Ostoskori
0 kpl - 0,00 €
Ostoskorisi on tyhjä!

Mikkilä Ari

Mikkilä_Ari__web

Kerrotko lyhyesti itsestäsi
Olen Rovaniemellä nuoruuteni (s. 1958) viettänyt metsänhoitaja. Pohjoissuomalaiseen tapaan kasvoin kiinni luontoharrastuksiin, sekä kotona Rovaniemen maalaiskunnassa että isovanhempieni maatila-porotilalla Sallassa. Metsästys, kalastus, marjastus ja erilainen retkeily ovat säilyneet tärkeinä harrastuksina. Olin pitkään töissä tropiikissa, mutta silloinkin vietin lomani Lapissa. Nykyisin asun Imatralla, minulla on neljä aikuistuvaa lasta ja kaksi lapsenlasta. Kakkosasunto on Rovaniemellä ja kesäpaikka Inarissa.

 

Miten sinusta tuli eräkirjailija?
Suuri joukko eräkirjailijoista on ollut ammatiltaan metsänhoitajia ja muita metsäammattilaisia. Kun sekä opinnoissa että työssä vietetään aikaa metsän parissa, kertyy eräkokemuksia runsaasti. Muiden eräkirjailijoiden erätarinoita lukiessa aloin pohtia, että ehkä omatkin eräkokemukseni ovat kirjoittamisen arvoisia.

 

Mistä olet saanut aiheet esikoiskirjaasi Erämaan polte?
Esikoiskirjani tarinat ovat omia kokemuksiani kaunistelemattomasti kerrottuna. Ikäpolvelleni on tärkeää, että erätapahtumat ovat, tai ainakin voisivat olla, tosia ja yksityiskohdat oikein. Usein tarinoihin liittyy jokin poikkeuksellinen sattumus. Tarinoista käynee ilmi, että minulle on tärkeää saada ainakin jonkin verran saalista.

 

Mistä esikoiskirjasi kertoo?
Useimpien tarinoiden kehyksenä on Lappi, toki jossain tarinassa vaikkapa Alaskan erämaat. Viehtymystä erämaihin kuvaa kirjani nimikin, "Erämaan polte - jahtia yli rajojen". Lappi riittäisi erästysalueena mainiosti, mutta kun on tarjoutunut mahdollisuus tutustua uusiin paikkoihin, en ole kieltäytynyt.

 

Millainen on kirjoittamisprosessisi?
Esikoiskirjaani varten valitsin toisiinsa liittyviä tarinoita aihealueittain. Halusin kuvata eränkäyntiä monipuolisesti, siksi hieman kalastustakin on mukana. Pari tarinaa perustuu aiemmin julkaistuihin lehtijuttuihini. Kun saan ensimmäisen version tarinasta valmiiksi, on yleensä helppo muistella lisää juuri tuohon nimenomaiseen erätapahtumaan liittyviä yksityiskohtia. Joskus tarina siirtyy paperille melkein yhdellä istumalla, toisinaan taas pieninä pätkinä. Varsinaista omaa rutiinia kirjoittamiseen ei ole vielä kehittynyt.

 

Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Kirjoittamalla voin elää tapahtumat uudelleen, ja samalla niistä jää muisto vaikkapa omille lapsille. Olen kirjoittanut jonkin verran myös kotimaiseen sekä kansainväliseen metsäalaan liittyviä artikkeleita. Jossain vaiheessa kirjoitin säännöllisesti juttuja lehteen, mutta koin sen liian kahlitsevana.

 

Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi kirjoittamisen saralla?
Tarkoitukseni on kirjoittaa lisää erätarinoita, varsinkin jos esikoisteos otetaan hyvin vastaan. Seuraavan kirjan novellien aiheet olen oikeastaan jo valinnut.


Minkälainen lukija olet?
Luen melko paljon erästykseen, matkailuun ja historiaan liittyvää kirjallisuutta, mutta myös dekkareita ja omaelämänkertoja. Suomalaisista vanhemmista kirjailijoista pidän Valter Keltikankaan sekä Mika Waltarin teoksista, nykyisistä suosikkini on Sofi Oksanen. Jonkin verran luen kirjoja myös englanniksi ja ruotsiksi.

 

Mitä haluaisit sanoa lukijoillesi?
Haluan onnitella jokaista, joka nauttii lukemisesta. Matkoilla ja eräreissuilla huonon sään vallitessa kirja on paras ajanviete. Pohjois-Amerikassa pokkari on lähes pakollinen varuste metsästäjille.