Linna Martti

martti_27

Martti Linna (s.1966) on haminalainen freelancetoimittaja ja kirjailija. Hänen tuotantoonsa kuuluu seitsemän romaanin lisäksi mm. lastenkirja, tietokirjoja ja kolumneja.

Reijo Sudenmaa -sarja:

  • Ahventen valtakunta (2007)
  • Tammikoti (2009)
  • Kuolleita unelmia (2010)
  • Liian iso juttu (2011)
  • Kultainen sääntö (2013)
  • Rakkausarpia (2015)
  • Kasvuaikaa (2017)

 

 Kirjailijahaastattelu / Kevät 2017

 

Miten sinusta tuli kirjailija?
Osallistuin vuonna 1992 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) järjestämään Työttömän tarina -kirjoituskilpailuun. Tekstini palkittiin, ja se päätyi myös kilpailuteksteistä koostettuun antologiaan. Hämmästyin saamaani palautetta: olin pystynyt kirjoittamaan auki sitä, miltä työttömänä oleminen tuntui toisestakin ihmisestä. Sen jälkeen olen opetellut kirjoittamista yli 20 vuotta. Jonakin päivänä minä sen vielä osaan...


Minkätyyppisiä kirjoja kirjoitat?
Tarinani lähtökohta on aina ristiriita, konflikti joka ärsyttää tai askarruttaa minua. Minun on ryhdyttävä pohtimaan sitä ja kirjoittamaan sitä auki.

Ihmisen elämässä ristiriita aiheuttaa usein tilanteen tai tapahtuman, jonka jälkeen mikään ei ole enää kuten ennen. Tapahtuma voi olla vaikkapa läheisen kuolema, avioero tai törmääminen yhteiskunnan asettamia rajoitteita vasten. Näiden konfliktien käsittelemiseen rikosromaani on oiva väline.


Mistä saat aiheet kirjoillesi?
Valitettavasti – kirjailijan kannalta onneksi – ristiriitoja on maailma täynnä: rikkaus-köyhyys, viha-rakkaus, ahneus-anteliaisuus... Aiheita löytyy käsiteltäväksi sekä ihan jokapäiväisestä elämästä että siitä, mitä maailmalla tapahtuu.


Miten kirjojesi kirjoittamisprosessi etenee?
Jokaisen kirjani luominen on tähän mennessä kestänyt jotakuinkin kolme vuotta ideasta valmiiksi kirjaksi. Ensin alan miettimään em. ristiriitaa, enkä pääse siitä enää eroon. Syntyy hätäisiä muistiinpanoja ja ajatuksia, kunnes tulee aika ryhtyä tekemään muistiinpanoja ja pohjatöitä.

Kirjan ensimmäinen versio syntyy yleensä nopeasti. Jos minusta tuntuu, että tarina hengittää vielä pienen kirjoitustauon jälkeen, ryhdyn kirjoittamaan toista versiota. Ja kolmatta. Ja neljättä, jos tarvis on. Minulla on myös valitettavan iso kori keräyspaperia varten...


Eteneekö prosessi yleensä vaivatta?
Ensimmäinen tarinan kirjoituskerta on silkkaa nautintoa. Toinen on työtä. Kolmas on monesti silkkaa helvettiä, jos huomaankin ettei tarina työstettynä toimi ristiriidan kuvaajana niin kuin sen toivoisin toimivan.

Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Kirjoittaminen on ajatusten – ja niiden myötä maailman – laittamista järjestykseen. Parhaimmillaan proosa on telepaattista yhteyttä kirjailijan ja lukijan välillä. Fiktiivisessä tarinassa on yleensä Happy End. En ole lainkaan varma, päteekö sama reaalimaailmassa.


Mistä uusin kirjasi Kasvuaikaa kertoo?
Tämä aika suosii yhä enemmän minäminä-ajattelua. Vastuu omista tekemisistä ja sanoista hämärtyy, kun omia totuuksia voi laukoa päin toista ihmistä sosiaalisen median syövereissä. Uusin romaanini Kasvuaikaa on mielestäni nimensä mukaisesti tarina ihmisenä kasvamisesta, sekä sen päähenkilön rikosylikonstaapeli Sudenmaan että muiden päähenkilöiden osalta. Kuinka paljon on lupa satuttaa toista, jos haluaa tehdä hyvää kaikille?

Kerrotko kiteytetysti, mistä uusi lastenromaanisi Isän luokse kertoo?
Olen pitkään ihmetellyt sitä, miksi me tylsät aikuiset emme anna aiheuttamamme ilmastonmuutoksen lopettamista sellaisten tehtäväksi, joilta se onnistuisi – eli lapsille! Isän luokse kertoo Katrista, yhdeksänvuotiaasta (melkein) tavallisesta tytöstä, joka päättää tehdä sen mikä meidän olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten. Ja kun Katri panee toimeksi, niin silloin tapahtuu!

Jatkuuko sarja, mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmat?
Kun aloitin ensimmäisen Sudenmaa-tarinani (Ahventen valtakunta) kirjoittamisen, ei minulla todellakaan ollut ajatuksena lähteä luomaan rikosromaanien sarjaa. Kasvuaikaa on kuitenkin jo seitsemäs sarjan teos, ja olen hyvin kiintynyt sen päähenkilöön Reijo Sudenmaahan. Uskon että sarja jatkuu, rikosromaani on muotonsa puolesta erinomaisen hyvä työkalu maailman tarkastelemiseen pienen ihmisen oman pienen oksanreiän läpi.

Erityisesti minua lämmittää sarjan saama hyvä vastaanotto myös ulkomailla, olenhan pyrkinyt kirjoittamaan suomalaisen näköisiä tarinoita. Ranskassa jo ilmestyneet Ahventen valtakunta ja Kuolleita unelmia ovat kumpikin saaneet hyvän vastaanoton, ja muitakin käännöskuvioita on vireillä.

Mitä haluaisit sanoa lukijoillesi?
Sanotaan, että lukeminen kannattaa aina. Olen samaa mieltä. Kirjailijan haaste on siinä, että hän voi kertoa kirjassaan korkeintaan puolet koko tarinasta – loput siitä tekee kukin lukija itse oman arvomaailmansa, omien mieltymystensä ja omien kokemustensa mukaan. Sekin on ristiriita – jos kohta erittäin miellyttävä sellainen.