Reinikka Pekka

kirjailijakuva__-kuvaaja_kalervo-timonen

Pekka Reinikka (s. 1932) on tunnustettu eräkirjailija. Hän on kirjoittanut yli kymmenen eräkirjaa ja kaksi hänen teostaan on julkaistu käännöksinä Ruotsissa.

Laajalla eränkäyntiin ja luontoon liittyvällä kirjallisella toiminnallaan, eräkynäilyllä, kuten hän itse kirjoittamisensa määrittää, Reinikka on lunastanut paikkansa suomalaisessa eräkirjallisuudessa.


(Kuva: Kalervo Timonen)

 


Kirjailijahaastattelu / 2019

 

Olen vuonna 1932 syntynyt eläkkeellä oleva metsänhoitaja ja eräneuvos. Elämäntyöni olen tehnyt Metsähallituksen palveluksessa vastuualueenani erätalous ja maankäyttö Metsähallituksen alueilla eteläisessä ja itäisessä Suomessa.

 

Olen jo kouluvuosista lähtien harrastanut kynäilyä. Kun kesällä 1976 lähdin perheen kanssa kolmeksi viikoksi lomailemaan mökille, hain kirjastosta nipun kirjoja joukossa yksi eräkirja, vaikka en juuri lue eräkirjoja, kun elämäni on ollut muutenkin melkein kuin erällä kyllästettyä. (Historia, poliittiset elämäkerrat ja dekkarit ovat minun mielikirjojani.) Luettuani kyseisen eräkirjan sanoin vaimolle, että kaikkea sitä saadaan kansien väliin, mihin vaimo, että on eri asia puhua kuin kirjoittaa. Se lausahdus kirvoitti minut seuraavaksi pariksi viikoksi kynäilemään tuloksena esikoiskirjani Sumua ja kimallusta. Se syntyi sydämellä, muut tähänastiset kolmetoista kirjaani ovat olleet enemmän tahi vähemmän ”tehtyjä”.

 

Aiheet saan saloilta ja vesiltä omakohtaisina kokemuksina, joskus toisilta kuultuina. Onpa joukossa ihan oikeaa fiktiotakin, joskin aika vähän.

 

Vuonna 2019 minulta ilmestyi helmikuussa metsästystarinakokoelma Umpimähkiä ja syksyllä ilmestyy kalastustarinoita nimellä Öllörin killerit.

 

Tarinani syntyvät varsin spontaanisti ja nopeasti. Aikaisemmin kirjoitin konseptin nimenomaan HP-lyijykynällä ruutupaperille, josta sitten yksisormijärjestelmällä yksinkertaisimmalla sähkö-Brotherilla puhtaaksi, jolloin miltei joka kerta sain todeta, ettei siitä tullutkaan sellaista, mitä olin kaavaillut, Mutta laiskana en viitsinyt yrittää uudestaan, vaan teksti sai kelvata sellaisenaan. Kolme viimeistä kirjaani olen jo synnyttänyt (nuoremmalta pojaltani Jyrkiltä ”perimäni”) kannettavan tietokoneen tekstinkäsittelyohjelmalla, jolloin stilisointi on turhankin vaivatonta ja helppoa. En ole ollenkaan varma siitä, että nykykäytäntö tuottaisi parempaa tulosta kuin entinen HP-kynäily. – Jos alan tiivistämään tekstiäni, niin lopputulos on taatusti alkuperäistä rönsyilevämpi ja pitempi!

 

Kynäily on minulle mieluisa harrastus ja nostalginen osa eränkäyntiä. On mukava kutsua lukijoita mukaan metsälle ja kalaan.