ihastumisia ja kutkuttavaa jännitystä. Ja luja ystävyys – se kantaa lopulta yli riitojen.


Millainen on kirjoittamisprosessisi?
Kun mielenkiintoinen aihe putkahtaa päähän, alkaa tarina vyöryä mieleen tulvan lailla. Pieniä ideoita, hahmoja, dialogeja ja kuvia sinkoilee ilmassa ja ne on napattava kiinni ja kirjattava ylös milloin mihinkin. Muistilappuihin, nenäliinaan, käsivarteen, puhelimeen, kaikkeen, mitä milloinkin on käsillä. Näistä pienistä palasista kasaan tekstin mielessäni kuin palapelin lopulliseen muotoonsa.

Alkuvaiheessa mieli työstää tarinaa jatkuvasti. Saatan olla lähikaupan kassalla tai ulkoiluttamassa koiraa, mutta pääni sisällä veivaan käsikirjoituksen dialogia tai hion täydellistä loppulausetta nuortenromaaniin.

Yleensä teksti hautuu mielessäni joitain viikkoja ja sitten kun se on kypsä, se purskahtaa paperille kuin pitkään muhinut finni. Silloin kirjoitan kuin riivattu. Auta armias, jos jokin minua silloin häiritsee!

Saan yleensä ensimmäisen version käsikirjoituksesta valmiiksi lyhyessä ajassa. Raakatekstin muokkaaminen luettavammaksi ja lopulliseen muotoonsa on kuitenkin hidas vaihe. Silloin kärsivällisyys on koetuksella. Mieli tekisi jo siirtyä loihtimaan uuttaa tarinaa.

Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Jonkinasteista riippuvuutta. Jos en saa kirjoittaa muutamaan päivään, olen kuin tulisilla hiilillä. Kokonainen kuukausi ilman kirjoittamista saisi hulluksi. Kun kirjoittamisen makuun on päässyt, sitä ei haluaisi enää lopettaa. Jollekin toiselle saman tunteen tuo urheilu, jollekin musiikki, minulle intuitiivinen kirjoittaminen antaa hyvänolon ja itsensä toteuttamisen tunteen.

Minkälainen lukija itse olet?
Luen kirjoja paljon ja laidasta laitaan. On ihana tutustua eri tyyleihin kirjoittaa. Luen kirjoja tietokirjoista elämäkertoihin, lasten- ja nuortenkirjoista lyriikkaan. Eniten pidän nopeasti etenevistä, hieman vinksahtavista veijaritarinoista. Tämän hetken suosikkikirjailijani tällä saralla on Jonas Jonasson. Myös Arto Paasilinnan tarinoiden letkeästi liioitteleva ja humoristinen tyyli on mieleeni. Sirpa Kähkösen kirjoissa pidän hänen tavastaan kuvailla miljöötä ja luoda tunnelmaa. Lastenkirjapuolella ihailen Tove Janssonia sekä tarinoiden luojana että myös piirtäjänä. Kuvittajista yksi suosikeistani on Camilla Mickwitz. Pidän hänen värikylläisistä kuvistaan ja pyöreistä hahmoistaan. Myös lastenkirja- ja oppikirjakuvituksistaan tunnetun Salla Savolaisen huoletonta kuvitustyyliä ihailen.

Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi ja toiveesi kirjoittamisen saralla?
Haluaisin kehittyä edelleen kirjoittajana ja kuvittajana. Toivon, että voisin profiloitua kirjoittajaksi, joka luo mukaansatempaavaa, helppolukuista ja viihdyttävää tekstiä. Haluaisin kirjoituksillani innostaa lapset ja nuoret lukemaan enemmän ja arvostamaan kirjoja ja kirjallisuutta. Toivon, että nuoret eivät unohtaisi lukuharrastusta tietokoneiden, lukuisien viestintävälineiden ja pelien keskellä.