Ostoskori
0 kpl - 0,00 €
Ostoskorisi on tyhjä!

Inovaara Juha

Inovaara_web_

Lahtelaisen metsätalousinsinöörin, Juha Inovaaran (s.1965) metsäaiheiseen trilogiaan on ilmestynyt kaksi osaa, Männyn takaa (v. 2015) ja Honkametsän huminaa (v. 2017). Kolmas osa, Korven kuisketta, julkaistaan syksyllä 2019. Juha asuu tällä hetkellä Lontoossa ja työskentelee tietoturva-alan yrityksessä myyntitehtävissä. Hän on onnellisesti naimisissa ja lapset ovat lentäneet jo pesästä.


 

Kirjailijahaastattelu / 2019

 

Kerro lyhyesti itsestäsi
Olen lähtöisin hämäläisestä maatalosta Rengosta. Kuudentoista vuoden metsäalalla työskentelyn jälkeen päätin vaihtaa kokonaan alaa. Rohkeus muutokseen kasvoi kahden Lontoon vuoden aikana (2002–2004). Toteutin vaimoni kanssa pitkäaikaisen haaveemme asua pidempään ulkomailla. Alakouluikäiset lapset sopeutuivat alkuvaikeuksien jälkeen hyvin uuteen kieleen ja kouluun.

Palattuamme Suomeen irtisanouduin vakituisesta metsäalan työpaikastani ja aloitin työn it-alan yrityksessä. Viimeisen 15 vuoden kuluessa olen työskennellyt myyntitehtävissä myös sähkö- ja energia-alalla. Ja nyt siis jälleen Lontoossa, tällä kertaa kahdestaan vaimoni Tarjan kanssa.

Kirjoittamisen ohella tärkeimpiä harrastuksiani ovat lukeminen, monipuolinen liikunta ja avioparityö.

 

Miten sinusta tuli kirjailija?
Lukeminen on ollut lapsesta saakka hyvin tärkeä harrastus. Aika moni on varmaan joskus haaveillut kirjoittavansa kirjan – niin minäkin. Aloitin kokeillen ja pian huomasin nauttivani kirjoittamisesta. Näytin tekstiäni muutamille ystäville ja kirjailijoille, joiden palautteet olivat kannustavia. Sen jälkeen päätin oikeasti toteuttaa yhden unelmistani.

 

Mistä saat aiheet kirjoillesi?
Vuonna 2019 valmistuva trilogia liittyy metsään ja aiempaan työhöni metsäalalla. Mahdollisten seuraavien kirjojen aiheita hautuu jo mielessä, niissäkin tullee olemaan hippuja elämänkokemuksistani.

 

Mistä kirjasi kertovat?
Metsäaiheinen kirjasarjani kuvaa 1960-luvulla syntyneen metsästä kiinnostuneen maalaispojan, Janne Pyymäen, lapsuutta ja hänen polkuaan puunhankinnasta vastaavaksi metsäammattilaiseksi. Jannen puunhankintatyö ja moninaiset ihmissuhteet kuljettavat tarinaa eteenpäin. 1900-luvun loppuajalle oli ominaista voimakas tekninen kehitys ja alati kasvavat puunhankintamäärät. Uuden oppiminen toi työhön lisää mielenkiintoa, mutta jatkuva muutos ja huoli työn jatkuvuudesta aiheuttivat Jannellekin unettomia öitä.

 

Millainen on kirjoittamisprosessisi?
Esikoiskirja oli työn alla noin 11 vuotta, välillä tosin leväten pitkiäkin aikoja pöytälaatikossa. Onneksi en etukäteen tiennyt miten suuri ponnistus sen kirjoittaminen tulisi täysiaikaisen työn ohella olemaan. Jatko-osien kirjoittaminen sujui jo huomattavasti nopeammin ja helpommin. Pyrin kirjoittamaan enimmäkseen vain silloin kun sopiva vapaa-aika ja ”flowtila” kohtaavat.

 

Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Nautinnollinen harrastus, joka tempaa mukaansa. Kirjoittaessa ajantaju katoaa helposti. Se on kuin käsityö, jota voi tehdä missä tahansa, kunhan on aikaa ja sopiva tunnetila. Sanoja ja lauseita on hauska pyöritellä mielessä ja paperilla. Usein ajattelen, että se on kuin haastavan ristisanan ratkomista. Kun joudun umpikujaan, jätän asian hautumaan. Seuraavina päivinä oikeat sanat saattavat löytyä kuin itsestään. Kirjoittamiseen liittyvä ajatustyö on myös mukavaa. Tarinaa voi suunnitella esimerkiksi lenkillä, autoa ajaessa tai sohvalla loikoillessa.

 

Mitkä ovat tulevaisuuden suunnitelmasi kirjoittamisen saralla?
Haluan kirjoittamisen pysyvän jatkossakin mielihyvää ja rentoutusta tuottavana harrastuksena. Kirjoittaminen siis jatkunee jollakin tavalla niin kauan kuin järki juoksee.

 

Minkälainen lukija itse olet?
Olen lukenut aina melko monipuolisesti. Minulla on erilaisia kausia, jolloin innostun lukemaan saman kirjailijan kaikki kirjat lähes peräkkäin, esim. Paulo Coelho, Pat Conroy, Leon Uris, Arto Paasilinna (ei aivan hänen koko tuotantoaan yhteen menoon☺), Miika Nousianen, Stieg Larsson, Jo Nesbø. En ole erityinen dekkarifani, mutta kaksi viimemainittua veivät täydellisesti mukanaan.

Lapsena ahmin kaikki Viisikot, Pertsat ja Kilut ym. vastaavat nuorten kirjat, jotka löytyivät kansakoulun kirjastosta. Niiden ohella myös kaikki sarjakuvat olivat mieleisiä; Aku Ankka, Tintti, Asterix, Lucky Luke, Korkeajännitys jne.

Nuoruuteen kuuluivat myös klassiset seikkailutarinat, mm. Aarresaari, Monte Criston kreivi, Papillon, Tarzanit sekä aina luotettava Jerry Cotton.

Sambian kehitysaputyö-kokemuksen jälkeen olen lukenut paljon Afrikka-aiheisia kirjoja. Wilbur Smithin seikkailuromaanit olen nauttinut pariin kertaan, suomeksi ja englanniksi. Nelson Mandelan elämänkerta oli yksi vaikuttavimmista lukukokemuksistani. Myös Steve Jobsin tarina oli hyvin mielenkiintoinen.

Yksi on kuitenkin ylitse muiden. Autiolle saarelle pakkaisin ehdottomasti Täällä Pohjantähden alla - trilogian. Olen lukenut sen moneen kertaan ja liikutun aina yhtä paljon. Siinä on jotakin todella syvälle maalaispojan sisimpään osuvaa. Väinö Linna on tehnyt täydellistä työtä – ainakin minun mielestäni.

 

Mitä haluaisit sanoa lukijoillesi?
Metsäaiheiset kirjani sopivat kenelle tahansa aikuiselle, eivätkä maistu pelkästään puulle. Toivotan nautinnollisia hetkiä kaikenlaisen kirjallisuuden parissa. Uusia asioita syntyy ja häviää – kirja ei katoa koskaan.